4.12.2005 - Lauma hajalla ja kasassa jälleen
Meillä on eletty hiljaiseloa kotisivuilla kuten oikeassa elämässäkin. Itse olin pari viikkoa työmatkalla Tallinnassa ja tuona aikana Aku sai nauttia ainoan koiran elamastä Tommin kanssa Leppävirralla ja Kepe taas oli Lara-emän ja muun Merkillisen porukan hoivissa Kirkkonummella. Aku oli ilmeisesti ottanut tuon ajan nautiskelun kannalta kun Kepe taas näki tilaisuuden tulleen kiusata toisia koiria sielun täydeltä Merrille siis terveiset, nyt saat olla rauhassakin ;) Kiitos Johannalle ja Timolle vielä hyvästä hoitopaikasta!
Kepe oli kasvanut hurjasti vajaan kahden viikon aikana, painoa oli tullut lisää 1,5kg edelliseen mittaukseen, painoa Kepsulla on nyt siis 15,7 kg (ikää 6,5kk), ei siis ihmekään että mulla meni hetki kun ihmettelin Kepeä hakiessa, että onko tuo todellakin meidän koira. Nyt kun ollaan taas kaikki kasassa, Aku on muistutellut Kepelle ettei pahnan pohjimmaisen kannata hänen silmilleen hyppiä, mutta on pojat intoutuneet kunnon paineihinkin, jopa osittain Akun aloitteesta, eli taitaa pojistakin olla ihan kivaa olla taas yhdessä ja kotona.
10.10.2005 - Lauma kasassa taas
Viikonloppuna laumamme taas oli kasassa, kun matkustimme Kepen kanssa Savoon Tommin ja Akun luokse. Poikien jälleennäkeminen oli iloinen, kuten arvata saattaa. Sunnuntaina saimme vieraaksi Häyristen porukan. Lenkkeilimme Orinoron rotkon maisemissa Leppävirralla ja sää suosi meitä, päättiinpä tulla rotkon maisemiin uudelleen ensi kesänä, makkarat mukana tietenkin, kun reitin varrelta löytyi kiva nuotiopaikka :)
Tänän oli Kepe taas pentu-tokossa, uutena juttuna kokeiltiin toisten koirien kohtaamisia ja kontaktikävelyä. Ennen tokoa taas Aku ja Kepe pääsivät kirmaamaan ensimmäistä kertaa kesän jälkeen golf-kentälle.
6.10.2005 - Kepe aloitti koulun
Kepe on jo kasvanut isoksi pojaksi, sillä maanantaina Kepe aloitti UMN:n pentutokon. Saimme jo edellisellä viikolla kuuden kerran ohjelman, joka onkin ihan kiva juttu, on voi ja ilmeisesti pitääkin sitten harjoitella asioita ennen seuraavaa kertaa. Hyvä saada hieman ideaa tuohon peruselämän harjoitteluun. Kepen kanssa en ole kovin paljoa asioita treenannut, Aku osasi jo paljon enemmän asioita, kun ensimmäisen kerran mentiin Kaakon noutajien treeneihin :) Mukavana lisänä tokoon oli Kepen siskopuolen tapaaminen, Renard Ruse Jou Jou Jolie on nimittäin kanssamme samassa ryhmässä :)
Viikonloppuna treenailin Kepen kanssa kovasti kontaktia palkkaamalla sen suoraan suusta ja hyvin näytti opit menneen perille, kun kontaktia Kepe malttoi ottaa treeneissäkin. Kontaktiharjoitusten lisäksi kokeilimme istumista ja sivulle tulon alkeita. Istuminen Kepellä on jo hallussa ja sivulle tulo meni yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että sitä ei ole harjoiteltu kuin ihan muutama kerta eteisessä seinän vieressä, jotta vinoon istuminen estyisi. Kaikista vaikein asia meille oli varmastikin treeneissä tehty pujotteluharjoitus toisten koirien ohi, mutta pallon ja nakkien avulla siitäkin selvittiin kunnialla :) Kaiken kaikkiaan täytyy olla todella tyytyväinen Kepen ensimmäiseen toko-kertaan, minua jännitti melkoisesti meidän maalaispojan vieminen ison lauman pentuja keskelle. Olin aivan varma, etten saisi Kepeen mitään kontaktia, mutta siis odotuksiin nähden meillähän meni loistavasti.
Tokon lisäksi tällä viikolla Kepellä on ollut mukavaa toimintaa, kun Riikka ja Wage ovat olleet vieraanamme pari kertaa, Riikka kun on ollut koulutuksessa täällä tällä viikolla. Tiistaina kävimme lenkkeilemässä ja tänään mentiin nou-treeneihin, joissa Kepellä riitti virtaa ja vauhtia, taas :) Vaakut ovat Kepen mielestä parasta mahdollista, johon pitää tietenkin olla tyytyväinen. Tänään huomasin vain uuden piirteen Kepessä, kun se näki vaakun ei se enää jaksanut kiinnostua dameista, jotka kuitenkin tähän mennessä ovat olleet oikein kivoja. Kepsu vain haikaili ihanan vaakun perään. Harjoittelimme sitten vaakuilla kantamista ja lyhyitä palautuksia. On kyllä hauskaa katsella tuota pennun touhotusta ja intoa vaakkuihin.
1.10.2005 - Aku metsällä
Aku on viettänyt kohta viikon ainoan koiran elämää Leppävirralla Tommin kanssa. Tähän saakka Akun ohjelmaan on kuulunut pitkät lenkit Tommin kanssa ja leikkiminen frisbiillä. :) Tänään Aku kuitenkin pääsi oikeisiin töihin, kun Tommi otti Akun mukaansa kanalintumetsälle. Aikaisemmat metsästysreissut, joilla Aku on ollut mukana, ovat olleet Akun osalta lähinnä passissa istumista, mutta tällä kertaa Aku pääsi ihan oikeasti töihin. Puun latvasta ammuttu teeri ei tipahtanutkaan alas siihen mihin sen oletettiin tipahtaneen vaan se ehti liidellä kauemmas pusikkoon, joten Aku pääsi etsimään kadonnutta teertä.
Lopulta, pitkän haun päätteeksi teeri löytyi syvän ojan pohjalta. Tommi arvioi, että ilman Akua, tai ylipäätään noutavaa koiraa, teertä ei olisi ehkä löytynyt. Kaikki olivat kuulema olleet oikein tyytyväisiä Akuun ja vaikka muuta saalista ei tällä kertaa tullut, olemme iloisia, että Aku pääsi viimein "oikeisiin töihin". Ymmärrettävästi Aku oli varsin ylpeä hienosta saaliistaan :) Tommilla ei ollut kameraa mukana reissussa, mutta onneksi kännykkä on aina mukana, kuvat-sivulla on siis muutama kännykällä otettu otos Akusta metsällä, laatu ei ehkä ole paras, mutta pakkohan nämä oli laittaa esille :)
25.9.2005 - Uusia kokemuksia
Viimeisen viikon aikan Aku ja Kepe ovat molemmat saaneet kokeilla uusia harrastuksia. Kepe kokeili mejää ja Akun kanssa osallistuin UMN:n agilitytreffeille Riikan ja Delin innostamina. Molempiin kokeiluihin olin erittäin tyytyväinen. Kepe tulee varmastikin jatkamaan mejä kokeilujaan kun taas Akun agilitykokeilut ovat varmastikin melko rajoitettuja ihan jo sen takia, ettei täällä pääkaupunkiseudulla oikein mahdu seuroihin mukaan.. Mutta eihän sitä koskaan tulevaisuudesta tiedä, pääasia että saimme kokeilla tuotakin lajia ja meillä oli oikein hauskaa. Kuvia molemmista kokeiluista löytyy kuvia-sivulta.
Tänään kävimme nauttimassa aurinkoisesta syyssäästä Vaakkoissa, ja sieltäkin otettiin kuvia. Mukana oli meillä, Delin Eckerön reissun ajan, hoidossa oleva Nekku. Lenkin jälkeen käytiin vielä katselemassa UMN:n tokokoetta ja totuttamassa Kepeä erilaisiin tilanteisiin. Kepehän on oikea maalaispoika, kun täällä meillä ei paljon vieraita näy. Totuttelua harrastettiin jo viikolla, kun kävin poikien kanssa lentokentällä vastassa äitiäni ja menin poikien kanssa sisään terminaaliin odottelemaan. Hienosti meni molemmat kokeilut, kun Kepe alkoi tajuamaan etteivät kaikki ole juuri häntä varten siellä :)
Seuraavan kahden viikon ajan meidän laumamme Espoossa pienenee yhdellä ja laumamme Leppävirralla suurenee taas yhdellä, kun Aku lähti tänään Tommin kanssa Savoon. Huomiseen meillä on kuitenkin vielä Nekku toimittamassa toisen koiran virkaa, mutta sen jälkeen Kepen ja minun on pärjättävä itseksemme :) Aku saa kahden viikon ajan viettää rauhassa aikaa Tommin kanssa, kun Kepe puolestaan opettelee olemaan välillä ilman Akua.
19.9.2005 - Hyvinkään näyttelyssä
Olin ilmoittanut Akun taas pitkästä aikaa näyttelyyn. Tuomarina piti olla joku minulle tuntematon suuruus Balttiasta, mutta suuren osallistujamäärän takia astelimme toisen meille tuntemattoman tuomarin eteen. Tollereita oli siis ilmoitettu paikalle 20 ja näistä 18 ilmaantui Romanialaisen Roberto Schillin tuomaroitavaksi. Saimme Akun kanssa mukavaa matka- ja näyttelyseuraa Piasta ja Capsista, lisäksi Hyvinkäällä tavattiin myös Kiia ja pikku-Oona omistajineen. Joten vaikkakin tollereiden kehä oli todella pieni ja sää Hyvinkää ei todellakaan ollut suotuisa ulkonäyttelyyn, kehän reunalla oli silti kivaa tuttujen seurassa.
Kyseessä oli siis Akun ensiesiintyminen avoimessa luokassa, joten emäntää jännitti.. tai kyllähän minä jännitän joka ikinen kerta kehää ennen. :) Kehän ruohikolla oli Akun mielestä varsin kivoja hajuja ja juostessa pää tipahti maahan joka kerta kun juoksimme sen paikan yli, missä koiria seisotetaan. Onneksi kuitenkin sain pään nousemaan sieltä suhteellisen nopeasti takaisin ylös.. Seisominen onnistui oikein kivasti ja Aku siesoi kuin tatti. Kehäsihteerin ojentaessa meille vaaleanpunaista nauhaa oli helppo hymyillä. Kilpailuluokan voitti Aku, luokassa toinen uros sai myös ERIn ja muut EHt tai Hn. Parasta urosta valittaessa meidät ohjattiin kakkospaikalle ja tarjottiin varasertiä, joten Akun esiintymiseen oli pakko olla tyytyväinen. PU-kehässä sentään päästiin juoksemaan vielä kehää ympäri, PN-kehässä kun vain seisottiin. Tosin parin kierroksen jälkeen myö PU-ehdokkaita seisotettiin pitkään ja hartaasti tuomarin harkitessa päätöstään. Arvostelun voi lukea täältä.
Narttujen puolella seurueemme ERInomaiset koirat huomattiin myös ja vaaleanpunaista nauhaa oli tarjolla sekä Capsille että Kiialle. Capsi voitti kilpailuluokassaan toisen ERInomaisen nartun ja Kiia puolestaan porhalsi koko porukan parhaaksi ollen ROP. Kehän reunalla kyllä ROP-ruusuke näytti heiluvan erään Oona-tollerin kaulassa, vaikkei koiraa kehänauhojen sisäpuolella nähtykään ;) Hämeenlinnan tuulinen ja kylmä sää ajoi meidät pian kehän loppumisen jälkeen takaisin autolle ja kaasuttelemaan kotia kohti. Kiitos vielä kauniille tytöille ja omistajille mukavasta seurasta kehän reunalla!
Niin ja ettei Kepeä unohdettaisi ihan kokonaan tästä merkinnästä, on pakko todeta että sillä välin kun Aku hurvitteli Hyvinkäällä, Kepsu oli ensimmäistä kertaa ihan yksin kotona näin pitkän aikaa ja hienostihan se pärjäsi :)
4.9.2005 - Sekalaisia kuulumisia
On näköjään kulunut jo pitkä aika siitä kun viimeksi olen päväkirjaan kirjoittanut. Toisaalta ei meillä ole kovin ihmeellistä tapahtunut, kaikki tärkeimmät menot löytyvät suunnilleen kuvat-osiosta. Pääosin siis aika on kulunut kesälomailessa ja Kepen kanssa elämää opetellessa. Kepe-energiapakkaus tuntuukin sopeutuneen hyvin meidän perheeseen.
Kepen kasvuvauhti onkin ollut hurjaa, eikä sitä enää oikein muistanut Akun ajoilta, vaikka siitäkään ei ole kuin kaksi vuotta. Tuhoja Kepe ei kuitenkaan paljoa ole saanut aikaan, yhden verkkojohdon se on tosin katkaissut, mutta se kuuluu ilmeisesti meidän taloudessa asiaan, sillä Aku teki aikoinaan saman tempun.. Eilen huomasin yhden kehitysvaiheen Kepen elämässä alkaneen, sillä yläleuan hammasrivistössä oli edessä aukko, hampaiden vaihtuminen on siis alkanut. Ehkä Akukin saa kohta olla rauhassa Kepen hammasteluilta (ihmiset kun ovat olleet rauhassa puremisinnon kohdistuttua pääasiassa Akuun).
Eilen meidän pojat jäivät kotiin, kun itse lähdin Riikan ja Delin seuraneidiksi Vantaalle Let's go-näyttelyyn. Näyttely olikin oikeaa valio-juhlaa tollereiden osalta, kun sekä urosten että narttujen sertien saajista tuli muotovalioita. Itse olin suunnitellut lähinnä seisoskelevani kehän reunalla osallistuen kannustusjoukkoihin, mutta päädyinkin toisen valioituneen, Ronjan remmin jatkeeeksi kehään. Mikäs sen mukavampaa, kun Ronja osaa itse esiintyä niin hyvin, ettei minulta paljon muuta vaadittu kuin kiittää tuomaria sertistä ja sitä myöten MVA-arvosta :) Myöskin valioitunut Jimi oli ROP ja matkaseuralaisemme Deli oli VSP. Onnittelut vielä kaikille aurinkoisessa näyttelykehässä menestyneille ja kiitokset Riikalle & Delille mukavasta matkaseurasta!
15.7.2005 - Kesälomailua
Kepe on nyt ollut kohta viikon meidän ilonamme ja ihmetyksenämme ja täytyy kyllä sanoa, ettei paremmin olisi voinut mennä. Aku on ottanut tulokkaan oikein hyvin vastaan ja sisällä se osaa leikkiäkin todella nätisti Kepen kanssa. Olen yrittänyt sanoa Akulle, että kyllä Kepeä saa ihan komentaakin, kun se roikkuu huulessa tai vetää hännästä kaikilla voimillaan.
Meidän perhe on tosiaan nyt kesälomalla ja tiistaina siirryimme Savon maisemiin. Suurin ongelma täällä on se, ettei meidän vanha kone suostu toimimaan yhteistyössä uuden kameran kanssa, siispä kuvapäivitykset siirtyvät siihen, että olemme taas Espoossa. Kuvia on tosiaan tullut räpsittyä ihan urakalla ja on tullut todettua kuinka helppo tuo meidän Aku onkaan kuvauskohteena, se kun pysyy paikallaan kun elohiiri-Kepe taas ei pysy sekuntiakaan samassa asennossa (paitsi nukkuessaan..). Sisäsiisteyden osalla Kepe taas on huomattavasti helpompi tapaus kuin Aku oli pentuna: vain muutamat pissit on tullut vahingossa sisälle ja nekin paperille, tarpeet tehdään yleensä ulos ja jos joku ei tajua, että herraa pissittää tai kakattaa, niin sitten Kepe fiksuna poikana pyytää ulos(!), nämä muutamat sisäpissit johtuvat siis täysin isäntäväen tyhmyydestä ja hitaudesta, ettei poikaa kiikutettu pihalle kun se pyysi :)
Viikonloppuna meidän porukka jatkaa lomamatkaa Tampereen kautta pohjoisemmaksi Ouluun ja sieltä palataan sitten ensi viikolla taas Savoon. Kepe pääsee heti reissaamaan ja näkemään oikein urakalla tätä suurta maailmaa. Emme ole ollenkaan huolissamme Kepen autoilusta tai muutenkaan jaksamisesta, sillä poika on osoittautunut olevan oikein ammattilainen autoilussa sillä se alkaa nukkumaan heti kun matkaan päästään ja nukkuu aina siihen saakka, kun pysähdytään.
Muutenkin Kepe on osoittautunut oikein reippaaksi pojaksi. Niin Espoossa, Leppävirralla kuin Kuopiossakin poika on ollut todella reipas ja rohkea eikä yhtään ihmeissään uusista paikoista. Akulta se on jo nopeasti oppinut, että keittiössä kannattaa päivystää jos joku siellä puuhailee ja varsinkin jääkaapin edusta on varsin mielenkiintoinen paikka.. Toisia isoja koiria nähdessää Kepeä ei pelota yhtään ja se onkin saanut tavata jo kaksi ihanaa naista: Delin Espoossa ja Even Kuopiossa, molempien naisten seurassa Kepe käyttäytyi oikein reippaasti ja Eveä se jopa yritti komentaa. Kaikin puolin näyttäisi että Kepestä on kasvamassa mukavan reipas ja vauhdikas tapaus.
8.7.2005 - Meidän "kettu-pojat"
Niin siinä vain pääsi käymään, että talouteemme saapuu huomenna lauantaina toinen kettu-poika, Merkillinen Kettu. Akun kennelnimen "Renard Ruse" tarkoittaa siis ovelaa kettua. Tuttavallisemmin tätä uutta poikaa kutsutaan Kepeksi. Kepe on tietenkin saanut heti oman sivustonsa, josta löytyy tällä hetkellä Kepen perustietojen lisäksi, kasvun kehitys sekä sukulaissivu. Lisäksi kokosin kuvat-sivulle Kepen ja sisarusten kuvasivun. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että Johanna ja Timo jaksoivat antaa minun ravata Kirkkonummella pentusia katselemassa harva se viikko (Merrin ja Akun yhteislenkityksen varjolla) ja siksipä kuviakin on kertynyt ihan mukavasti jo aivan alkuajoista saakka. Lisää päivityksiä tulee, kunhan alkujärkytyksestä selvitään, puolin ja toisin ;)
6.6.2005 - Aku 2 vuotta
Lauantaina meidän pikku-ukkomme täytti sitten kaksi vuotta! Nopeasti on kyllä tämä aika Akun kanssa mennyt. Aku sai syntymäpäivän kunniaksi hienon aktivointilelun, dog-pyramidin ja se olikin Akun mielestä tosi kiva. Lisäksi Aku sai teko-ydinluun ja näiden kanssa sitten päivä menikin nopeasti.
Sunnuntaina olikin sitten päivä, josta olisi pitänyt tietää ettei kannata kamalasti tokoilusta odottaa saatika lähteä edes paikalle.. Kaikki alkoi tuossa alkuviikosta, kun postilaatikkoon tipahti kutsu tokoon, johon en edes muistanut olleeni Akua ilmoittanut, joten arvatenkin treenejä ei normaalia enempää ollut takana. Noh, minua lohdutettiin, että kyllä se Aku osaa ne liikkeet, joten älä huoli. Rohkaistuneena sitten sunnuntaina starttasimme auton kohti Heinolaa ja vajaan puolen tunnin ajon jälkeen huomasimme, ettei koiralla ole edes remmiä mukana(!), noh takaisin kotiin ja sitten taas matkaan. Matkalta vielä soitin järjestäjälle, että ehditäänköhän me, kun hieman myöhässä ollaan.
Paikalle siis ehdittiin ja kaikki vaikutti ihan hyvältä, koira oli iloinen ja tottelevainen ja kymppi saatiin luoksepäästävyydestä. Sitten olikin paikallaan makuun vuoro, jossa neljä koiraa lähti leikkimään Akun molemmilta puolilta ja melko pitkään Akukin malttoi olla paikoillaan, mutta juoksi sitten luokseni. Onneksi kuitenkin kaikki muut koirat, lukuunottamatta ryntäyksen aloittanutta koiraa, saivat uusia suorituksen, joten palasimme alkuun ja Aku meni hienosti maahan .. kunnes juuri palatessani Akun luokse se alkoi haistella maata.. nousi seisomaan (tässä vaiheessa vielä oli 5-6 pistettä mahdollista) .. eikä kuunnellut minua sen jälkeen milliäkään, joten nollille meni meidän ns. varma liike.. Yksilö suorituksien ollessa vuorossa Aku tuli oikein iloisena ja hyvällä kontaktilla kehään, kunnes tuli itse suorituksien vuoro ja Aku kiinnostui lähinnä kaikesta muusta mahdollisesta paitsi minusta.. parin käsittämättömän huonon suorituksen jälkeen totesin tuomarille, että tänään ei tainnut olla meidän päivä, joten kiitos ja näkemiin. Se siitä kokeesta sitten. Nyt sitten ihmetellään pitkään ja hartaasti mitä siellä kokeissa oikein tapahtuu, kun minä en koiraani tunnista ja ennen kuin jotain keksitään, kokeisiin en ilmoittaudu.
16.5.2005 - Akun aktiiviviikonloppu
Akulla on ollut touhukas viikonloppu. Emäntä ja isäntä viettivät viikonlopun Kuopiossa juhlien ystävien häitä ja Aku jäi Riikan ja tyttöjen seuraksi Espooseen. Kyseessähän oli TollerShow-viikonloppu, joten Riikka vei Akun kehään sunnuntaina, tuloksena EH. Itse jännitin miten Aku menee kehässä jonkun muun kuin minun ollessa hihnan päässä, kun sellaista ei ole aikaisemmin tapahtunut, mutta huoleni oli turha ja Aku oli esiintynyt ihan mukavasti, arvostelussakin tuomari kehui parivaljakon yhteistyötä. :)
Lauantaina Aku pääsi toimittamaan seuraherran virkaa, kun Deli osallistui sunnuntain tuomarin, Tanskalaisen Finn Langen, vetämään NOME-koulutukseen. Yritin vinkata Akulle, että kuuntelee siellä sitten korvat höröllä oppeja, mutta ilmeisesti Aku oli lähinnä keskittynyt yleiseen touhotukseen.. Illalla Aku taisi päästä suunnilleen taivaaseen, kun Eve ja Mila (ihmisineen) liittyivät hetkellisesti Akun sen hetkiseen haaremin kokoonpanoon. Kyllä on siinä meidän herra ollut ihmeissään, kun kaikki "hänen" ihanat tytöt kokoontuvat kerralla samaan taloon. :) Riikan mukaan Aku oli kuitenkin osannut (yllättäen) käyttäytyä oikein hienosti. Veikkaisin, että Aku oli vain niin hämmentynyt tyttöjen määrästä ;)
Sunnuntaina, kun kävin hakemassa Akun kotiin, olikin minua vastassa täysin väsähtänyt koiruus. Suuret kiitokset Riikalle hoidosta ja handlauksesta, oli oikein kiva, että Aku pääsi osallistumaan kaikkeen viikonlopun ohjelmaan! Kiitokset myös muille Akun viikonlopun seuralaisille, siis koirille ja ihmisille, esim lauantain koiranarikalle, "Someron Riikalle". Akun viikonloppu onkin ollut niin täynnä Riikkoja, ettei se varmaan edes huomannut yhden puuttuvan joukosta.
18.4.2005 - Kouvolassa tokossa
Huokaus, lauantaina jo mietin, että kannattaakohan sitä startata ollenkaan sunnuntaina Kouvolassa. Kokemuksen saamiseksi sitten kuitenkin starttasin ja huonommista pisteistä huolimatta pitää osin olla kuitenkin tyytyväinen suoritukseen, lähinnä positiivisimpana asiana jäi mieleeni se, että Aku esitti parasta seuraamista kokeessa tähän mennessä. ALO2:n menetin oikeastaan minä, sen kerran kun luotin koiraani maahanmenossa enkä yrittänyt vilkuilla taakseni Aku ei mennytkään maahan. Siis jos olisin vilkuillut, olisin ehtinyt antaa toisen käskyn ja liike ei olisi mennyt kokonaan nollille. Ei tämä olisi kyllä päivää pelastanut, mutta tiedänpähän jatkossa...
Yhtenä positiivisena asiana tätyy sanoa Akusta se, että vaikka lauantai oli Kangasniemen tokonkin lisäksi täynnä ohjelmaa, silti Aku jaksoi tehdä liikkeet aikaisempiin kokeisiin verrattuna ihan mukavasti. Olin nimittäin ihan varma, että Aku toteaa kesken kokeen, että "tokoile Riikka ihan rauhassa itseksesi, mä lähden moikkaamaan tuttuja kehän reunalle", tms. Opin taas itse hieman lisää miten Akun kanssa kehässä kannattaa toimia (katselin nimittäin lauantaina kunnolla peiliin ja muutin omaa käyttäytymistäni kehässä sunnuntaina ja se näkyy tuossa seuraamisen parantumisessa). Toivoa ei ole vielä menetetty sen ykköstuloksenkaan suhteen, me tulemme taas! Hypyn mennessä nollille täytyy varmaan myöntää, että siinä on meidän ongelma, siitäkin huolimatta, että treeneissä hyppy on ollut Akun suosikki. Pitänee jostain yrittää saada toko-este lainaan, tms ja ottaa oikein kunnon treenaus hypyn kanssa.
Muuten tolleriedustus kisoissa oli huippuluokkaa Delin (Hulivilin Deeply in Love) ja Nekun (Hedera's Just Tell Me) viedessä alokasluokan kaksi parasta pistesijaa. He tasapainoittivat meidän pohjanoteerausta mukavasti. ;) Toinen mukava juttu oli meidän Lappeenrannan aikaisen noutajatutun Oskun (Wiikar's Tallyman) ensimmäinen ykköstulos ALOssa. Kuvia löytyy lauantain kuvien jatkona.
16.4.2005 - Kangasniemellä tokossa
Käytiin taas Akun kanssa tokoilemassa. Tällä kertaa ALO2 jäi harmittavasti puolen pisteen päähän. Luoksepäästävyydestä tuomari pudotti puoli pistettä pois koska Aku nousi kun tuomari tuli luokse. Paikallamakuussa jouduin antamaan Akulle toisen käskyn maahan mennessä. Tämä harmittaa kovasti, sillä tämä on Akun varma liike ollut aina. Seuraamisissa oli jälleen tuttua haahuilua alussa havaittavissa, loppua kohden seuraaminen parani ja oli oikein hienoa. Tuomarikin harmitteli, että vaikea antaa pisteitä, kun alku oli huonoa ja loppu meni taas upeasti. Maahanmenossa lähti yksi piste alun haahuilusta (jälleen) ja seisomisessa Aku ei ollut pysähtynyt suoraan vaan oli liikkunut vielä käskyn jälkeen. Hyppy meni jälleen nollille (!), olen kyllä ihmeissäni tämän kanssa.. Aku meni siis kolmannella käskyllä siis vasta yli.
Nyt edessä on siis vakavaa itsetutkiskelua, että mitä teen toisin kokeissa. Tietoisesti en ainakaan jännittänyt suorituksen aikana. Kuitenkin näin ilmeisesti kävi sillä liikkeestä maahan / seisomaan jäämisessä palatessani Akun luokse huomasin Akun haukottelevan, joka tuossa tilanteessa oli mitä ilmeisin rauhoittava signaali. Aloin heti kehässä miettimään, että omasta jännityksestäkö tässä onkin nyt kyse. Eli emännälle pari rauhoittavaa aina ennen kehään menoa, sekö tässä nyt sitten olisi ratkaisu?
Ainiin ja piti vielä lisätä Akun yritykset laajentaa haaremiaan: Tapasimme ja jutustelimme nimittäin parin muun tolleri-ihmisen kanssa. Tokohan oli ryhmänäyttelyn yhteydessä ja kehän laidalta pongasimme ihastuttavan nartun, Hanin (Fireheart Ivory Sox). Hani ei vain oikein lämmennyt Akun liehittely-yrityksille, oikeastaan se ei tainnut edes noteerata Akua mitenkään. No, eihän meidän Aku pienestä takaiskusta lannistu vaan alkoi liehittelemään seuraavaa tapaamaamme tollerineitoa Ruskaa (Daybeach's Primaveera), joka oli suuntaamassa menonsa toko-kehään. Ruskan kohdalla Aku onnistui herättään sen verran huomiota, että Ruska torjui Akun lähentelyn antamalla hammasta. Että hieman huonosti meni Akun yritykset haaremin laajennuksen suhteen tänään, mutta en usko että tämä pieni epäonnistuminen hiljentää liehittelytahtia tulevaisuudessakaan. :)
28.3.2005 - Siilinjärvellä tokossa
Käytiin sitten Akun kanssa kääntymässä virallisessa toko-kokeessa. Korkeammat luokat olivat hieman myöhässä, joten ennen ALOn alkamista, Aku sai odotella tunnin autossa. ALOn aluksi oli paikallaanmakuu, joka suoritettiin kahdessa ryhmässä. Luoksepäästävyys ja paikallamakuu molemmat olivat Akulle helppoja kympin paikkoja. Starttasimme yhdeksäntenä, joten edessä oli reilun 1,5 tunnin odotus ennen omaa vuoroamme. Näin jälkeenpän ajatellen olisi Aku pitänyt viedä ehkä heti uudelleen autoon, jotta sillä olisi ollut yhtään energiaa jäljellä oman vuoron koittaessa.. Akun ollessa ihan naatti meni jokainen seurausliike ihan haahuiluksi, emäntä oli ihan ihmeissään kehässä, kun koira ei yhtäkkiä osannut muka ollenkaan.. Taluttimetta seuraamisessa Aku jäi täyskäännöksessä jotain katselemaan kehän reunalle, olisiko Tommin tai Even hajut tarttunut nenää vai muuten vain piti patsastella.. Noh arvatenkin se meni sitten nollille ja yllättäen myös hyppy meni nollille, kun Akun mielestä estettä ei tarvinnut ylittää vaan katsella kummastellen.. Aikaisemmin Aku on ollut hypystä oikein innoissaan ja suorittanut sen oikein loistavasti. Näiden parin nollan vastapainoksi, otti Aku sitten täyden kympin luoksetulosta ja muut liikkeet meni haahuiluksi seuraamisen osalta, muuten oikein hyvin. Kahdesta nollasta huolimatta siis tuloksena ALO3. Jatkossa pitää yrittää löytää odottelun ajaksi hyvä paikka, jossa voi rauhoittua, jotta suoritukseen jäisi vielä energiaa, kun liikkeet Aku kuitenkin osaa.
22.3.2005 - Möllitokossa
UMN järjesti kurssin päätymisen jälkeen möllitokon, johon ilmoittauduimme jo kurssin aikana. Alokasluokkaan osallistuvia koirakkoja oli yhteensä 7, joista me olimme ensimmäisinä suoritusvuorossa. Luoksepäästävyys ja paikallamakuu menivät tasaisen varmasti. Seuraamisissa Akua tuntui häiritsevän jotkut hajut yhdessä osaa kenttää, joten niiltä osin seuraaminen oli taasen sitä tuttua haahuilua.. Hajut tuntuivat myös osuvan monen muunkin koirakon nenään, joten huokasin itse helpoituksesta, ettei ne hajut olleet vain Akun omaa mielikuvitusta, tms. Suurin osa liikkeistä tehtiin kuitenkin juuri tuossa osassa kenttää, joten haahuilu tiputti pisteitä useammasta liikkeesä. Muutama piste lähti myös joistakin minun tekemistä kummallisista käsiliikkeistä (luoksetulossa ainakin) :) pitää kiinnittää huomiota, etten vahingossa tule antaneeksi tuplakäskyä virallisessa tokokokeessa.
Kaiken kaikkiaan arvostelu oli mielestäni melko tiukkaa ja varmasti ihan oikeudenmukaista ainakin meidän kohdalla, joten kun kaikista haahuiluista ja pakkoliikkeistä huolimatta pisteemme riittivät ykköstulokseen, en voi olla kuin erittäin tyytyväinen Akuun. Autokyytimme tulosta täydensivät hienosti Riikka ja Deli, jotka saivat myös ykköstuloksen, aivan upeilla pisteillä. Kaikista 7:stä ALOkoirakosta Riikka & Deli saivat parhaat pisteet ja emme mekään Akun kanssa jääty kärjestä kauas, sillä pisteemme riittivät kolmanteen sijaan! Vain yksi labradori onnistui kiilaamaan itsensä ja ohjaajansa Riikkojen "tehotolleriparivaljakon" väliin.
Aku ja Deli yrittivät palkita itsensä hienoista suorituksista pienellä painilla heti kehän ulkopuolella, mutta parhaana palkintona taisi kuitenkin olla koirien mielestä ne kivat rapisevat pussukat, jotka jaettiin palkintoina. Muut koirat kävivät tyylikkäästi pokkaamassa palkintonsa, kun meidän ahneet pikkupossut yrittivät varastaa pussit emäntien sylistä heti, kun ne ojennettiin (Aku tosin yritti tutkailla jo sitä ennen palkintopöydän antimia). :) Kotimatkalla riittikin sitten autossa hymyä ja omien koirien kehumista. Moneen kertaan tuli vielä todettua, että kyllä tollerit rotuna ovat hienoja koiria. Ylenpalttiseen hymyilyyn saattoi myös vaikuttaa se tosiseikka, että kello oli jo yli 22.30, kun pääsimme lähtemään kotia kohti ja väsymys oli jo melkoinen...
17.3.2005 - Tokoa, osa5
Viimeinen koulutuskerta oli siis maanantaina. Matkustimme paikanpäälle Riikan ja Delin kanssa, kuten tähänkin asti, tällä kertaa oli ilmeisesti tarttunut tuoksuja juoksuisesta Fionasta mukaan, kun Aku näytti olevan sitä mieltä että Deli oli tavallistakin vastustamattomampi... Akulla meni siis ns. pasmat sekaisin, olotila kesti suunnilleen siihen saakka, kun tiputimme Riikan ja Delin kyydistä tokon jälkeen ja jäimme kaksin. Ininää oli siis tarjolla jokaisen tytön perään tokossakin, ei ollut emännällä hermot koetuksella ollenkaan. Positiivisenä asiana voisin sanoa, että saimme myös onnistumisia aikaan :) Hyppy sujuu nykyää oikein hienosti ja paikallamakuu on edelleen Akun bravuuri, nyt kävin piilottelemassa ihmisten takana pieniä aikoja ja hienosti malttoi poika pysyä maassa. Eli luulen uskaltautuvani Akun kanssa viralliseen tokokokeeseenkin ehkä jo ihan piankin, kunhan vain kokeisiin mahdutaan. :)
9.3.2005 - Tokoa taasen
Tokoa, osa 3 on näköjään jäänyt välistä, mutta ei siellä varmaan mitään ihmeellistä tapahtunut, kun en muista (niin.. juuri tämän takia olisi pitänyt kirjoittaa, sama pää kesät, talvet..). Maanantainen toko oli sitten senkin edestä ..hmm.. mielenkiintoinen. Akun mielestä jokainen narttu hallissa oli niiiiiiin ihana ja aina, kun odottelimme omaa vuoroamme Aku oli ihan sekaisin tuoksuista. Asiaan toki voi vaikuttaa se, että Akulla oli melko paljon purkamatonta energiaa, jouduttuani olemaan melko pitkään ylitöissä.. Sekä se, että ennen tokon alkamista jutustelimme Milan kanssa, joka aloittikin juoksunsa heti seuraavana päivänä, Akun juoksututka oli siis jälleen pettämätön. ;) Tästä huolimatta (tai ehkä ylimääräisen energian takia) jokainen tekemämme liike meni melkolailla nappiin, lukuunottamatta pareittain seuraamisen aloitusta, jossa Aku meinasi lähteä parimme narttua haistelemaan, mutta palasi kuitenkin ärähdyksellä takaisin seurausliikkeeseen ja suorittikin sen ehkä paremmin kuin ennen, siis tiiviisti (!).
Koko tokotreenimme ehkä kruunasi viimeisenä liikkeenä suoritettu häiritty luoksetulo. Tässä ryhmämme koirakot muodostivat kujan, jonka läpi koiran piti juosta luoksetulossa. Noh, menihän se meidänkin osalta hienosti muuten, paitsi Aku touhuili jotain omiaan odottaessaan minun käskyä. Aku oli kuulema samantien jotenkin lysähtänyt alas tutkimaan maata ympärillään. Tämä lysähtäminen oli kuitenkin tapahtunut niin, että pylly pysyi koko ajan maassa, eli oikeastaan Aku oli istumassa koko ajan, mutta jotenkin ihan kummallisen näköisessä asennossa.. Ei ole helppoa selittää, kun itse tämän tapahtuessa olin kävelemässä Akusta poispäin ja siis en nähnyt tapausta vasta kuin käännyin ympäri ja huomasin Akun touhuilevan jotain kummaa. Riikka, joka odotteli meitä Delin kanssa vieressä, kertoi minulle mitä oli tapahtunut ja naureskeli kovasti, eli ilmeisen huvittavaa oli ollut Akun touhut. Huoh, olipahan treenit, mutta siis kaikenkaikkiaan liikkeet meni hyvin, niiden välinen aika sitten olikin jotain ihan muuta.
28.2.2005 - Jännitystä elämään
Viime viikonloppuna suuntasimme nokkamme kohti Vaajakoskea ja jäniksen metsästyksen viimeistä viikonloppua ennen ensi syksyä. Lauantaiaamuna siis pääsimme Akun kanssa taas seuraneideiksi ja -herroiksi jänismetsälle mukaan. Lauantaina töitä tekevä koira, Jyry, oli kylläkin sitä mieltä, että tuo meidän noutajan planttu voisi mennä kotiinsa ja jättää nämä jäniksen metsästykset oikeille ajokoirille.. (olikohan se nähnyt Akun version jäniksen metsästyksestä kestokanilla, kuva oikealla) Toisin sanoen pienä urosmaista pullistelua oli havaittavissa Jyryn kätöksessä Akua kohtaan. Parin karjaisun jälkeen Jyry kuintenkin lähti taas isäntänsä mukaan metsään ja jätti Akun rauhaan. Aku oli hieman ihmeissään, kun kaikki ei näköjään haluakaan leikkiä hänen kanssaan. :)
Saaliimme jäi tällä reissulla laihaksi, mitä nyt osa yhden metsämiehen peukalosta jäi metsään ja Akun naiivi usko siitä, että kaikki koirat on varteenotettavia leikkikavereita.. Tarkemmitta selittelyittä peukalon kohtalosta todettakoon vain, että siihen ei ammuttu vaan kävi vahinko ja sairaalassa neuvottiin vain ottamaan buranaa, joten säikähdyksellä selvittiin ja sairaalareissulta ajoin metsämiehen takaisin metsästämään, kun "kelikin on niin hyvä". Metsästä palattuamme Aku sai tutustua pieneen Aaro-poikaan, joka on muuten melkein Akun ikäinen, ikäeroa on vain muutama päivä. Aaro on opetettu, koirataloudessa, kun itsekin elää, ettei koiria saa mennä häiritsemään vaan, niille pitää antaa oma rauha. Tätä neuvoa Aaro noudattikin hienosti, hokien koko ajan juuri oppimaansa sanaa "Aku". :) Aku osasi olla oikein rauhassa ja nukkua retkotti keskellä olohuoneen lattiaa Aaron leikkiessä ympärillä.
Lauantain ohjelmaan kuului vielä uusien panoksien testausta pahvitauluihin, jotta saataisiin selville millä panoksella saadaan paras tulos aikaan. Itse otin tilaisuudesta täyden hyödyn irti Akun kanssa ja menin seisoskelemaan ampujien viereen Akun ja damin kera. Parin laukauksen ajan seisoskelimme vain vieressä ja kun Aku ei tuntunut reagoivan laukauksiin millään tapaa, niin päätin päästää Akun vapaaksi ja heittelin sille damia laukausten aikana. Aluksi Aku meinasi lähteä paukkunoutoon, mutta asia saatiin korjattua: laukauksen kuuluessa Akun pylly kyllä nousi, mutta ilmeisesti se sitten huomasi, ettei käskyä tullut vielä Riikalta, joten se istuutui takaisin ja ampaisi noutoon hienosti heti käskyn saatuaan. Aikaisemmin olemme jo todenneet, ettei laukauksien pelkkä kuuntelu Akua hetkauta, mutta tulipahan testattua tuo kyky keskittyä noutohommiin paukkeen keskellä myös. Kuten arvata saattaa, hymyssäsuin palasin Akun kanssa sisälle.
Mukavan viikonlopun päätteeksi palailimme sunnuntaina Akun kanssa hyvissä ajoin kohti Espoota, tarkoituksena oli vielä treenailla ohjauksia valoisan aikaan, kun perille pääsimme. Kuitenkin saimme huomata Heinolan moottoritielle liittyessäni, ettei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan, kun yleensä varsin luotettava ooppelimme (hienosti toimivana mukana metsällä kuvassa vasemmalla) päätti keittää ja irtisanoi sopimuksensa meidän kuljettamisesta Espooseen. Siinä muutaman ärräpään saattelemana ja Tommilta saadun puhelinkonsultaation ja muutaman muun puhelinsoiton jälkeen sain Heinolasta hinausauton paikalle ja automme hinattiin läheiselle Shellille, josta yllättävää kyllä sai korjauspalveluita. Siellä saimme kuulla, että koko vesipumppu on rikki ja se pitää vaihtaa.. vapaata aikaa heillä oli seuraavan kerran tiistaina. Jep, no auto jäi sitten Heinolaan ja muutamien mutkien kautta, Tommin avustamana, pääsimme illalla takaisin Espooseen, Tommi puolestaan oli vasta myöhään illalla takasin Savossa.. Huomenna on sitten luvassa mukava iltapäiväretki Heinolaan hakemaan autoa..
22.2.2005 - Tokoa, osa 2
Toinen kerta tokokurssia takana. Yritän nyt laittaa näitä kurssilla käytyjä asioita hieman ylös, niin voin myöhemmin katsoa ollaanko edistytty vai ei.. Siis eilen oli toinen kerta tokokurssiamme ja voisi kaikenkaikkiaan sanoa, että meillä meni ihan kivasti. Ensimmäisellä kerralla havaittu vinoon istuminen perusasennossa on saanut viimeisen viikon aikana tehokuurin, palkkaus vain viimeisen päälle oikeasta suorituksesta (hölmönä en ole tähän aikaisemmin kiinnittänyt kovin suurta huomiota, vaikka olen tiedostanut asian). Iloisena asiana voin sanoa, että asiassa on tapahtunut paljon kehitystä ja Aku on alkanut tarjoamaan lähes aina oikeaoppista suoritusta. .. Jospa olisin tajunnut aikaisemmin, ettei se tuon enempää työtä tarvitse. ;)
Kurssi aloitettiin taas luoksepäästävyydellä, joka on Akun mielestä tosi kiva liike, siinä pääsee rapsuteltavaksi ja kuopsuteltavaksi.. Siispä Aku ei malta pysyä istumassa vieressäni. Noh, painotus tuolla liikkeellä on 1 ja käsittääkseni ei tuomarin moikkauksesta aina rankaista.. Ja jos/kun päästään alokasluokasta eteenpäin, ei tätä liikettä jatkossa tule eteemme, näin muistelisin.. Luoksepäästävyyden jälkeen otimme taas kahden minuutin paikalla makuun. Olimme tällä kertaa Akun kanssa aivan rivin reunimmaiset, ulko-oven vieressä. Tämä paikka osoittautuikin ihan oivaksi paikaksi testata Akua, kun kahden minuutin aikana ovesta kulki pari kertaa ihmisia ulos ja sisään, Aku käänsi kyllä päänsä ovea kohti katsomaan ketä siellä liikkuu, mutta ei noussut(!), kyllä olin tyytyväinen pikku-ukkoomme.
Paikalla makaamisen jälkeen otimme luoksetuloja yksilösuorituksina, aivan kuin se tehdään kokeessakin kouluttajan toimien liikkeenohjaajana. Jonkin aikaa jaksoin odotella ja katsella muiden suorituksia, mutta sitten totesin, että ajan voi käyttää hyödyksi treenailemalla itse jotain ja otinkin Akun kanssa aina odotteluajoilla jotain pieniä liikkeitä itseksemme. Oma luoksetulo sujui oikein hienosti, saimme oikein kehuja luoksetulon hienosta vauhdista ja upeasta perusasennosta(!), kyllä harjoittelu siis kannattaa!
Seuraavana oli vuorossa hyppy, jota onkin tarkoitus treenata joka kerta ja se sopii meille oikein hyvin, kun kotona ei ole omaa estettä, jolla voisi treenata. Tällä kertaa Aku suoritti hypyn kuin vanha ammattilainen, joten viime kerran hyppelyt varmasti olivat vielä muistissa. Hypyn jälkeen siirryimme liikkeestä seisomaan jäämiseen, joka sujui myös hyvin, ongelmana on vain edelleen tuo väljyys seuraamisessa. Tämäkin ongelma on tiedostettu.. Pitäisi vain ottaa siihenkin oikea tehokuuri, mutta en haluaisi kuitenkaan treenata sitä liikaa, ettei Aku kyllästy, mutta kuntoon se pitäisi saada, kun alokasluokan lähes jokainen liike sisältää aina jonkin verran seuraamista. Kaiken kaikkiaan olin ihan tyytyväinen suorituksiimme ja mukava oli huomata tuo konkreettinen parannus perusasennossa, seuraavana pitäisi varmaan keskittyä seuraamiseen.. mitenkähän sen treenauksesta saisi vaihtelevampaa?
17.2.2005 - TOKOilua
Maanantaina alkoi taas se kauan odotettu toko-kurssi. Osallistumme Akun kanssa UMN:n järjestämälle toko-kurssille, joka kestää viisi kertaa. Ilmoitin Akun ALO-ryhmään, joka on tarkoitettu pian ALO-luokkaan osallistuville tai jo siellä kilpaileville. Ensimmäisen kerran perusteella vaikuttaa, että ryhmä olisi meille ihan sopiva. Tärkeintä mielestäni näissä ohjatuissa treeneissä on se, että joku ulkopuolinen näkee miten toimin Akun kanssa. Näin saan uusia vinkkejä kuinka omaa toimintaani pitäisi kehittää, aloittelevana tokoilijana en kuitenkaan osaa aina korjata itse omaa toimintaani. Toinen hyvä asia on tietenkin tuo ryhmässä treenaaminen, itsekseen treenaillessa kun tuo toisten koirien aiheuttama häiriö on melko minimaalista..
Aloitimme treenit luoksepäästävyydellä, jonka jälkeen otimme häirityn paikallamakuun (2min). Paikallamakuun aikana ohjaajat liikkuivat ympäri kenttää ja jotkut uskalikot saivat kokeilla jo piiloon menemistä AVO-luokkaa silmällä pitäen. Itse tyydyin kävelemään kentällä edestakaisin kuitenkin koko ajan olin Akun näköpiirissä. Tämän jälkeen treenailimme ja hioimme perusasentoja kuntoon, Akukin tuppaa välillä istumaan vinoon, joten tätä on ihan hyvä treenata. Lopussa otimme vielä alokasluokan hypyn. Aku ensin ihmetteli mikä hökötys se este oikein onkaan, kun emme ole treenanneet tuota sitten edellisen tokokurssin. Mutta uskaltauduttuaan kerran hyppäämään esteen yli muisti Aku, että tämähän olikin hauskaa ja Aku olisi varmaan jäänyt siihen hyppimään vaikka koko illaksi, jollei muille olisi pitänyt antaa välillä vuoroa esteellä. :) Treenien loputtua otin vielä muutaman hypyn odotellessamme seuraneitejämme toisesta tokoryhmästä, eli Riikkaa ja Deliä. Kentällä oli kaksi erilaista estettä ja kokeilin molempia että tulisi kokemusta erilaisista esteistä.
14.2.2005 - Noutoja ja lenkkeilyä
Lauantaina sulatin pari tipua Akulle ja tehtiin muutama nouto metsässä tipuilla ja dameilla. Sunnuntaina oli vuorossa lisää koiramaista toimintaa, kun menimme Riikan ja Delin kanssa treenailemaan porukalla hakua. Pelkäsin hieman kuinka Aku toimii, kun meillä ei ole ennen ollut muita koiria treenatessa mukana, mutta Aku yllättikin minut positiivisesti keskittymällä hienosti hakuun ja odotti rauhassa omaa vuoroaan, kun Deli työskenteli. Tämän jälkeen seuraamme liittyi Johanna Laran ja Merrin kera, otimme mukaan toki myös loput Riikan koirista, eli Nekun ja Fionan (joka on nyt myös todettu kauniiksi Eestissäkin ;) ) ja lähdimme porukalla lenkille jäälle. Täältä löytyy muutama kuva viikonlopun mukavista tapahtumista.
7.2.2005 - Noutotreenejä
Tänään otettiin taas pienen tauon jälkeen damit kaapista esiin ja pakkasesta yksi vaakku. Tehtiin muutama hakuruutu ensin dameilla, sitten helppoja noutoja vaakulla ja vielä yksi hakuruutu, jossa oli sekä vaakku että dameja. Oli mukava taas seurata, kun Aku teki repasta hakua häntä heiluen ja kaikki palautukset tulivat suoraan käteeni. Olimme Tommin kanssa oikein tyytyväisiä, kun vaakku ja damit tulivat samalla vauhdilla ja innolla epäröimättä. Nyt Aku koisii tuossa lattialla, varmaan on tyytyväinen, kun pääsi pienen tauon jälkeen noutohommiin. Itsellekin tuli taas treeni-intoa lisää, kun muistui mieleen miten poika tykkää hommasta. Pilvisen ilman takia valokuvat eivät oikein ottaneet onnistuakseen, täältä löytyy kuitenkin muutama sekalainen otos päivän ajalta.
31.1.2005 - Hiihtelyä
Kylläpäs on mukavaa, että Espoossakin on taas lunta. Ja parastahan tässä on se, että Espoossa on lunta silloin, kun minullä on sukset täällä mukana. Tähän mennessä talvi on mennyt suunnilleen niin että kun täällä voisi hiihtää, sukseni ovat Leppävirralla ja kun olen suunnitellut tuovani ne tänne etelään, alkaa sataa vettä ja lumista ei ole tietoakaan.. Todella mukava talvi siis.. No mutta pääasiaan, eli hiihtoon. :) Viime talvenahan innostuin hiihtelemään Akun kanssa Saimaan jäällä monta kertaa viikossa ja viime viikolla viimein pääsimme aloittamaan hiihtokautemme tämän talven osalta.
Reilu viikko sitten siis sain viimein sukseni tuotua hieman etelämmäksi ja viikko sitten, tiistaina lähdettiin Akun kanssa golf-kentälle suksia testaamaan. Muuten lenkki meni ihan kivasti, paitsi latuja ei oltu vielä kentälle ajettu.. Minä hiihtelin ainakin polviani myöten umpihangessa ja Aku esitti mitä hienoimpia kenguruhyppelyjä päästäkseen eteenpäin lumessa, joka yletti Akua ainakin yli raajojen mitan.. No, lienee sanomattakin selvää, että olimme molemmat melkoisen väsyneitä tuon lenkin päätteeksi. Totesimme Akun kanssa pehmoisen nojatuolin ja Akun oman sängyn varsin hyviksi paikoiksi viettää loppuilta.
Saman viikon torstaina yritimme uudelleen hiihtoa. Ajattelin että, jos latuja ei vieläkään ole ajettu, voisin ainakin hiihdellä tiistaina tekemiä uria pitkin. N. 10metrin umpihankihiihdon jälkeen meitä odotti positiivinen yllätys: perinteisen hiihtolatu oli kuin olikin ajettu golf-kentän reunalle. JEE! Siirryimme siis hiihtelemään ladulle, kyllä oli kivaa. Akukin painoi menemään tuhatta ja sataa, kun ei tarvinnut emäntää odotella.
Laduilta takaisin kotiovelle rämmimme taas umpihangessa, kun tapasimme naapurin setterinartun ilman emäntäänsä. Aku oli tietenkin varsin iloinen odottamattomasta tapaamisesta ja juoksenteli iloisena setterin kanssa ympäriinsä. Olemme pari kertaa aikaisemminkin kohdanneet tämän koiran (tosin yleensä omistajansa seurassa) ja tiesin sen olevan varsin kiltti tapaus. Otin Akun kiinni päästyämme lumihangesta pois ja takaisin talon pihalle ja menin soittelemaan naapurini ovikelloa ja kertomaan kuka oli tullut meitä hiihtolenkin lopussa vastaan. Koira sujahti kotiinsa ja naapuri kiitteli koiran palauttamisesta. Ilmeisesti he olivat juuri tulleet kotiin ja koira oli päättänyt lähteä läheiseen pusikkoon tutkimusmatkalle pari minuuttia ennen meidän tuloa.
24.1.2005 - Jänismetsällä
Viime viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa Leppävirralla. Lauantaina hankimme Riikalle metsästyspuvun, ei sitä kuulema missä tahansa asussa mettälle voi lähteä. :) Puvun hankkiminen olikin ajankohtaista, kun sunnuntaina saimme kutsun lähteä jänismetsälle, siis Akukin oli kutsuttuna tottakai. Sunnuntaiaamuna aikaisen herätyksen jälkeen suuntasimme autolla kohti Jäppilää (vajaan puolen tunnin matka Lepikältä) ja valtion maita. Perillä tapasimme metsästysseuramme Vaajakoskelta. Astralla ei ihan perille saakka päässyt (saatika Golfilla), joten matkan keskelle valtion maita kuljimme metsästysseuramme maastoautossa.
Jänisten yöjälkiä ei ollut paljoa tarjolla, mutta jokunen sentään löydettiin, että saatiin kaksi ihanaa neitoa eli suomenajokoirat, äiti ja tytär, Tuisku ja Inka metsään jälkiä haistelemaan. Akun mielestä tytöt olivat tosi ihania (varsinkin Tuisku, jolla oli juoksu alkamassa..) ja olisi mielellään lähtenyt tyttöjen mukaan jänistä etsimään. Valitettavasti seurueemme ihmisjäsenet olivat Akun kanssa hieman eri mieltä kuka niitä jälkiä etsii, joten Aku ei metsään päässyt jänisjahtiin.
Hetki koirien ja aseellisten ihmisten kadottua metsään sai Akukin juoksennella vapaana ja toteuttaa itseään kantelemalla ja silppuamalla oksia.. Vaikkakin saalis jäi tällä reissulla olemattomaksi, oli koko porukalla varsin mukava viisituntinen metsässä. Kamera ja damit oli kyllä repussa mutta jäivät käyttämättä, kun oli olevinaan niin kovasti touhua muutenkin. Ehkä Tommi ottaa meidät joskus toistekin mukaan jänismetsälle, vaikka ei tuolla noutavalla koiralla siellä mitään tee, mutta seuramiehen virkaa Aku osaa toimittaa oikein hienosti. Niin ja lauantaina ostettu metsästyspukukin toimi hienosti ja sulauduin kuin ammattilainen konsanaan muiden metsämiesten ja -naisten joukkoon ;)
19.1.2005 - Koiravieraita
Lauantaina Aku sai mukavan vieraan, kun Wage tuli emäntänsä kera kylään lauantaiaamuna. Kävimme porukalla lenkillä ja emännät räpsivät hieman kuviakin, joista jälleen suurin osa oli täysin julkaisukelvottomia kuvia, kun niissä näkyi vain puolikas koira tms. Lenkin jälkeen pojat jäivät kaksin odottelemaan emäntiä pitsanhakureissulta meille. Riikkojen yllätykseksi kotona ei odottanutkaan kaaos painin, tms jäljiltä. Ainoa tuhoutunut asia oli liian alas unohtunut talouspaperirulla. :) Tulipahan taas testattua, että hyvin tullaan varmastikin ensi kesän leirillä toimeen samassa mökissä. Riikalle vielä Akulta erityiskiitokset ihanasta tuliaisesta. Ydinluu on mitä maukkain, vaikka emäntä ei annakaan sitä koko ajaksi kaluttavaksi. Akun tuntien se kaluaisi sitä varmasti niin kauan kun vain suinkin jaksaa.. joten luun kaluamista säännöstellään, mutta siitä nautitaan sitäkin suuremmalla antaumuksella joka kerta. ;)
Sunnuntaina saimme seuraavan koiravieraan: Nekku tuli luoksemme hoitoon pariksi päiväksi. Nekku otti rennosti sillä pian Riikan lähdettyä ja asunnon tutkimisen jälkeen Nekku löysikin itselleen hyvän paikan nojatuoli+rahi-yhdistelmästä ja heitti selälleen, rento kaveri. :) Otin myös muutaman kuvan koirien yhteiselosta, joka sujui oikein hienosti. Ylpeänä voisin vielä mainita, että suuremmitta ongelmitta selvisin myös kahden koiran (yhtäaikaisesta) taluttamisesta ja molemmat koirat tajusivat millä puolella tietä piti kulkea. Kaikenkaikkiaan siis tämä kahden koiran kanssa elämisen harjoittelu sujui vallan mainiosti.
3.1.2005 - Uusi vuosi
Aku on palannut parin viikon joululomaltaan Sawosta takaisin emännän viikkojen iloksi Espooseen. Riikka sai todeta kuinka ihana se oma tolleri siellä kainalossa makoilemassa taas olikaan. Ja mikäs sen mukavampaa, kun pitää maata kipeänä kotona, että oma tolleri makoilee kainalossa. :) Ja kun vietimme viikonlopun koko porukka Espoossa sain sairastaa rauhassa nauttien koiran omistuksen parhaista puolista: lenkkeilyn hoiti viikonlopun aikana Tommi. Muutenhan lenkkeily on kyllä niitä koiran omistamisen hyviä puolia (jos ei sada..), mutta lenkkeily kipeänä ei ole kovin kivaa. Ah tätä koiran omistajan onnea..
Uusivuosi meni siis meillä rauhallisissa merkeissä emännän popsiessa antibiootteja ja koko porukan ihmetellessä taivaanrannan ilotulituksia. Meidän parvekkeelta on hyvä näköyhteys Espoon ja Helsingin suuntiin ja tästä syystä koko taivaanranta oli täynnä väriä lähes koko illan. Aku ei ollut moksistaan vaan katseli sylistä mielenkiinnolla valoshowta. Lenkillä kuului pauketta hieman lähempää, eli naapurista, mutta niillekään ei Aku viitsinyt edes korvaa letkauttaa, vaan keskittyi hajujen maailmaan mukavan lenkkeilyn lomassa. Kyllä on mukavaa, ettei koiran tarvitse stressata uutena vuonna, eikä isäntäväen tarvitse stressata koiran stressauksesta.
Kai sitä pitää jotain tavoitteitakin kirjailla tälle vuodelle (kun kaikilla muillakin kotisivuilla niitä on listattu..) Suorituspaineita kuitenkin vain tulee, jos tavoitteita laittaa, mutta tässä kuitenkin jotain:
- TOKO - Osallistutaan jokonkin viralliseen kokeeseen (ehkä jopa useampaan) ja tietenkin se ALO1 olisi tähtäimessä saada vuoden aikana.
- NOUTAMINEN - Treenejä jatketaan dameilla ja vaakuilla. Jos Aku alkaisi ensi kesänä uimaan, pääsisi se ehkä metsällekin mukaan (ehkä emäntäkin hyväksyttäisiin joukkoon?).
- MEJÄ - Kunhan lumet sulavat, vetelemme jälleen Akulle jälkiä maastoon. Jos viikonloput sallivat ja treenit sujuvat, uskaltaudumme ehkä uudelleen kokeeseen ja tavoitteena on tulos AVOsta.
- NÄYTTELYT - Meidät luultavimmin voi nähdä vuoden aikana näyttelyissäkin. Tällä hetkellä en ole ilmoittanut Akua vielä mihinkään näyttelyyn, mutta enköhän minä jotain keksi. :)
Että semmoista, näköjään niitä tavoitteita tuli asetettua sittenkin.. No, nyt kun ne on ääneen sanottu, niihin on kai pakko treenatakin? ;)
|
