.: Tolleri-Akun kotisivut :.

Vanhat kuulumiset:
2009
2008
2007
2006
2005
2004
2003

Akun oma päiväkirja

Takaisin uuteen merkintään

25.12.2004 Rakas Joulupukki!
Kiitos ihanista lahjoista, olin suorastaan mykistynyt koko loppuillan saatuani upouuden Kongini. Mistä tiesit, että herkkuani olivat juuri sisällä olleet juustot ja ruokapapanat? Ainiin, tontut varmasti ovat kertoneet, huomaamattomia otuksia muuten nekin, kaiken ne tietää, mutta vielä en ole heitä tavannut. Mutta kiitos kuitenkin, se Kong on aivan ihana! Nyt toivon vain, että Riikka ja Tommi muistavat välillä täyttää sen yhtä ihanilla herkuilla.. Ja kiitos myös uudesta nallesta, se on yhtä ihana kuin tuo Kongkin vaikka leikinkin sillä vasta Kongin tyhjennettyä. Vanha nalleni onkin jostain kumman syystä jo hieman rikkinäinen, kuka lieneekään hajoittanut sen..

Olin myös oikein ahkera vahtiessani kinkkua ja kaikkea muutakin toimintaa keittön suunnalla. Rankkaa tämä joulun juhliminen kyllä, kun koko ajan pitää vahtia noita ihmisiä, jos vaikka tiputtelevat herkkuruokiaan maahan.. Kiitokset tästä joulusta, lupaan olla myös oikein kiltti ensikin vuonna. Emäntä kehui kyllä minun olleen oikein kiltti tänä vuonna, mutta silti minua hieman jännitti miten lahjojen kanssa käy.. Onneksi tonttupartiosi olivat myös huomanneet ansioni. :)

Mutta nyt kun viimein olemme kotona eikä minun tarvitse vahtia, taidan mennä nukkumaan ja keräämään voimia ensi vuoden koitoksiin! Toivottavasti sinäkin, Joulupukki, pääset pian lepäämään. Nähdään taas ensi vuonna!

Luottotolleritonttusi Aku (joka ilostutti monia sukulaisia parin päivän aikana ;) )

Aku & Mila

13.12.2004 Viikonlopun huippukohta: uusi pakastimemme kotiutui lauantaina ja sai heti sisuksiinsa pari tipua. :) Toinen huippukohta oli lauantainen lenkkimme Ninan ja Milan kanssa viereisellä golf-kentällä. Lenkistä selvittiin ilman revähdyksiä, joka oli suoranainen ihme ainakin siinä vauhdissa, mitä koiruudet pitivät. Emäntiä hieman hirvitti välillä liukastelu jääkentällä.. Loppupuolella lenkkiä yritin napsia joitakin kuvia, mutta luonnon valon ollessa niin "hyvä" monet kuvat ovat tärähtäneet liian pitkän valotusajan takia ja toisissa on koirilla kiilusilmät salaman takia.. Vieressä kuitenkin yksi suhteellisen onnistunut otos pariskunnasta. Lenkin päätteeksi Nina sai tolenterinsa, joka on majaillut meillä messarista saakka, oman tolenterin olen jo ripustanut seinälle odottelemaan ensimmäisen kuukauden avausta.

Ensi viikonloppuna Aku sitten jää Leppävirralle Tommin seuraksi joululomailemaan. Itse matkaan Savoon uudelleen 22.12 Tommin ja Akun luokse pikaiselle jouluvisiitille, kun joulun jälkeisen viikon olen taas töissä. Aku saa nauttia joululomasta aina uudenvuoden aattoon saakka, jolloin on edessä paluu Espooseen. Edessä siis Akulla 2 viikkoa joululomaa Savossa Tommin hemmoteltavana. Kyllä pojan kelpaa :)

7.12.2004 Jopas oli touhuntäyteinen viikonloppu meillä. Perjantai-iltana saapui Wagen Riikka meille viikonlopuksi, sillä olimme molemmat lupautuneet talkooavuksi Voittaja 2004-näyttelyyn. Sekä lauantaina ja sunnuntaina meillä oli edessä mukava herääminen klo5 aikaan aamulla.. Silmät ristissä löysimme kuitenkin tiemme messukeskukseen ja siellä ohjelmassa oli häkkikehissä näytteilleasettajien ohjailua oikeille paikoille. Lauantaista onnittelut vielä Riikalle ja Delille JV-tittelistä ja suuri kiitos avusta Akun kanssa, jonka tulos jäikin hieman laihemmaksi.. Aku oli kuitenkin varmasti tyytyväinen, kun pääsi jakamaan yksiön päivän prinsessan kanssa. ;)

Muutama näytteille asettaja tuntui nousseen aamulla hieman väärällä jalalla, mutta päätin, että jos heidän päivänsä oli jo pilalla aamusta alkaen, en antaisi sen vaikuttaa omaan päivääni. Siis muutamilta ongelmilta ei viikonlopun aikana varmaan kukaan säästynyt, mutta onneksi suurin osa näyttelyväestä oli oikein mukavaa porukkaa. Varsin mukavaa oli kyllä saada ihan sitä positiivistakin palautetta, eräs näytteilleasettaja tuli juttusille sunnuntaina ja kiitteli kovasti, että talkooväkeä on, homma kun hänen mielestä sujui oikein hienosti. Tuolla kommentilla sitä sitten jaksoikin taas pitkään :) Kaikenkaikkiaan kuitenkin nuo pari päivää oli oikein hauskoja, siitä kiitos mukavalle tolleriporukalle tietenkin. Ilmeisesti olimme saaneet ihan positiivista palautetta myös SKL:n taholta.

Sunnuntaina kotiuduttuamme messukeskuksesta jäimme Riikan kanssa odottelemaan Wagea ja Pertsaa hakemaan Riikkaa (ja ruokasäkkiä) kotiin. Heitimme porukalla vielä mukavan lenkin meidän nurkilla ja hyvin tulivat pojat toimeen taas. Aku tosin osoitti heti vapaaksi päästyään olevansa alueen kunkku murahtamalla ja laittamalla tassunsa Wagen niskaan. Wage totesi, että "ok". Välillä poikien juoksennellessa oli kyllä kuultavana pientä "keskustelua" poikien välillä heidän juoksennellessa rinta rinnan pitkin kenttää. Riikat kyllä ilmaisivat mielipiteensä pikkumurahduksista ja näin lenkki heitettiin lopulta oikein mukavassa tunnelmassa, kaikkien tullessa toimeen keskenään.

Maanantaina jatkettiin oman lauman kesken koiramaista toimintaa ja menimme AST:n järjestämään epäviralliseen tokokokeeseen. Ajattelin käydä testaamassa miten tuo koira toimii "tositilanteessa", liikkeet kun se kuitenkin osaa, ainakin treeneissä. Tuomari antoi luvan palkata koiraa liikkeiden välillä, mutta päätin kokeilla tilannetta kuin oikeassa tokokokeessa, joten en ottanut nameja esiin kertaakaan koko suorituksemme aikana. Tavoitteeksi asetin ALO3:n kun pelkäsin, ettei tuo koira tee mitään tai tekee vain omiaan oudossa tilanteessa. :) Ylitimme kuitenkin tavoitteemme hienosti ja saimme tulokseksi ALO2, 152,5 pisteellä.

Hyppy meni nollaksi, kun Aku käskyn saatuaan menikin haistelemaan esteen nurkkaa.. olisikohan joku koira nostanut koipeaan siihen ja siksi tuo nurkka oli niin mielenkiintoinen. No, harjoituksen vuoksi sain yrittää hyppyä uudelleen ja silloin se onnistui, mutta tietenkään pisteitä ei siitä enää herunut. Ongelmaksemme ja pisteiden tiputtajaksi muodostui hyvin väljä seuraaminen. Jos minulla olisi ollut nami edes kädessä olisi seuraaminen ollut varmasti paljon parempaa. Koska seuraaminen oli väljää tiputti se pisteitä monissa liikkeissä vaikka ne menivät muuten nappiin (esim. liikkeestä maahanmeno ja seisomaan jääminen).

Jos taas saa jossitella, niin jos hyppy olisi mennyt ensimmäisellä kerralla kuten se sitten toisella kerralla meni, olisimme saaneet ALO1:n seuraamisesta aiheutuneista pistepudotuksista huolimatta. Mutta siis olen kuitenkin oikein tyytyväinen tulokseemme, ottaen huomioon, etten käyttänyt koko suorituksen aikana yhtään namia. Ehkä me vielä joskus voidaan kisata siitä ALO1:stakin :) Kaikista parhainpana suorituksena pidä kuitenkin paikallamakuuta, josta siis saimme 10 pistettä. Akun molemmilta puolilta lähti koirat kesken suorituksen ja meidän poika se vain makoili rauhassa, kyllä emäntä oli ylpeä koirastaan. :)

30.11.2004 Viime viikonloppu oli meillä melko koirapainoitteinen. Lauantaina sulatin pitkästä aikaa muutaman vaakun ja menin Akun kanssa läheiseen metsikköön tekemään hakua ja pari markkeerausta. Jännitin hieman, jos Aku jostain syystä ei enää tykkäisikään vaakkuilusta, mutta onneksi pelkoni oli turha. :) Joka kerta, kun lähetin Akun hakuun/noutoon, palautui vaakku suorinta tietä hienosti suoraan käteeni. Kanto-ote oli myös ihan hyvä, mm. siivestä vaakkua ei roikotettu kertaakaan.

Sunnuntaina vuorossa oli Kuusankosken ryhmänäyttely. Kimppakyyteilimme Anniinan ja Tiituksen & Speedyn sekä Riikan ja Delin kanssa. Kiitokset vain tytöille ja pojille matkaseurasta, näyttelyreissusta tuli näin paljon mukavampi. Kovin suurta menestystä ei valitettavasti meidän kyytiläisille suotu, Aku sai laatuarvostelun EH ja oli juk1. Itse olin kuitenkin ihan tyytyväinen Akun esiintymiseen, sillä alkaa olla malttia tuonkin homman kanssa jo enemmän, taitaa aikuistua pikkuhiljaa tuo meidän pikkukoira.

Maanantaina suuntasin Akun kanssa jälleen kohti Kaakkois-Suomea, tällä kertaa kohti Lappeenrantaa. Emäntä tentteili ja Aku kuorsasi kavereiden kämpillä. :) Tentin jälkeen oli päivän paras osuus, kun pääsimme moikkaamaan vanhaa tuttua belggari-Kaisaa sekä Kaisan uutta "pikkusiskoa" bordercollie-Keiraa. Keira oli vain 9vk, mutta jo varsin reipas pikkuneitokainen, Akuakin se haastoi jo kovasti leikkiin äristen ja häntä heiluen. Tosin, kun Aku vastasi leikkiinkutsuun, juoksi Keira varmuudeksi nurkan taakse piiloon, hassu otus. :) Ennen kotiinlähtöä pääsivät Aku ja Kaisa vielä pihalla hieman painimaan, Kaisa kun sisällä ei tykkää leikkiä ollenkaan, möksöttää vain, mutta ulkona vauhti onkin sitten aivan toisenlaista. Terveiset vain Kirsille ja koirille, oli kiva nähdä ja tullaan taas toistekin!

22.11.2004 Jopas meillä on ollut mukava viikko, kun on koko lauma saanut olla yhdessä samalla paikkakunnalla. Akullakin on ollut erikoisen kivaa, kun Tommi oli pari päivää viikosta lomalla ja sehän tarkoitti Akulle leikkimistä ja lenkkeilyä päivälläkin. :) Toinen kiva asia, joka tapahtui, oli tuo lumen tuleminen. Aivan ihanaa, kun tuolla meillä päin ei noita katulamppuja ihan joka kulmassa ole, niin näkee liikkua ilman taskulamppuakin! Ei tarvitse emännänkään pelätä metsän mörköjä.. Niin ja Akun kannaltahan tuo tarkoittaa sitä, että saa pyöriä puhtaassa lumessa, syödä lunta ja yrittää napata koppeja, kun autoa putsataan lumesta..

Meidän vakilenkillä, noilla "laajoilla nurmialueilla, jotka alkaa takapihalta", näkyi jo muuten hiihtäjiakin viikonlopun aikana. Pitääkin varmaan hakea omat sukset Leppävirralta tänne etelään, niin päästään taas Akun kanssa sivakoimaan. Ja läheisellä Matalajärvellä oli uhkarohkeita luistelijoitakin liikenteessä.. ehkä sinnekin voi mennä hiihtelemään tai kävelemään jossain vaiheessa talvea, kun alan olla varma tuon jään kestävyydestä. Onpas kyllä mukavaa, kun tuo talvi näyttää tulevan. :)

Muita tolleriaiheisia uutisia emännän osalta: kävin 13.11 osallistumassa Novaskotiannoutajat ry:n syyskokoukseen Turussa ja niin siinä vain pääsi käymään, että allekirjoittaneesta tuli hallituksen varajäsen (ei loppunut ydistystoiminta Lappeenrannasta pois muuttamiseen näköjään :) ). Tosin ihan yllätyksenä asia ei kuitenkaan tullut, kun Johanna kysyi jo edellisenä päivänä, että olisiko minulla kiinnostusta hallitukseen. Tällainen noviisi kun kuitenkin vielä olen tämän tolleriharrastuksen parissa en uskaltanut luvata, että hallitukseen lähtisin. Mutta asia toki kuitenkin kiinnostaa, niin sitten lupasin, että minua saa tarvittaessa ehdottaa varalle. Ja niin siinä sitten kävi.

5.11.2004 Tuli sitten eilen ne Akun lonkka- ja kyynärkuvien tulokset. Täytyy myöntää, että olo on hieman pettynyt ja kummastunut lonkkien osalta, kun Akun kuvannut ell kommentoi ne paremmiksi kuin mikä tuo lopullinen lausunto oli. Illalla ei tullut minun tenttiin luvusta juuri mitään, kun vain harmittelin tuloksia, mutta aamulla olo oli jo hieman kohentunut. Pitää nyt katsoa, jos soittaisin ja kysyisin joku päivä mistä tuo tulos johtuu, eli onko siellä löysyyttä vai onko vika lonkkamaljoissa, tms. Sen jälkeen mietitään kannattaako ottaa uusintakuvat lonkista kunhan poika on saanut hieman lisää ikää.

Muita kuulumisia: UMN:n toko kurssi on nyt ohi tältä vuodelta ja opittu ja kehitytty on taas kovasti. Kouluttajamme oli jo sitä mieltä, että voisimme kokeilla kokeitakin.. Saa nyt nähdä milloin (jos koskaan) uskaltaudun sellaisen ilmoittautumislappusen lähettämään jonnekin. :) Loppuvuosi tokoillaan omin neuvoin ja keväämmällä yritetään mahtua taas johonkin toko-ryhmään mukaan.

18.10.2004 Nyt on muutama kuva viime kerralla kerrotusta metsästysreissusta sivuilla. Akulla on ollut taas touhun täyteinen viikko takana. Torstaina kävimme Ninan ja Milan kanssa eksymässä Pirttimäessä. Seli-selinä pitää sanoa, että oli jo melko hämärää, kun siitä risteyksestä käännyimme harhaan ja sielläkin oli jotain punertavia merkkejä (punaisia merkkejä siis seurasimme koko alkumatkan..). Kuitenkin taisi käydä niin, että tuo punainen olikin jotain eri sävyä ja hämärässähän on melko hankala noita sävyjä erottaa.. Niin ja sillä ei ollut tietenkään tekemistä asian kanssa, että puhua pultatimme niin kovasti, ettemme ehtineet sen tarkemmin miettimään reittejä. :)

Kävelimme n. puoli tuntia harhaan ja jo sitä ennen alkoivat epäilykset reitin oikeellisuudesta herätä. Lopullinen varmuus väärästä reittivalinnasta saatiin, kun tulimme jollekin autotielle.. eikä tuolla reitillä ole ennen autoteitä näkynyt. Siis U-käännös (kellokin oli jo jotain seitsemän ja oli melko hämärää..). Lopulta pimeyden keskellä löysimme takaisin risteykseen, josta olimme harhautuneet, mutta nyt olikin jo niin pimeää, ettemme nähneet mitä kylteissä luki, jotta osaisimme lähteä oikeaan suuntaan. Mutta onneksi kännykät on keksitty, yritimme siis kännykän valossa saada selvää mikä teistä olisi oikea (eikä se ollut kovin helppoa, kun kyltit olivat niin korkealla). Lopulta päädyimme yhteen teistä ja pääsimme viimein autolle takaisin. Tuossa meidän harhailussa meni varmaan n. tunnin verran aikaa. Onneksi oltiin porukalla, itsekseen tuolla pimeässä metsässä olisi varmaan alkanu hirvittää.

Viikonloppuna Aku saikin hienon aarteen, nimittäin hirven sorkan. Tommin isän hirviporukka oli saanut lauantaina kaadettua hirven ja me kävimme samaisena päivänä Tommin vanhemmilla kylässä. Heti tultuamme mökin pihaan, Aku alko pyöriä hurjasti edestakaisin, varmasti oli niin paljon mielenkiintoisia hajuja, ettei tiennyt mitä niistä seurata. Aku sai tutustua hirven nahkaan, joka oli kamalan mielenkiintoinen. Ensiksi Aku lähestyi sitä hyvin varovasti haistellen (ettei se vaan hyökkää tai jotain), mutta sitten kun se nahka oli kiltisti paikoillaan meni Aku haistelemaan sitä kiinnostuneena. Saimme mukaan yhden hirven sorkista ja testasimmekin sitä heti sunnuntaina. Vedimme Akulle pari lyhyttä ja tuoretta jälkeä sorkalla ja niin vaan koira kulki kuin juna jäljellä ja mikä ihan yllätys se sorkka siellä jäljen päässä olikaan. Kaadolla Aku nuoli sorkan ja oli siitä oikein kiinnostunut. Säilytysongelmien takia, emme ehkä voi sorkkaa kovin pitkään säilöä, mutta toivottavasti ehdimme vielä käyttään sitä ainakin yksissä treeneissä kaatona. Täältä löytyy vielä kuva Akusta takapihallamme jäljeltä palattuamme hienon aarteensa kanssa.

9.10.2004 Tänään meillä olikin aikainen herätys, kun piti olla lähdössä jo kuudelta kohti metsää. Metsästysreissu oli siis meidän laumalla mielessä. Ahtauduimme autoon puoliunessa ja ajeltiin tapaamaan Tommin kaveria ja siitä suunnatasimme metsään. Teeriä ja pyitä yritettivät seurueen miespuoleiset henkilöt saada saaliiksi ja arvellimme, ettei Aku varmaan pääse taitojaan kokeilemaan metsälinnustuksessa ja näin kävikin. Vaikka onhan se aina parempi, jos ei tule haavakkoja ja ammutut linnut löydetään heti. Kun Aku näki juuri ammutun teeren, meinasi se tulla hulluksi. Teeri oli Akun mielestä aivan mahtavan ihana. Aku tutki linnun tarkkaan, seurasi tarkkaan minne lintua liikuteltiin ja yritti melkein loikata linnun perässä reppuun. :) Oli siinä koirassa pitelemistä, kun se keksi, että tuo teeri on ehkä maailman ihanin asia..

Muuta saalista meidän pikaiselta aamupäivän reissulta ei tullutkaan, mutta onhan se teerikin hieno saalis. Tärkeätä oli kuitenkin Akun kannalta se että Aku pääsi mukaan ja opettelemaan metsästyskäyttäytymistä. Välillä piti istua pitkähköjä aikoja ihan hiljaa ja paikoillaan ja vain odottaa (..ja tarkkailla, kuten Aku teki koko paikallaan olon ajan korvat höröllä ihmetellen, kun muutkin tuijottelivat tarkasti.. kuin jotain etsien ;) ). Lisäksi Aku sai kuunnella laukauksia ja kuten ennenkin, ei se ollut niistä moksiskaan: katseli ja kuunteli vain mistä se ääni tuli. Lisäksi Riikka sai opetella ampumaan haulikolla, kun kerran se metsästyskorttikin on hankittu. Ammuin muutaman laukauksen yrittäen osua muutamaan maaliksi laitettuun puukeppiin ja neljästä laukauksesta kolme osuikin hienosti. :D Nyt pientä punaturkkia väsyttää, ollut jännä päivän alku sillä. Kuvia tulee varmastikin vielä reissusta (tärkeinpänä Akusta ja teerestä), kunhan ne saadaan koneelle ja muokattua.

6.10.2004 29.9 oli viimeinen koulutuskerta tolleritokosta. Täytyy kyllä sanoa, että olen ollut oikein tyytyväinen koulutukseen, edistystäkin on tapahtunut. :) Olimme kilpailevien/kilpailevaan aikovien ryhmässä ja aluksi hieman jännitti miten oikein joukkoon sopeutuisimme, mutta mielestäni ryhmä oli juuri meille sopiva: ei liian helppo eikä liian vaikea. Tehtiin vanhoja juttuja uudella tavalla ja tietenkin uusiakin tuli kokeiltua ja opeteltua. Varsin tyytyväinen olen hypyn treenaamiseen, tollerileirillä kun ei hyppäämisestä tullut oikein mitään (leirikisassa siis.. jotkut muistanevat suorituksemme). Nytpä Aku loikkaa ihan hienosti esteen yli (kylläkin alennetulla korkeudella) ja jää käskystä odottamaan, että tulen sen luokse. Toinen mitä kurssilla kokeiltiin ja ollaan nyt kotonakin treenailtu, oli luoksetulosta pysähtyminen ja senkin idean Aku tuntuu oikein hienosti tajunneen.

Tolleritoko takana ja uusia tokoiluja edessä. Eli menin ilmoittamaan Akun UMN:n tokokurssille, joka alkoi 4.10. Kurssi kestää viisi kertaa, joista yhdelle en taida päästä, mutta muilla kerroilla yritetään olla sitäkin innokkaampana paikalla. :) Kyseessä on ilmeisesti suunnilleen saman tasoinen ryhmä, kuin tolleritokossakin, ainakin Riikka oli sitä mieltä, että se olisi varmaankin meille sopiva ryhmä. Itsekin olen sitä mieltä, ettei ryhmä saa olla liian helppo, sillä muuten tulee helposti tyydyttyä siihen tasoon millä on eikä tule opeteltua uutta ja paranneltua vanhaa. Tokoilu on kuitenkin sellainen harrastus, josta on varmasti hyötyä ihan kaikkeen, mitä tuon otuksen kanssa keksii vain harrastaa.

Linkkisivua on nyt pävitetty ja valitettavasti myös lyhennetty, listalla ovat nyt vain tutut tollerit ja sellaiset sivut, joilla vierailen useimmin. Olisi mukava pitää pidempää linkkilistaa sivuilla, mutta tulin siihen tulokseen, että sen ylläpito on nyt liian hankalaa minulle, kun minulla ei ole Espoossa kotona nettiyhteyttä ja näin ollen sivujen päivittäminen on vaikeampaa kuin ennen. En ole pitkään aikaan saanut lisättyä uusia sivuja enkä myöskään päivitettyä muuttuneita osoitteita. Ehkä myöhemmin laajennan listaa, mutta toistaiseksi surffailen muille mukaville tollerisivuille tollerilinkkien kautta. :)

8.9.2004 Taasen ollut taukoa ja tämäkin on vain pikapäivitys kaverin koneelta.. Tällä hetkellä minulla ei ole mahdollisuutta päivitellä sivuja kovin ahkerasti, odottelemme nimittäin nettiyhteyttä Lepikälle ja kun yhteydet taas pelaavat, niin Akunkin sivut tulevat taas päivittymään useammin. Paljon on tapahtunut koirakavereita tavattu, jne. Keskiviikkoisin osallistutaan Akun kanssa Tollerikerhon järjestämälle toko-kurssille Helsingin Malminkartanon luona. Mukava päästä taas treenaamaan Akun kanssa ohjatussa ympärstössä ja niin, että paikalla on muitakin koiria. :) Emäntä jatkaa töitä ja aloittaa diplomityötään, joten jatkamme asustelua Espoossa ja reissaamista Leppävirralle. Akun kanssa muutettiin Bodomiin ja nyt on lenkkimaastot paljon lähempänä kuin kesällä. Ainakin nyt viikon asumisen perustella voin sanoa, että viihdymme alueella oikein hyvin. Lisää päivityksiä ja kuvia on luvassa varmaan reilun viikon sisään, kun nettiyhteydet taas pelaavat.

9.8.2004 Jopas on tullut taukoa päivityksissä.. Minulla oli kyllä "jo" viime viikolla tarkoitus hoitaa päivitykset kuntoon, mutta innostuinkin kämään suorittamassa metsästäjän tutkinnon, kun Aku oli viikon Tommin luona Leppävirralla viettämässä "miesten laatuaikaa". Nyt on myös kuvia esillä parista tolleritapaamisesta, joista viimeksi jo kirjoitin. Tolleritapaamisten lisäksi Aku pääsi pitkästä aikaa lenkille kivan Rudi-kaverin kanssa. Rudista on tullut kuulema melkoinen mahtailija nykyisillä, kotiseuduillaan, mutta eipä se vaikuttanut poikien leikkeihin: samalla tavalla kiltisti leikittiin kuin ennen Lappeenrannassa.

Reilu viikko sitten käytiin kokeilemassa ja tutustumassa mejä-kokeeseen. Tuloksena oli AVO0, mutta kokemus oli aivan loistava. Aku on toki vielä nuori koira, mutta mukava oli käydä kokeilemassa missä mennään. Alussa Aku jäljesti melko epävarmasti ja ennen ensimmäistä mutkaa tulikin jo kaksi hukkaa. Mutta toisen hukan jälkeen Akulla tuntui joku naksahtaneen päässä takaisin paikoilleen ja alkoi mukavan reipas ja varma jäljestys. Kulman Aku selvitti nopeasti ja kulki koko ajan jäljen päällä. Kolmas hukka tuli, kun Aku epäröi hieman jäljen jatkumisesta ja kääntyi katsomaan taaksepäin.. Aku huomasi taustalla vauhdikkaasti pyörivän oppaan (joka ihmetteli minne se jälki oikein jatkuu, kun edellisen yön rankka sade oli huuhtonut kaikki merkit mukanaan). Opas liikkui niin mielenkiintoisesti, että Aku päätti lähteä katsastamaan tilanteen ja ei lötänyt enää takaisin jäljelle. Tuomari sanoi Akua lupaavaksi jäljestäjäksi ja kehui että varsinkin se toinen pätkä sujui jo oikein hyvin, edes tuomarin huomaamat hirven jäljet eivät Akua kiinnostaneet. Viikonloppu oli kyllä sen verran mukava ja kiinnostava ja luulenkin, että meidät tullaan näkemään mejä-kokeessa toistekin. Akun saaman arvostelun voit lukea täältä.

Viime viikonloppuna käytiin kääntymässä Kuopiossa näYttelyssä, tuloksena H, joka ei antanut aihetta suureen juhlaan. Mukavinta viikonlopussa oli Iiris-siskon näkeminen pitkästä aikaa. Tavattiin myös ensimmäistä kertaa Akun puolitäti Ada (Renard Ruse Hibou Hilarante). Seuraneitinä ja -koirina oli Riikka, Nekun ja Delin kera. Riikka ja Nekku tulivat kyydissäni perjantaina Leppävirralle, josta sitten lauantaina jatkettiin matkaa Kuopioon nättelyyn samalla porukalla lisättynä Akulla. Näyttelyalueella sitten tavattiin vielä Deli. Näyttelyn jälkeen sai Aku ottaa rennosti, mutta minä, menin vielä sunnuntaina katselemaan tollerikehää. Sunnuntaina palattiin takaisin Espooseen Riikan, Nekun ja Delin kanssa ja matkalta poimittiin vielä Fiona kyytiin. Matka taittui oikein rattoisasti tollereiden matkustaessa takana ja Fionan Riikkojen kanssa etupenkillä. Kiitos vielä Riikalle mukavasta matkaseurasta! Matka sujui paljon nopeammin, kun oli mukavaa seuraa kyydissä.

18.7.2004 Meillä on ollut taas koiratäyteinen, mukava viikko takana. Viikko sitten lauantaina tuli Anne moikkaamaan Akua, kun ei ollut pentuja viime kesänä päässyt näkemään. Käytiin vetämässä ja jäljestämässä verijäki ja saimme paljon hyviä vinkkejä, joita ei ollut tullut missään muualla esiin. Lisäksi tavattiin Akun Romeo-veli. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta siitä huolimatta oli todella mukava nähdä Romeota ihmisineen! Lauantai meni todella nopeasti Annen seurassa kuulumisia vaihdellen ja koiramaisia touhuja tehden.

Sunnuntaina saimme seuraksemme Capsin ja Chilin ihmisineen ja suuntasimme lenkille Nuuksion metsiin. Akun mielestä puoliserkku-Chili oli varsin varteenotettava leikkikaveri varsinkin alkumatkasta. Pia ja Kai olivat pakanneet mukaan pari damia ja otimme muutaman vesinoudon Capsille, Akun ihmetellen vieressä. Muutenkin Akulle järjestettiin hieman uimakoulua ja kerran se taisikin vahingossa veteen tipahtaa. :) Viikolla tapasimme Kirkkonummelle Laran ja toisena päivänä pääsimme lenkkeilemään Nekun ja Delin kanssa. Molemmilla kerroilla Aku sai taas juoksennella sydämensä kyllyydestä parin tunnin ajan. Kyllä nämä lenkit toisten tollereiden ja tolleri-ihmisten kanssa on mukavia, ovat sekä Akun että emännän mieleen. :)

Eilen lauantaina lähdettiin pienelle kesälomareissulle Akun kanssa. Suuntana meillä oli Fiskari, jossa meitä odottivat Riikka ja Wage. Matkaan lähdettiin jo aamulla ja takaisin Espoossa oltiin vasta joskus klo21 aikoihin. Pitkä, mutta todella mukava ja touhun täyteinen päivä! Aluksi saimme tutustua Fiskarin Ruukkiin ja kaikkiin ihaniin pieniin putiikkeihin. Mukana koirien vahtijana meillä oli Riikan veli Oskari. Vaikka oltiin luvattu ihanaa aurinkoista säätä jouduimme pitkin päivää odottelemaan ukkoskuurojen jasateiden loppumista, jotta pääsimme taas touhuamaan ulkona koirien kanssa. Tosin koiria sateet eivät tuntuneet haittaavan, vaan sillä välin kun me pitelimme sadetta terassilla, koirat touhusivat omiaan pihalla kastuen tietenkin läpimäriksi. :) Lisäksi teimme metsään pari hakuruutua molemmille koirille. Osa dameista oli meidän ja osa Riikan, oli mukava nähdä ettei kumpikaan koira suosinut omia dameja vaan molempia palautettiin metsästä sitä mukaa, kun sattuivat löytymään. Vaikka aurinko paistoi kuumasti hakuruudulle, jaksoivat molemmat koirat tehdä hienosti ja innokkaasti töitä aina viimeistä damia myöten, jota emännät itse laiskuuksissaan eivä viitsineet lähteä hakemaan, kun oli aika lopettaa treenit. :) Akulle teki myös hyvää treenailla odottamista, kun emäntää ei näy. Normaalisti ollaan nimittäin hakuruutua treenattu Tommin kanssa niin, että toinen odottaa koiran kanssa, kun toinen täyttää hakuruudun. Päivä oli todella mukava, kiitos että saimme tulla "lomailemaan"! :)

3.7.2004 Mukava viikko meillä alkaa olla takana päin. Keskiviikkona tavattiin Nina ja Mila. Koko päivän satoi vettä, mutta totesimme, että pitää koirien kanssa kuitenkin ulos mennä, joten suuntasimme Mankkaalle, Turvesuolle. Saimme ainakin rauhassa pitää koiria vapaana, kun kukaan muu ei tainnut uskaltautua pidemmälle lenkille. Lenkin loppuvaiheilla tapasimme yhden koiran, tolleri sekin. :) Pitää olla kyllä urheiluhenkeä, kun sellaiseen säähän uskaltautuu lenkkeilemään. Sovimme, että lenkkeillään uudelleen, kunhan on paremmat säät. :)

Tänään tultiin Kuopioon ja päästiin puolestaan ihanassa auringon paisteessa lenkkeilemään Gitan kanssa. Lenkki ja lenkkiseura oli jälleen oikein mukavaa, kiitokset siis seurasta! Matkalla Kuopioon teimme äkkipysäyksen huomattuamme vaakun makaavan keskellä tietä. U-käännös, tarkistus, että vaakku ei ole liiskana, vaakku pussiin ja autoon ja matka jatkui. :) Oli muille tiellä liikkujille hieman ihmeteltävää varmaan. Äsken otettiin vaakku hetkeksi pakkasesta ja tehtiin lyhyt laahausjälki, jonka Aku jäljesti nopeasti. Vaakku kiinnosti kovasti ja sitä piti haistella tarkasti. Pienen houkuttelun/leikkimisen jälkeen Aku hienosti kantoi vaakun minulle. Seurauksena oli tietenkin suuret kehut ja leikki lopetettiin siihen, että jäisi hyvä mieli päällimmäiseksi.

22.6.2004 Tänään se Optigenin kauan odotettu sähköposti viimein tuli. Siis saimme tulokset tollerileirillä tehdystä PRA-testistä: Aku on genotyyppiä B, eli kantaja. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Aku tule itse tautiin sairastumaan. Mitä olen Akun taustoja kysellyt ja tutkinut en todellakaan tiennyt mitä tulosta voisin odottaa ja tietenkin pelkäsin, että Aku olisi C-tyyppiä, joten B-tulos otettiin oikein huojentuneena vastaan. Nyt siis voidaan jatkaa elämää eteenpäin ilman pelkoa PRAsta. :)

17.6.2004 Kyllä se taitaa pitää paikkaansa, että tollerit oppivat nopeasti. Tuon edellisen päiväkirjamerkinnän jälkeen treenailin oikeastaan koko loppu illan tuota damin kantoa/pitoa. Annoin damin Akulle suuhun lenkillä kannettavaksi ja pyysin tuomaan sen minulle, samaa jatkoin kotona. Kunnes ihan yhtäkkiä dami ei tipahtanutkaan maahan, kun vauhti pysähtyi vaan siellä se pysyi hienosti Akun suussa. Olin ihan ihmeissäni, että missä vaiheessa se oikein tuon tajusi. Kamalan suuret kehut ja namia tietenkin oli seurauksena ja treenausta jatkettiin. Lopputulos oli se, että Aku ajatteli tämän olevan todella helppo namiautomaatti ja jos olin jättänyt damin jonnekin tuolille tms, Aku kävi sen hakemassa ja toi sitä minulle ja katseli silmiin kuin sanoen: "tässä tämä nyt on, taisit unohtaa sen, saanko namin?" Hassu koira. :) Täältä voit käydä katsomassa miten hienosti damin pito onnistui eilen aamulenkillä. Kyllä pikkukoirasta saa olla taas ylpeä. :)

Eilen oli meillä oikein mukava päivä, kun päästiin lenkkeilemään Kirkkonummelle Laran ja Johannan kanssa. Lenkkeilyn puolivälin tienoilla saatiin kokea pelästyksen hetkiä, kun Johanna huomasi Laran tonkivan jotain maasta ja käski Laraa lopettamaan. Ensin Lara siirtyi hieman kauemmaksi ja jatkoi mutustelua, mutta toisella käskyllä se tiputti jotain suustaan. Kauhuksemme huomasimme, että se oli ihan pikkuinen linnun poikanen. Ja ei siinä vielä tarpeeksi, vaan pikku untuvikko näytti olevan vielä hengissä ja se jäi sätkimään maahan. Onneksi sitä ei kauaa kestänyt ja pikkuinen kuoli. Onneksi tosiaan lintu kuoli ihan pian, sillä kumpikaan meistä ei uskaltautunut sitä lopettamaan.. On siinä meillä kaksi koiran omistajaa, jotka ei sitten tosipaikan tullen kuitenkaan kyenneet toimintaan.. Emme olleet vielä edes toipuneet järkytyksestä, kun huomattiin Laran napanneen toisenkin linnun poikasen suuhunsa. Suureen ääneen kiljaistun "ei":n ansiosta poikanen tipahti suusta saman tien ja onneksi se näytti jo kuolleen aiemmin.. Poikaset olivat vielä niin pieniä, että niiden oli täytynyt tippua jostain lähellä olevasta pesästä. Muuten lenkkimme sujui tätä välikohtausta lukuun ottamatta oikein mukavasti ja pysyimme jopa suhteellisen kuivana vaikka välillä hieman sateli vettäkin.

15.6.2004 Lyhyt kommentti vain: tollerileirin ensimmäisenä päivänä sain ihmetellä miksi Aku ei suostunut kantamaan damia daminkantoharjoituksissa. Ei Aku osaa vielä damia kauniisti käskystä suussa pitää, mutta kyllä sen pitäisi sitä liikkeessä oltaessa kantaa. Tämän takia otinkin tänään lenkille damin mukaan ja kannatin sitä Akulla aina pienin väliajoin. Ja kas: siellä se dami suussa ihan nätisti kävellessä pysyi ja kun pysähdyin kutsuin Akua luokseni ja hienosti tuli dami valmiiksi ojennettuun käteen ja jos sattui tipahtamaan ohi, pyysin uudelleen "tuo" ja Aku nosti damin ja yritti uudelleen osua käteeni. Ja nyt se seliseliosio: miksi Aku ei suostunut kantamaan noin nätisti damia leirillä? Mietiskelin ja en oikein tiedä syytä, seliselinä voitaisiin sanoa, että "oma dami, paras dami", eli eikö Aku muka tajunnut että leirillä Pialta lainaan saamamme dami olikin ihan oikea, ihana dami vai oliko Aku jo väsynyt ensimmäisen päivän jälkeen vai oliko se vain tollerimaista venkoilua vai mitä lienee ollut. Asia jäi kuitenkin leirin jälkeen vaivaamaan minua kovasti. Mutta siis jatkamme kantoharjoittelua, että damin tai jonkin muun suussa pitäminen onnistuisi paikallaan ollessaankin.

14.6.2004 Noniin, nyt on "tavikuvia" muutama esillä, kun saatiin taas kone hereille pitkästä aikaa. Ja leiri tosiaan oli tuossa välissä, leirikuvat pienen tekstin kera löytyvät täältä. Viime viikonloppuna päätettiin kokeilla MEJÄä. Sekä lauantaina että sunnuntaina tehtiin lyhyet jäljet Akulle. Aku tajusi kyllä, että nenää pitää käyttää ja löysi lopulta molemmilla kerroilla "kaadolle". Lauantaina kaatona käytettiin pupun puuttuessa tavia ja sunnuntaina jätettiin se verinen sieni jäljen päähän. Verinen sieni oli Akun mielestä selkeästi ihana (valitettavasti meillä on kuvia vain lauantailta) ja kuinka ylpeänä pikkutollerimme kantoikaan sen sienen naapureiden ihmetellessä kotiovelle saakka, häntä heilui korkealla ja pää oli ylpeästi ylhäällä. Harmittaa oikein, kun ei saatu siitä kuvaa, toisen kerran sitten. Tätäkin lajia kokeilemme varmasti uudelleen!

3.6.2004 ONNEA! Onnittelen jo päivän etuajassa, kun huomenna en varmaankaan tollerileirille lähdöstä johtuen ehdi sivuja päivittämään. Eli huomisen johdosta suurenmoiset onnittelut Renard Ruse I-pentueelle 1-vuotissynttäreiden johdosta! Jokainen pennuista on varmasti lunastanut oman touhukkaan osansa omassa perheessään aivan kuten Akukin. Onnea siis siskot ja veikat! Terveiset toki myös Milla-äskälle ja Jakke-iskälle! Aku onkin saanut ennen synttäreitään viettää "laatuaikaa" emännän kanssa, kun olen sairaslomalla... "Laatuaikaa" on vietetty nukkuen pois emännän kuumetta. Tänään olo onkin jo parempi ja leirille oltaisiin tultu vaikka pää kainalossa. :)

31.5.2004 Viime viikolla meillä oli oikein mukava päivä, kun päästiin tutustumaan Nuuksion metsiin Riikan, Nekun, Fionan ja Delin opastuksella. Alkuparäinen aikataulu venähti hieman, kun paluu autolle olikin hieman pidempää reittiä kuin suunniteltu. Käytiin kokeilemassa muutamaa polkua, kunnes se oikea löytyi. Koirat juoksivat tyytyväisenä edes takas, niiden mielestä ilmeisesti suunta on aina oikea, kun nokka sinne päin näyttää. :) Pienestä harhailusta huolimatta lenkki oli oikein mukava ja toivottavasti päästään pian uudelleen lenkkeilemään!

Viikonloppuna sitten Akulla oli sunnuntaina jännät paikat: otettiin pakkasesta esiin pari vuotta jäätyneenä ollut tavi ja se tuntui olevan oikein ihana tuttavuus. Tavia piti ensin haistella oikein tarkkaan ja joka puolelta (hieman jäykkä kaveri se tavi kyllä oli, suoraan pakkasesta). Sitten sitä piti hieman ottaa suuhun ja tutkia tarkemmin. Ja lopuksi otettiin ihan pari pientä heittoa ja hienosti tuli tavi takaisin minun käteeni.

20.5.2004 Jee, nyt pääsee täältä Espoostakin sivuja päivittämään! Onhan täällä netti ollut koko ajan, kun täällä ollaan Akun kanssa oltu, mutta piti vain asennella oikeat ohjelmat koneelle, että pääsen sivuihin käsiksi. Oltiin sitten siellä Haminan näyttelyssä. Aku oli tiputtanut koko pohjavillansa sitä ennen tietenkin pois. Tuloksena Akulle sieltä EH. Ennen näyttelyä lauantaina olikin varsin mukavaa ohjelmaa meillä tiedossa, kun päästiin tapaamaan Akun Romeo- veljeä Tapiolan koirapuistoon. Romeon sivuilla on tapaamisesta paljon kuvia ja pari videoa. Lisään muutaman kuvan Akunkin sivuille, kun pääsen tyhjentämään kameran muistikortin omalle koneelleni Leppävirralle (ei ole helppoa tää sivujen päivitys).

Myös tänään oli tiedossa mukavaa ohjelmaa, kun pääsimme Akun kanssa lenkille Alman ja Ilonan kanssa. Suuntasimme kohti Niipperin metsiä ja aikaa vierähtikin mukavissa merkeissä n. 3h. Aku oli vallan ihastunut saamistaan leikkikavereista, varsinkin Akua viikkoa nuorempi Ilona oli aina valmiina leikkimään. Alma ja Ilona (tai oikeastaan Sonja ja Jaakko) olivat ottaneet myös vaakun mukaan, mutta Aku ei siitä suuremmin piitannut.. lähinnä sitä kiinnosti vieressä katselleet tytöt. Kokeilin noutoja pelkällä damilla ja sekään ei tänään tuntunut Akua paljoa kiinnostavan.. Pitää kokeilla toiste uudelleen, ilman hurmaavia neitokaisia yleisössä. :) Ilona tuntui olevan varsinkin tykästynyt vaakkuun. Se oli Ilonan mielestä niin suuri aarre, ettei toisia koiria voinut päästää edes sitä lähelle. Kuvia tästäkin reissusta ilmestynee sivuille ensi viikon puolella palattuamme Leppävirralta. Kiitokset vielä Sonjalle, Jaakolle sekä ihastuttaville neitokaisille oikein mukavasta lenkkiseurasta! Toivottavasti Alman tassut eivät likaantuneet liikaa, että tyttö pystyi kävelemää kotiin. ;-)

10.5.2004 Onpas tullut reissattua. Vappuna tosiaan meillä oli muutto Leppävirralle. Sitten sunnuntaina 2.5. matkattiin Akun kanssa Espooseen. Seuraavan viikon torstaina tultiin taas Lappeenrantaan kaverin luo yöksi, kun minulla oli perjantaina tentti. Tentin jälkeen Akulla oli vielä oikein mukava tapaus, kun pääsi vielä kerran Skinnarilan maisemissa Rudin kanssa leikkimään. :) Pojilla olikin selkeästi ollut ikävä toisiaan ja vauhti olikin sen mukainen. Leikkimisten jälkeen lastasin väsyneen Akun autoon ja ajeltiin kohti Leppävirtaa ja Tommia. Ilo oli taas katossa, kun Aku näki Tommin. :)

Lauantaina 8.5. mentiin Tommin vanhempien mökille Kangasniemen suuntaan. Mökki sijaitsee saaressa ja Aku pääsi ensimmästä kertaa veneeseen. Siellä oli paljon ihmettelemista ja matkustus sujuikin Akulta kuin olisi ennenkin veneellä matkustellut. Saaressa Aku sai olla koko ajan vapaana ja treenailla Tommin kanssa dameillä. Uimaan saakka Aku ei vielä uskaltautunut, mutta rannassa se kuitenkin kovasti kahlaili damin perässä ja muutenkin. Päivä oli oikein mukava koko laumalle. Kuvia päivitän sivuille vielä myöhemmin. Sunnuntaina ajelin Akun kanssa taas Lappeenrantaan (ma - ke on tenttejä). Nyt pääsin sitten sivujakin täällä päivittämään. Keskiviikkona mennään taas Espooseen ja Tommikin tulee sinne viikonlopuksi. Seuraava reilu viikko sitten asustellaan vaihteeksi Espoossa ja yritetään rajoittaa matkustelut vain yhteen paikkaan viikossa maksimissaan. ;)

1.5.2004 Hauskaa Wappua! Se on meillä muutto tänään. Kämppä alkaa olla jo aika tyhjä ja Aku tietenkin ihmettelee, mitä täällä tapahtuu. Päivityksissä tulee ehkä pieni tauko, kun meillä ei ole vielä uudella asunnolla nettiyhteyttä. Yritetään hommata se pikimmiten, että päästään taas internetin ihmeelliseen maailmaan uudesta kotoakin.

24.4.2004 Mitattiin Aku ja yllätykseksemme Akustahan on tullutkin jo iso poika. Mittaustulokset: korkeus 50cm, paino 20kg (mittavirhettä toki voi tuloksissa olla..). Muuten ollaan treenailtu dameilla siiven kera ja ilman, hienosti tuntuu sujuvan. Noutointoa pojalta löytyy!

13.4.2004 Akulla onkin rankka viikko edessä. Tänään aamulla klo6 pakkasi Tommi itsensä ja Akun autoon. Suuntana heillä oli Varkaus. Aku lähti siis viettämään laatuaikaa isännän kanssa (isännän töissä..). :) Emäntä jätettiin Lappeenrantaan ihmettelemään yksinään. Syy tähän Akun Savon matkaan oli minun Espooseen suuntautuva reissu keskiviikkoillasta torstaihin. Ajateltiin, että Akun on mukavampi olla Tommin mukana nämä pari päivää eikä reissata minun kanssa Espooseenja heti seuraavana päivänä Kuopioon. Torstaiaamuna Tommi vie siis Akun Kuopioon minun vanhemmilleni, jonne minä sitten ilmestyn torstai- iltana. Viikonlopun yli on tarkoitus viettää aikaa Kuopiossa ja tavata samalla reissulla tollerineiti Gitta. :) Sunnuntaina minä ja luultavasti Aku suuntaamme auton kohti Espoota. Siellä pari yötä ja tiistai-iltana viimeistään palataan taas kotiin Lappeenrantaan. Huh.. taitaa olla hieman esimakua tulevasta kesästä meille tiedossa.. Akulle pakkasin oman ison kassin mukaan. Pitäähän sitä toisellakin olla kaikki tarvittava mukana: vilttejä (nukkumapaikaksi), leluja (monta), ruokaa (paljon), kuppi ja pari pyyhettä kuraan varautuen. Helpompi pakata kaikki yhteen kassiin, jota voi sitten siirrellä Akun mukana paikasta toiseen ilman suurempia ongelmia. :) Viikon päästä nähdään miten tästä selvittiin.

10.4.2004 SERT tuli!! Meni kyllä aika paljon yli odotusten. :) Juteltiin Tommin kanssa lähtiessä, että hienoa, jos tulee laatuarvostelu EH (kuten viimeksi) ja on ihan todella hienoa, jos saataisiin se ERI. Mutta ei olla kyllä ajateltukaan, että ihan SERT saataisiin kotiin tuomisiksi. Olin ihan innoissani, kun huomasin, että tuloksena olisi PU2, ajattelin että "va-SERT, en olisi kyllä uskonut", mutta kun PU1:n esittäjä ilmoitti ettei he voi ottaa sitä vastaan, meni minulla ajatukset ihan solmuun. Sain kuitenkin sanottua, että, juu voidaan ottaa vastaan. Siinä ruusuke kädessä en edes tajunnut ottaa Akun arvostelua mukaani kehästä lähtiessäni :) Jutta sitten haki sen samalla kuin otti Iiriksen ja Neican arvostelut. Tuomari kommentoi sekä ERIä että SERTiä antaessaan meille, että taitaa olla juuri lähdössä pohjavilla, se kun kasvaa takaisin niin hieno homma. Akulla tosiaan on nyt lähtenyt tuota karvaa ihan kiitettävästi: olen saanut olla puhdistamassa mustia housujani ihan jatkuvasti koko päivän ajan vaaleista karvoista :) Paikalle mennessä muuten meilä tarkastettiin siru. Aku poukkoili ihan sinne sun tänne innoissaan, kun oli taas jotain jännää selkeästi edessä. Sain kuitenkin sen verran pidettyä Akua paikallaan, että se siru viimein löytyi. Olipahan päivä!

9.4.2004 Hyvää pääsiäistä!
Näyttää nyt siltä, että elämä muuttuu hieman eri suuntaan kuin oli suunnitelmissa. Tommi on jo nyt viikot Pohjois-Savossa ja minunkin sinne piti perässä mennä. Eilen kävin kuitenkin Espoossa ja näyttää siltä, että minulle olisi siellä kesäksi hommia tiedossa. Eli Akun elämäänhän tämä vaikuttaa nyt niin, että viikot asustellaan yleensä Espoossa minun kanssa ja viikonloput Savossa koko lauman kanssa.. Nyt olisi asunto Espoon Tapiolasta tähtäimessä, mutta pitää vielä varmistaa voiko sinne ottaa koiran mukaan, jos ei niin asunnon etsintä jatkuu. Onhan tuo reissaaminen varmsti rankkaa, mutta kai siitä jotenkin selvitään. No pääasia miksi tästä (ei niin koiraisasta asiasta) Akun päiväkirjaan kirjoitin on se, että me tarvitsemme uusia lenkkipaikkoja. Ja itse, kun en aluetta tunne, toivoisin että ihanat, Espoon lenkkimaastot jotenkin tuntevat, ihmiset osaisivat antaa meille vinkkejä missä lenkkeillä. Auto meillä on käytössä, joten voimme välillä liikkua kauemmaksikin. Hyviä tai edes suuntaa-antavia vinkkejä otetaan innoissamme vastaan vieraskirjaan tai vaikka meilitse.

1.4.2004 Treenailtiin Akun kanssa pitkästä aikaa dameilla (pitkästä aikaa siis Aku ja minä yhdessä, viime aikoina nämä treenailut on ollut Tommin heiniä). Heittelin Akulle kaksoismarkkeerauksia (kuvia) ja hienosti Aku lähti siihen suuntaan, kun minä kädellä viitoin. Molemmat damit Aku haki aina hienosti erikseen, ei edes yrittänyt lähteä vaihtamaan. Kyllä Aku taas tykkäsi, häntä liehuen kuin tykin suusta ampaisi matkaan, heti kun käskyn vain sai. Otin pienemmän damin (kun en jaksanut isompaa kanniskella) lenkille mukaan ja tein Skinnarilan niemessä muutaman hyvin helpon haun (tätä, kun ei olla vielä suuremmin treenailtu) ja hienosti tuli jokaisella kerralla dami metsästä pois. Damin kantoa ja pitämistä täytyy vielä opetella, se ei ole ollenkaan hallussa, siis jos antaa Akulle damin, niin ei se sitä kauan jaksa kannella, jos ei ole palauttamassa sitä. "Pidä"- käsky siis olisi opeteltava. Palautukset tulevat yleensä käteen, jos itse on tarkkana.. muuten tipahtaa maahan (yleensä ollaan tarkkana ja kehutaan kovasti käteen saatua damia).

28.3.2004 Palattiin juuri kotiin Imatran ryhmänäyttelystä. Mieli on hyvä, kun tuloskin oli mielestäni oikein kiva. Arvostelussa mainittiin taas, että pitäisi olla hieman urosmaisempi, eikä se tullut minään yllätyksenä. Kyllä se Aku tuosta vielä kasvaa ja miehistyy, onhan se vielä aikas penskan näköinen.. Aluksi ajateltiin, että Jutta esittäisi Akun, jos se juoksisi paremmin Jutan kanssa kuin viimeksi minun kanssani. Mutta menin kuitenkin itse kehään, kun Aku innostui aina niin paljon, kun Jutta tuli luokse, että ajateltiin sen olevan rauhallisempi minun kanssani. Näinhän siinä sitten kävikin, Aku juoksi ihan nätisti ja malttoi seistäkin rauhassa. Olin siis oikein tyytyväinen. Iiris-sisko menestyi taas hienosti: PN1, SERT & ROP, onnea vielä kerran siskolle! Muuta "perheen" menestystä lisäsi vielä Neicca-mummi, joka oli ROP-VET. Kasvattajaluokassa oli vielä edellä mainittujen lisäksi Milla-emä mukana. Aku oli vallan hullaantunut, kun perheen neitokaisilla oli niin suloisia tuoksuja (Millalla juoksu alkamassa ja Iiriksellä menossa). Näin ollen ajateltiin, että on parasta, että me tullaan Akun kanssa kasvattajakehässä joukon viimeisenä, ettei Aku jäisi odottelemaan sulotuoksuisia sukulaistyttöjä. :) Oltimme kasvattajaluokassa ainoa ryhmä. Kuulin tuomarin kommentoivan, että oikein tasalaatuisia tollereita, KP-ruusukkeen kera sieltä sitten lähdettiinkin, lopullinen tulos olikin sen jälkeen BIS4-kasv.

24.3.2004 Koulutukset siirtyivät keskiviikolle, "kesäaikaan". :) Tänän oli ensimmäinen keskiviikkona oleva koulutus, johtuneeko ensimmäisestä keskiviikosta vai mistä, mutta paikalle ei juuri montaa koirakkoa ilmestynyt. Mutta eipä se meitä haitannut. Mikähän kumma siinä nykyään on Akulla, kun jos otan namin esiin tuolla koulutuskentällä, alkaa Aku heti hyppiä minua vasten, kuin komentaen minua antamaan namin sille.. Kuitenkaan kotona, kun treenataan, namin kanssa ei ole mitään ongelmaa, pikemminkin se toimii vallan mainiosti: koira seuraa tiukasti jokaisessa mutkassa jne. Koulutuksessa sitten kun ei sitä namia ole (kun en jaksa pomppivaa koiraa) seuraaminenkin on enemmän haahuilua ja narun perässä jolkottelua. Luoksetulot ja paikallaanolot sujuvat ilman namiakin moitteettomasti. Sain olla oikein ylpeä pikkutolleristani, kun treenin lopuksi otettiin vielä paikallaanololiike, kaikki 5 koirakkoa (3 nuorta, 2 vanhempaa) yhtäaikaa. Oikeastaan kaikilla muilla oli jotain ongelmia paikallaan olossa, mutta meidän poika se vaan nökötti paikoillaan! :) Aku katseli ympärilleen kuin ihmetellen, että mitäs te siinä touhuatte, pysyisitte nyt paikoillaan, niin tuo minunkin emäntä pääsisi palaamaan minun luokse. :-) Alussa huomasin, että Aku meinasi lähteä, kun vierestäkin koira lähti, mutta muisti kuitenkin, ettei saanutkaan mennä. Kyllä palasin oikein rinta rottingilla Akun luokse ja kehuin sitä oikein kovasti. Se taisi olla ainakin yksi pisimmistä paikallaanolemisista ja vielä kovan härdellin keskellä. Hieno poika mulla! :-D

21.3.2004 Reissusta ollaan tultu takaisin ja ollaan väsyneitä. Mutta ainakin emäntä oli sitä mieltä, että mukava reissu oli. Lauantaina aamulla lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta, Eve mukana. Tampereella tiputettiin Eve kaupungille asioimaan ja ajelin Akun kanssa mummuani moikkaamaan. Mummun luona Akua oikein hemmoteltiin, juustoa sai melkein jatkuvasti. :) Aku kyllä tykkäsi kovasti. Kun oltiin jutusteltu ja syöpötelty haettiin Eve takaisin auton kyytiin ja mentiin minun kavereille yöksi. Aku oli jo tosi väsynyt, se ei nukkunut ollenkaan mummun luona ja kavereillakin sen piti koko ajan pitää silmällä mitä kukakin teki. Joskus puoli kahdeksan aikaan aamulla Aku huomasi, että minä olin jo hieman hereillä ja ajatteli sitten herättää Evenkin: hieman nuuskuttelua kahden millin päästä naamasta ja sitten patjalle ja melkein Even päälle kellahtaminen. Kyllähän se siitä heräsi ja Aku sai makoilla patjalla rapsuteltavana, kun oli niin suloinen. Ovela kaveri, sitä se varmastikin oli koko ajan suunnitellut.

Ysiltä lähdettiin Pirkkahallille ajamaan, matkaan meni ehkä 10 min. Pirkkahallilla meidät ohjattiin "mutaparkkiin". Alue ei siis ollut asfaltoitu ja oli aivan mudan ja vesilammikkojen peitossa.. kivaa. Eve otti siis tavarat ja minä kannoin koiran. :) Onneksi parkkipaikkamme oli melko lähellä sisäänkäyntiä, en oliskaan jaksanut kantaa Akua yhään pidempään. Sisällä etsittiin kehämme ja yritettiin löytää jokin paikka viltillemme ja tavaroille. Katseltiin vielä edellisen rodun suorituksia ja huomattiin, että tuomarin linja oli melko tiukka, taisi jossain vaiheessa tulla 3-4 tyydyttävää peräkkäin. Itse kokeilin pystynkö juoksemaan vai alanko etsimään Akulle toista esittäjää. Päätin kuitenkin itse mennä kehään, näin jälkikäteen olisi ehkä kannattanut laittaa joku muu, kun Aku ei juossut kunnolla, johtuen varmastikin omasta hieman erilaisesta juoksuaskeleesta.. Kävin Akun kanssa tapaamassa netistä tuttuja koiria Wagea ja Tuisku-tätiä. Mukavan oloisia koiria ja omistajia niin Akun kuin minunkin mielestä :)

Kootut selitykset: Kehässä alku sujui melko hyvin, juoksu hieman tökki tai siis oikeastaan loikki, Aku siis (luultavasti minun juoksustani johtuen).. Seisominen hetkittäin hyvin, välillä Aku herpaantui (lisää treeniä ja kärsivällisyyttä). Junnujen voittaja oli paljon Akua massiivisempi, tuomari sanoikin että onpas nuori, kun sanoin iän. En tiedä mikä siinä niin kummaa oli että hieman vajaa 10kk vanha poika on junnuissa. :) Muutenkin kautta linjan tuomari tuntui tykkäävän mahdollisimman valmiista koirista. Tuomarimuutoksen takia oli melko moni koira jäänyt pois.. Akun laatuarvostelu oli siis hyvä. Liikkeistä valitettiin (itseni korjattavissa), pitäisi varmaankin olla lisää massaa (aika korjaa) ja takaliikkeistä valitettiin taas (aika luultavasti auttaa). Muuten Akua kehuttiin, hyvästä luonteesta luki oikein kaksi kertaa. :) Kauniit silmät mainittiin taas (kuten Imatrallakin) ja mittasuhteet pitäisi olla kohdallaan. Seuraavan kerran (Imatralla 28.3) sitten yritetää korjata mitä voidaan.

Katsottiin tollereiden kehä loppuun saakka ja tuomarin tiukka linja tuntui pitävän. Kehän loputtua otettiin kuvia Akusta ja Tuiskusta, pitäähän sitä perhealbumiin saada lisää kuvia. :) Even kanssa vielä kierreltiin rauhassa hallia ja keräiltiin ilmaisnäytteitä ruuista kotiinviemiseksi. Rämmittiin takaisin mutaparkkiin, joka oli vielä kamalammassa kunnossa kuin aamulla. Omat mustat kengät olivat aivan harmaat ja koirakin ihan mudassa (onneksi meillä on hieno takapenkin suojus). Hieman jännitti, jos auto jääkin kiinni mutaan, mutta onneksi auto lähti kiltisti liikkeelle. Matkalla otettiin hampurilaiset, kun oli jo hieman nälkä. Sitten ajeltiin sateessa kotio. Olipas mukava päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Mutta kaikenkaikkiaan, vaikka olikin raskas reissu, tultiin kotio hymyissäsuin, mukavaa oli. :-)

19.3.2004 Että pitikin sitten sattua näin juuri Tampereen KV:n alla.. ei hätää koira on täysin kunnossa, mutta emännästä ei voi oikein sanoa samaa. Olin sitten niin fiksu kun keittelin pastaa toissa päivänä, että menin kaatamaan keitinvedet tiskipöydän kautta reidelleni. Palovammahan siihen tuli eikä mikään ihan pieni. Nyt on reisi paketissa ja minä konkkaan pitkin poikin jalkani kanssa, tällä hetkellä ainakaan "reippaasta juoksusta", jota kehässä sunnuntaina pitäisi esittää ei minun kohdalla tule mitään.. että jos sunnuntaina tilanne ei ole yhtään parempi, niin etsitään kivaa ihmistä, joka voisi esittää Akun kehässä. Ilmoittautumia otetaan vastaan viimeistään kehän laidalla! Toivotaan tietenkin, että itse pystyisin, mutta se nyt ihan riippuu miten tuo palovamma alkaa paranemaan. Toiseksi Tommi ei pääse lähtemään mukaan Tampereelle. Se joutuukin jäämään viikonlopuksi töihin, keskiviikkona sai tietää uutisen. Että näin, meiltä siis tulee koira & jalkapuoli emäntä Tampereelle, kiva yhdistelmä..

15.3.2004 Viime viikonloppuna oltiin Kuopiossa sukuloimassa. Lauantaina käytiin jäällä hiihtelemässä jonkun saaren ympäri ja oltiin aikas väsyneitä, kun päästiin takaisin maan kamaralle. :) Huomasin eilen, kun oltiin Rudin kanssa leikkimässä jäällä, että Aku taisi unohtaa korvansa Kuopioon, kun ei tänne-käsky kuulunut ollenkaan.. mukavaa. Lähdin vain kävelemään pois päin ja sainkin kävellä melko kauas ennen kuin herra suvaitsi tulla luokse katselemaan minne se emäntä meinaa oikein mennä... :-/ Ensi lauantaina suunnataan sitten nokkamme kohti Tamperetta ja sunnuntaina mennään kehään, taas näyttää olevan tuomarivaihdos tollereilla. Ilmoittautunut oli lappujen mukaan 41 tolleria (18 urosta), hui kauhistus, mitenkähän sitä osataan oikein olla.. Olen miettinyt, että kannattaako sitä uutta häkkiä ottaa ollenkaan mukaan, kun ei Aku sinne ole vieläkään suostunut jalkaansa laittamaan, tiedä sitten mitä tekisi..

9.3.2004 Viime sunnuntai oli minulle kovin koirapainotteinen. Heräsin aamulla aikaisin ja suuntasin auton kohti Lappeenrannan pientä Lamposaarta, sillä siellä järjestettiin Kaakon noutajakoirayhdistyksen aluetoimikuntien välinen talvi-nome. Jätin Akun kotiin, jotta pääsin seuraamaan koirien suorituksia lähempää. Paikalle saavuttuani, huomasin melko nopeasti, että paikalla olikin joku tolleri, ryntäsin heti innokkaana kyselemään kukas se tollerineitokainen onkaan. Selvisi, että tapasin Ansan, johon olenkin jo tutustunut kotisivujen välityksellä. Ansa onkin hurmaava neiti, Aku taisi olla hieman pettynyt, kun ei päässyt mukaan, kun kerroin Ansasta. :) Valitettavasti en ehtinyt jäädä seuraamaan kilpailuja loppuun saakka, kun olin luvannut naapurin Kirsille ja Kaisalle lähteä kyyditsemään heitä Lappeenrannassa olevaan mätsäriin. Otin sitten Akunkin mukaan, kun kerran sinne olin menossa. Tuloksena oli punainen nauha, Aku oli pentuluokassa (< 1v).

4.3.2004 Akusta hiihtoreissut on kivoja. Viime lauantaina tosiaan mentiin kavereiden kanssa hiihtelemään Saimaalle ja Aku oli aivan innoissaan. Reissu oli kaikin puolin mukava, vaikka hiihtomatkaa ei nyt niin paljoa välttättä tullut (ja ehkä parempi niin :) ). Reissusta innostuneena päätin sitten lähteä suksikaupoille (lainasuksilla kun lauantaina olin liikenteessä). Omat sukseni ovat äidilläni käytössä, joten päätin hommata itselleni tänne toiset ihan omaan käyttöön. Eilen sitten ostin sukset ja tänään niitä oli tietenkin päästävä kokeilemaan. Akun kanssa lähdettiin hiihtelemään (ei siis hiihtämään vaan hiihtelemään) jäälle ja reissussa menikin 1,5 tuntia ja meillä oli oikein kivaa. Aku juoksi koko ajan innokkaasti edes takas ja makaa nyt väsyneenä sängyllään (emäntäkin on melko poikki). Eiköhän me toistekin mennä, kun kerran tykätään. Ehkä se monen vuoden tauko sitten peruskoulun pakkohiihdon teki ihan hyvää, kun nyt tuo tuntui ihan mukavalta! Tänään on muuten Aku 9kk, eli uusi seisotus on kehitys-sivulla esillä.

27.2.2004 Viikko sitten oltiin taas koirakoulussa, mutta en ole jaksanut kirjoitella siitä. Samalla tavalla meni kuin edelliselläkin kerralla: Aku totteli ihan kivasti, mutta odottelut oli tylsiä.. Yritin sitten jättää sen huomioimatta, jos se riekkui. Huomenna ei mennä koirakouluun, kun Tommi vei auton mukanaan Jyväskylään. On muka tärkeempää päästä kaverin kolmekymmpisille, kuin minun koirakouluun (varsinkin, kun pääsen taas sinne seuraavalla viikolla ja kotonakin voi reenata, kaverin kolmekymppisiä voi tietenkin olla vähän tylsä viettää muualla kuin se kaveri). :) Kun ei mennä koirakouluun tehdään jotain ihan kummaa: mennään kaveriporukalla kanssa hiihtäen kaverin mökille (onneksi matka ei ole pitkä). Aku tulee toki mukaan. Minä vaan en ole tuota hiihtoa suuremmin harrastellut (sitten peruskoulun vain muutaman kerran), onneksi en ole ainoa kaveriporukasta samalla taustalla. :) Muut voi mennä edellä ja sytytellä nuotion tulille ja pistää makkarat paistumaan. Me hitaammat tullaan sitten perästä. Kaikesta huolimatta luulen että päivästä tulee kiva ja Aku on illalla yhtä väsynyt kuin emäntänsä. Kertoilen myöhemmin miten meni ja ollaanko vielä hengissä.

14.2.2004 Ensimmäinen näyttely takana. Aku oli urospennuissa 2, eli hävisi kilpakumppanilleen. Arvostelu oli mielestäni kuitenkin pääosin positiivinen (ei tiedetä kyllä oikein mitä "ilmava" tarkoittaa...). Akun sisko Iiris oli rop-pentu ja sai kunniapalkinnon. Emäntää jännitti kovasti, mutta ehkä ensi kerralla vähän vähemmän. Aku nuuskutteli taas välillä maata, mutta ei onneksi kovin paljoa. Paikalla oli myös Akun ja Iiriksen lisäiksi perhettä edustamassa Milla-äiti ja Neikka-mummi sekä muutama muu Renard Ruse -koira. Renard Ruse oli kasvattajaluokassa ainoa kilpailija ja voitti sen sekä sai kunniapalkinnon. Kehän reunalta bongattiin pikaisesti Sanni, Alma & Ilona omistajineen ja käytiin moikkaamassa. Ruusaa tarkkailtiin, kun se oli kehässä. Mukava oli nähdä miltä kotisivuiltaan tutut koirat ihan elävänä näyttivät. Itse yritin seurata kehän tapahtumia aidan raoista, sillä istuin maassa Akun seurana (jos seisoskelee, niin Aku ei osaa rauhoittua paikoilleen..), joten suurin osa koirista jäi valitettavasti kunnolla näkemättä. Meille onkin häkki tilauksessa, niin ehkä seuraavan kerran voin katsella paremmin muitakin koiria. Nyt jännitys helpottaa ja voidaan rentoutua loppu päivä. Seuraavalla kerralla tiedetään taas enemmän näyttelyn kulusta ja ei ehkä jännitetä niin paljoa. :)

9.2.2004 Viime lauantaina oltiin taas viikon tauon jälkeen koirakoulussa. Käskyt meni ihan mukavasti, mutta se odottelu siinä tehtävien välillä, kun kouluttaja selitti omistajille juttuja, oli Akusta kamalan tylsää. Ja kun on tylsää, niin mitä sitä pieni tolleri voisi tehdä.. haukkua (?), hyppiä Riikkaa päin ja yrittää repiä sen hanskoja samalla (?), rouskutella jääpaloja maasta (?), jne. Kyllä ja tätä kaikkea Aku sitten tekikin. Mutta sitten, kun piti taas toimia ja noudattaa käskyjä, niin ei ollut suurempia ongelmia. Aku seurasi kivasti ja piti kontaktia yllä, paikalla olo ja luokse tulo myös ok.

Sunnuntaina sitten pakattiin auto täyteen ihmisiä ja koiria ja otettiin vielä yksi auto perään seuraamaan. Tämä kaikki ei tapahtunut vain ajellaksemme taloa ympäri, vaan olimme matkallä mätsäriin Imatralle. Autoomme tuli koko meidän lauman lisäksi Kaisan lauma. Yhteensä autossa oli siis neljä ihmistä ja kaksi koiraa. Se meitä seuraava auto ei ollut vain Akun ja Kaisan faniryhmä vaan mukana Imatralle tuleva Rudin lauma. Akun menestyksen mätsäristä voi lukea täältä. Akua katsomassa oli kehän laidalla kasvattaja Seija sekä Akun emä Milla omistajineen. Oli kiva nähdä miten poika on emäänsä verrattuna kasvanut ja iso poikahan se jo olikin. Milla ei oikein tykännyt Akun pyllyn haisteluyrityksista ja ojensi poikaa murahduksilla. Pitäähän sitä pojalle näyttää missä se kaappi oikein seisoo.

Kaisa ja Rudi molemmat olivat isojen koirien sarjassa. Kaisa sai punaisen nauhan ja Rudi sinisen nauhan sekä oli sinisten 4 (vaikka Rudin emäntä jo harkitsi ettei koko sinisten kehään menisi, kaikkea sekin miettii). Hieno saavutus, taisi Rudin emäntä olla ylpeä pojastaan ja tyytyväinen että kehään kuitenkin meni. Kaisan ihmiset tuntuivat myös olevan tyytyväisiä Kaisan esiintymiseen. Pakkasimme siis autot taas täyteen ja lähdimme iloisena porukkana takaisin Lappeenrantaan.

6.2.2004 Täänään toi posti Imatran näyttelyn lappuja.. Tolleripentuja näyttäisi olevan ilmoitettu mukaan 4, eli Iiriksen ja Akun lisäksi kaksi muuta tolleripentua on ilmoittautunut. Tollereita oli yhteensä 20, pentujen lisäksi 7 urosta ja 9 narttua. Tuomarimuutoskin tollereilla on tapahtunut, eli tuomarina toimiikin Annukka Paloheimo. Klo 9 alkaa kehässä arvostelu, ennen tollereita on 5 kultaisennoutajan pentua ja sitten se alkaa, pennut ensin ja pennuista urokset. Eli Akun kanssa ollaan ihan alkupäässä, jollei jopa ekoja (riippuu onko ne kaksi muuta uroksia vai narttuja). Nyt jännittää... Reilu peli: lykätään alussa kehään kokematon, no onpahan muilla sitten hauskaa katsomossa, kun me temppuillaan kehässä. Viikon päästä siis...

28.1.2004 Aloin äsken mielessäni kertaamaan mitä käskyjä Aku oikein hallitsee (hyvin tai jotenkin) ja ajattelin, että kirjoittelen ne samalla vaivalla tänne, niin voi joskus myöhemmin katsella miten on kehitytty (jos ollenkaan :) ).

Tänne - Aku juoksee niin nopeasti kuin pääsee huutajan luokse, toimii myös pillistä
Istu - Aku istuutuu (joskus vaatii pari tostoa ennen kuin herra "kuulee". Treenataan myös liikkeestä suoraan, kun ihminen jatkaa matkaa)
Maahan - Aku menee makaamaan (joskus vaatii myös pari tostoa ennen kuin herra "kuulee". Treenataan myös liikkeestä suoraan, kun ihminen jatkaa matkaa)
Sivulle - Aku kiertää sanojan takaa vasemmalle puolelle perusasentoon istumaan (toimii yllättävän hyvin)
Paikka - Aku jää sen hetkiseen asentoon paikalleen (en ole ottanut aikaa, mutta Aku pysyy paikallaan melko pitkiäkin aikoja rauhassa)
Seuraa - välillä toimii hyvin, välillä hajut meinaavat viedä mennessään
Ei - lopettaa sen hetkisen tekemisen (yleensä...)
Kuole - Aku heittäytyy selälleen tassut kohti taivasta/kattoa
Anna tassu - antaa tassua
Toinen tassu - edellisen jälkeen Aku antaa toista tassua
Ole hyvä - ennen ruokaa tai namin saamista maasta tms Aku odottaa, kunnes kuulee tämän käskyn
Katso - Aku kääntää katseen sanojaan (joskus kyllä kuvittelee, että pelkkä vilkaisu riittää)
Etsi - Aku etsii maahan "pudonneen" namin
Eteiseen - käytetään ihmisten syödessä keittiössä, käskyn saatuaan menee Aku eteiseen ja käy makaamaan, yleensä odottaa siinä, että saa luvan tulla takaisin tai siirtyy jossain vaiheessa muualle asuntoon
Vasen reuna - ulkoillessa remmissä kävely- tai autotiellä Aku siirtyy vasempaan reunaan (joskus pitää hieman ohjata remmillä siihen suuntaan, mutta ei enää kovin usein)
Oikea reuna - sama kuin edellä, mutta pitää useammin käyttää remmin ohjausta (yleensä kun noudatetaan liikennesääntöjä ja kävellään vasemmalla puolella tietä)
Seiso - näyttelyasento, ei osaa yhdistää vielä muihin liikkeisiin
Seis - liikkeestä pysähtyminen ja jääminen seisomaan (treenin alla seuraamisen yhteydessä. Toimii, kun ohjaa kädellä apuna. Olen ajatellut jättää "seiso"-käskyn pois ja käyttää pelkkää "seis"-sanaa, saa nyt nähdä, mielipiteitä kannattaako käyttää molempia vai vain toista sanaa otetaan vastaan!)
Hae - damin / sorsan siiven noutaminen
Jälki - juustojäljen etsiminen ja sen seuraaminen sisällä (treenin alla, keväällä voisi kokeilla sitten ihan ulkosalla ja muullakin kuin juustolla)
Irti - irrottaa otteen, treenin alla...
Koppi - ottaa kiinni heitetyn lelun

Sellaisia tuli mieleeni ja kyllähän tuossa jo onkin.. entisiä treenataan ja opetellaan taas uusia, kun keksitään mitä ja miten :)

25.1.2004 Eilen oltiin taas tottelevaisuutta treenaamassa. Akun bravuuri on kyllä paikallaan oleminen ja luoksetulo, nimittäin seuraaminen ei ollut tällä kertaa ollenkaan herran mieleen, mutta edellä mainitut osat meni oikein upeasti. Luoksetulossa jätin remmin Akun kaulaan, kun alku meni seuraamisessa ihan riekkumiseksi, mutta kouluttajakin sanoi taas, että remmin voi kyllä jättää pois. Jatkossa taidan jättää sen remmin pois, vaikka Aku olisi riekkunut. Jostain syystä tuo paikallaan oleminen ja luoksetulo vain onnistuu ihan kivasti huononpanakin päivänä. Tosin sitä ollaan treenattu kovastikin, esim. aina kun ollaan ulkona jonkun koirakaverin kanssa suoritetaan paikallaolo-liike ennen kuin pääsee leikkimään kaverin kanssa. Kai se on vaan treeni, joka auttaa. Siis treenataan entistä enemmän seuraamistakin.

Äsken tultiin ihastuttavan Jekku-herran luota. Jekku on pikkuinen tollerin alku, joka on asustellut vasta viikon uudessa kodissaan. Aku oli hieman ihmeissään, että joku on häntä pienempi, mutta leikit meni oikein hienosti. Jekku oikein yritti komennellakin Akua välillä. :) Pieni poika väsyi nopeasti, mutta tahdonvoimalla haastoi Akun aina uudestaan ja uudestaan leikkimään. Kun Aku meni välillä pitkäkseen, hiipi Jekku lähelle ja hyökkäsi hurjalla vauhdilla Akun kimppuun ja leikit jatkuivat. Varsinkin Akun häntä oli Jekusta kiva, se roikkui siinä aina välillä pitkiä aikoja Akun juostessa edellä. ;) En vain millään jaksa uskoa/muistaa, että Akukin on joskus ollut noin pieni, sen kyllä muistan, että yhtä terävät hampaat sillä ainakin oli :)

17.1.2004 Taas paljon on tapahtunut. Sain ensikosketukseni virtuaalikenneleihin. Valitettavasti vain kosketus oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Eräs kenneli oli ottanut luvatta käyttöön paljon Akun kuvia sekä lisäksi kuvan Iiriksestä sekä Maksista. Iiriksen ja Maksin kuvat olin itse sieltä huomannut, mutta suuret kiitokset vielä Johannalle, joka kertoi minulle, että myös Akun kuvia on siellä käytössä. Valittettavasti "kennelin" pitäjä ei halunnut uskoa meitä (tai jotain) ja vastasi vieraskirjaan kirjoittamiimme viesteihin.. hmm.. hyvin epäystävällisesti.. Tyyliin: "mistä muka tiedät onko kuviin kysytty luvat" .. niin, mistä minä tietäisin onko minulta kysytty kuvia. :) Otti lievästi sanottuna päähän. Kaiken kaikkiaan vieraskirjaan valitti, minut mukaan lukien, 4 tollerin omistajaa kuvien luvattomasta käytöstä. Onneksi sivut ovat nyt ilmeisesti remontissa.. pitää vielä seurata tilannetta ainakin siihen saakka, kun sivut aukeavat uudelleen. Niin ja se meidän vieraskirjassa oleva henkilön kirjoitus ei ole tämä sama, vaan hän oli kuvien luvattomuudesta tietämättä "ostanut" Maksin kuvan käyttöönsä, mutta kiitos hänelle, että otti kuvan heti sivuiltansa pois, kun olin pyytänyt.

Tänään oli taas koirakoulu. Nyt lumisateesta huolimatta sää oli miellyttävämpi (n. -6 astetta) kuin viime viikolla ja paikalle olikin tullut suuri määrä noutajia omistajineen oppia hakemaan ja opittua testaamaan. Jakaannuimme kahteen ryhmään, joissa taso taisi olla suunnilleen sama, kaikki koirat olivat melko nuoria, tarkkoja ikiä en nyt osaa arvioida. Meidän ryhmässä taisi olla 5 koiraa omistajineen. Otettiin normaaleja juttuja: seuraaminen kävellen ja juosten, paikallaan oleminen, luoksetulo ja ohituksia. Lisäksi opeteltiin, että koira jäisi paikalleen seisomaan, kun omistaja jatkaisi matkaa. Tätä ollaan Akun kanssa ihan vähän kotioloissa treenattu ja ilmeisesti muutkaan eivät olleet varsinaisesti käskyä opettaneet koirilleen. Homma taisi kaikilta ainakin noin suurin piirtein onnistua, Akukin jäi hienosti seisoskelemaan, kun minä jatkoin matkaani remmin mitan päähän. Muutenkin Aku osasi olla taas hienosti, totteli kivasti ja treenaus oli kaikin puolin mukavaa, kun ei tarvinnut koiran kanssa neuvotella. Loppuvaiheilla taisi alkaa jo pieni väsymys Akuun tulemaan, kun seuraamista mielenkiintoisempaa oli edellä kulkevan nartun jäljet. Aku kulki siis siihen suuntaan mennessämme nokka pitkin maata haistellen jälkiä, kun taas toiseen suuntaan edessä kulki uros ja seuraaminenkin taas onnistui paremmin. Taitaa pikkupoika alkaa jo jotain narttujen päälle tajuamaan. ;-) Tommi oli tällä kertaa mukana ja heilui kameran kanssa aina välillä lähistöllä, tulokset löytyvät täältä.

12.1.2004 Olipas Akulla ja minulla kovasti tekemistä viime viikonloppuna. Lauantaina alkoi taas kenttäkoulutukset tokossa ja ajateltiin mennä paikalle katsomaan onko siellä mitään. Pakkasraja treeneissä on -15 astetta ja mittari heilui melkein niillä lukemilla. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta osallistujaa ja kouluttaja, ainakin tehokasta henkilökohtaista ohjausta :) Sovittiin, että koska oli niin kylmä pidetään hieman lyhyemmät treenit. Treenit alkoivat ja olin ihmeissäni: muistoissani on vielä edellinen kerta ennen joululomaa, jolloin poistuimme kesken treenien, kun Aku ei keskittynyt sitten millään. Nyt olin aivan varma, että koira oli vaihtunut tai joku muu ihme on tapahtunut tällä välillä: koira totteli kuin unelma(!). Luoksetuloa kokeillessamme olen aina jättänyt Akun "remmiin" (remmi pyöritettynä kaulan ympäri), että Aku tavallaan kuvittelisi olevansa vielä kiinni. Ekan harjoituksen jälkeen kouluttaja vain totesi, että älä turhaan jätä sitä remmiä kaulaan, kun se näköjään noin hyvin sinua kuuntelee. Joten hieman myöhemmin kun treenattiin samaa uudelleen, otin remmin mukaani ja siinä se koiruus vaan napotti kiltisti paikallaan ja juoksi käskystä innoissaan luokse. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös sitä, että jätettiin koirat yhtä aikaa paikalleen istumaan ja omistajat poistuivat pois hetkeksi ja sekin toimi(!). Vaikeusastetta lisättiin seuraavalla kerralla niin, että koulutuksen vetäjä käveli koirien välistä kun omistajat olivat taas kauempana. Siinä vaiheessa olin täysin varma ettei Aku voisi vastustaa kiusausta lähteä tekemään tarkempaa tuttavuutta ohikulkijan kanssa, mutta ei, Aku vaan katseli minua kirkkailla silmillään eikä kiinnittänyt mitään huomiota ohikulkijaan. Lisäksi kokeiltiin kuinka koira malttaa olla paikka-käskyn alla omistajan vieressä, kun ihminen kulkee ihan muutaman sentin päästä ohitse. Sekin sujui oikein hienosti. Kun treenaus lopetettiin ohjaaja kävi vielä koirien luona ja kehaisi Akulle että sehän meni oikein hienosti. Kyllä emäntä oli ylpeänä, kun kentältä lähdettiin. En tiedä oliko se joku kumma hetkellinen mielihäiriö Akun puolelta totella emäntää hienosti, ensi viikollahan se sitten nähdään, jos pakkasta ei ole liikaa. Täytyy myöntää, että oli upea tunne huomata, että ei se kotona ja ulkona treenaus "loman" aikana ja tietenkin ennenkin ihan hukkaan ole mennyt. Nyt vaan treenataan kovasti lisää. Itse aina ihailen koiria, jotka tottelevat (iloisesti!) omistajaansa ja olen aina haaveillut että Aku ja minäkin joskus sellainen yhteisymmärrys saavutettaisiin. Näin ollen oli ihan mukava huomata, ettei ainakaan ihan väärään suuntaan olla menossa. :)

Sunnuntaina kävimme Etelä-Karjalan Belgien järjestämässä mätsärissä Kaisan kanssa. Aku käyttäytyi oikein hienosti. Tuomari oikein kysyi, että ollaanko useinkin käyty näyttelyissä, kun Aku niin helposti antaa tuomarin kopeloida. :) Vastassamme oli suloinen 4kk belgi (groenendael), oli ihan varma että se saa punaisen nauhan (belgit vielä kun mätsärin järjesti), mutta yllätyksekseni tuomari ojensi meille punaisen nauhan ja pari pientä puruluuta. :) Punaisten kehässä emme sitten enää sijoittuneet. Huomasin jo punaisten kehää odotellessa, että Aku oli ihan väsynyt, kun ei ollut saanut nukuttua sitten aamun. Se poukkoili ihan minne sattuu, mutta kehässä jaksoi kuitenkin jotenkin keskittyä vaikka helppoa se ei ollut, pieni kehä täynnä eri kokoisia koiria.. yritä nyt siinä sitten juosta niin ettet juokse edelle menevän perhoskoiran päälle ja ettei takana tuleva tanskan doggi jyrää meitä... Upea, musta afgaani voitti pentujen punaiset.

Kaisalla puolestaan meni hienosti. Kaisa on joskus aikaisemmin käynyt mätsäreissä pentuluokassa, mutta siitä on jo monta vuotta. Nyt Kaisa oli ensimmäistä kertaa Kirsin kanssa esiintymässä ja hienosti meni. Isojen koirien avoimessa luokassa heitä oli vastassa rotikka, joka voitti sitten sinisten kehän. Ja kaikkien suureksi iloksi Kaisa voitti puolestaan punaisten kehän ja lopputuloksena oli vielä BIS-2 ! Käsittämätöntä! Kaisa sai muutenkin osaksi huomiota, kun ilmeisesti tällä alueella ei noita mustia (groenendael) belgejä kovin montaa ole ja kaikki pyytelivät Kirsiä tuomaan Kaisan treeneihin ja mukaan toimintaan. Aku nukkui koko illan kotiin päästyämme ja oli emäntäkin hieman väsynyt.

6.1.2004 Loppiaisen kunniaksi suuntasimme koko porukka parin damin kanssa jäälle. Väkeä tuntui aluksi olevan melkein ruuhkaksi saakka, mutta se ei menoa haitannut. Otin Akun kanssa pientä toko-treeniä (lauantaina alkaa muuten uudelleen kenttäkoulutukset!) ja dameja heiteltiin myös aina välillä. Mukavaa, kun pakkastakaan ei ollut ollenkaan liikaa eikä tuullut juuri ollenkaan, varsin miellyttävä ilma siis. Aku päätti alkaa suureksi jäljestäjäksi muuten. Se seuraili pitkään jonkun hiihtäjän jälkiä välillä poiketen ladulta ja palaten sitten takaisin samoille jäljille. :) Kiersimme taas Skinnarilan niemen, mutta tällä kertaa jatkoimme matkaamme vielä hieman pidemmälle ja löysimme toisen mukavan ja hieman pidemmän reitin kotiin. Aku tuntuu olevan hieman väsynyt nyt. Se ei kauaa jaksanut innostua edes leluistaan, vaikka Riikka otti viimein itseään niskasta kiinni ja korjasi Akun kolme lelua, jotka olivat istuneet varikolla liian kovakouraisen käsittelyn seurauksena jo jonkin aikaa. Siis Aku oli saanut niistä pehmusteet pihalle.. Tänään on ohjelmassa vielä Akun varvaskarvojen leikkaus, alkavat taas lumipallot kertyä varpaiden väliin.

2.1.2004 Uusi vuosi, uudet kujeet! Akun ensimmäinen uusi vuosi meni oikein hienosti. Meillä oli kavereita kylässä ja Aku ei oikeastaan huomannut edes, että ulkona pamahteli, kun sisälläkin oli niin paljon tekemistä. Parvekkeella ollessaan alkuillasta se kerran haukahti yhtä pamausta ja samoin iltalenkillä, mutta kun ne pari varoitushaukahdusta oli haukuttu ei poika sanonut enään mitään ja oli kuin uutta vuotta olisi aina vietetty. :) 1.1 Aku oli myös väsynyt ja nukkui pidempään kuin koskaan. Vaikka Aku meni nukkumaan "ajoissa" makuuhuoneeseen, oli varmasti vieraiden viihdyttämisessä ollut pienelle tollerin alulle enemmänkin kuin tarpeeksi hommaa. Onneksi Aku osasi myös rauhoittua vaikka ympärillä parveili ihmisiä. Tietenkin kun uusia ihmisiä tuli sisään piti ne käydä toivottamassa tervetulleiksi, mutta sen jälkeen voi tehdä taas kaikenlaisia koiran hommia kuten purra pehmoleluja. Tänään mittari näytti -14 astetta ja taivas oli kirkas. Mitäs muuta sitä tälläisella upealla kelillä voi tehdä, kuin napata koira remmin päähän, pukeutua itse toppaisiin vaatteisiin ja suunnata Saimaalle, siis jäälle. Kun en paikallisia jäätilanteita tarkemmin vielä tunne, pidin parhainpana pysytellä rannan tuntumassa. Onneksi kuitenkin tämä kaupunginosa on niemi, niin pääsin kiertämään jäätä pitkin lähes tunnin lenkin ja Aku saattoi juosta vapaana melkein koko matkan. Huomenna lupasin käydä ulkoiluttamassa Rudia ja luulenpa, että jos vain sää on yhtään tämän kaltainen, niin huomenna suunnistan kahden koiran kanssa uudelleen jäälle!

Lisäys: Aku on nyt ainakin melkein virallisesti "iso poika". Eilen aloitettiin aikuisten ruoalla ruokkiminen (penturuoan loppuessa) ja samalla tipahti yksi ruokailukerta pois, eli nykyään Aku syö kahdesti päivässä. Toinen "isoksi pojaksi" muuntautumisprosessin vaatima kohta on jalan nosto. Tänään iltalenkillä Aku yritti opetella jalan nostoa, tosin ekalla kerralla Aku sai "nostetun" jalan tuettua lumivalliin ja tokalla kerralla se rohkeasti yritti jo pitää sitä ilmassa. Tuloksena kamala huitominen (jalalla) ja ehkä kaksi tippaa pissaa. Mutta siis kuitenkin "ison pojan" elkeet jo selkeästi! Kyllä on äiskä nyt ylpeä. ;-)