31.12.2003 Tarkastellaanpas hieman kulunutta aikaa Akun kanssa ja jottei jäädä täysin menneisyyteen, mietitään hieman
tulevia koitoksiakin..
2003: Elämämme muuttui kertaheitolla heinäkuun lopulla, kun tuo ihastuttava pieni karvainen leikkikoiran näköinen tollerin alku
tallusteli elämäämme. Aamuisin ensimmäinen ajatus herätessä oli vain kumpi vie koiran pihalle pissille ennen kuin se ehtii
lattialle pissimään. Nykyään onneksi ei niin rivakasti enää tarvitse toimia ja Akustakin on tullut hieman unisempi: aamupissin
ja -ruuan jälkeen se yleensä kömpii takaisin petiinsä ja jatkaa uniaan tyytyväisenä ja masu täynnä. Kaikenlaisia
kommelluksia on sattunut ja niistä voikin lukea tästä päiväkirjasta, mutta myös ilon hetkiä on mukana huomattavasti.
Yksi mätsäri on takana ja olisi tietenkin mukava ollut saada jo enemmän kokemusta ja treeniä, mutta kyllä meillä on aikaa.
Noutamista Tommi ja Aku ovat treenailleet dameilla ja sorsan siivillä ja välillä Riikkakin on sotkeutunut niihin hommiin mukaan. Tokoilua
ollaan harrastettu aktiivisesti Kaakon noutajakoirayhdistyksen viikoittaisissa treeneissä sekä vapaa-ajalla kotona ja pihalla. Aku on onnistunut
oman laumansa ihmisten sydänten lisäksi valloittamaan monien muiden sydämet. Aku osaa taitavasti noilla ruskeilla silmillään
vakuuttaa ikuista ystävyyttään varsinkin, jos on mahdollista saada jonkinlainen nami palkkioksi ;-) Vauhdikas, vihastuttava ja varsinkin
ihastuttava puolivuotinen jakso takana!
2004: Heti tammikuun alkupuolella alkavat jälleen tokoilut kenttäkoulutuksissa, sinne suunnistamme jälleen intoa puhkuen. Tommi jatkaa
edelleen treenailua noutamisen tiimoilla, taippareista ei uskalla puhua mitään vielä, kovin nuori kun Aku vielä on, mutta treenataan
nyt ainakin, ehkä Aku pääsee mukaan metsällekin loppukesästä! Näyttelyt aloitetaan Imatran KV-näyttelyn
pentuluokasta ja keväälle on suunniteltuna muutama esiintyminen junioriluokassakin. Tällä hetkellä ilmoittautuminen on
lähtenyt vain Imatran ja Tampereen näyttelyihin, mutta ainakin Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyyn osallistumme ja luultavasti
muutamiin ympäristössä järjestettäviin ryhmänäyttelyihin myös. Kevään mittaan nähdään miten
Akulla menee ja mietitään sitten myös näyttelyiden jatkoa. Myös agility ja mejä kiinnostaisivat, mutta katsotaan mihin sitten
lopulta päädytään. Akun geeneissä, kun tuota nenän käyttämistä pitäisi ainakin jossain määrin
olla, niin olisi mukava kokeilla miten se mejä lähtisi sujumaan. Agility taas oli mielessäni koiraa hankkiessa ja edelleenkin tekee mieli
lähteä sitä kokeilemaan. Olemme ajatelleet, että vielä tässä vaiheessa ei kannata lähteä mitään lajia
sulkemaan pois mielestä vaan pikkuhiljaa kokeillaan ja katsellaan mikä/mitkä laji(t) olisi(vat) sekä isäntäväen että
Akun mieleen. Tollerileirillekin tekisi mieli osallistua Akun kanssa. Siellä varmastikin tavattaisiin paljon tolleriväkeä ja saisi vaihtaa
kokemuksia eri lajien piiristä ja muuten vaan tollereista, uusia tolleriharrastajia kun ollaan. Eli ensi vuonna luultavasti tullaan kokeilemaan
kaikenlaista touhua Akun kanssa ja vuoden kuluttua ollaan toivottavasti taas hieman viisaampia. Intoa täynnä siis suuntaamme nokkamme kohti uutta
vuotta!
29.12.2003 Nyt ollaan taas takaisin kotona Lappeenrannassa. Joulu vietettiin Kuopiossa Riikan vanhempien luona ja Aku oli
tyytyväinen oloonsa ihailun kohteena. :-) Aku olikin ollut oikein kiltti poika, kun joulupukki oli kuusen alle jättänyt monta lahjaa: pari
pehmolelua (apina & käärme), kongin ja aikuisten damin. Aku osasi hienosti avata pakettinsa ja voi sitä riemua, kun ihanat lelut paljastuivat
paketeista! Emännän ollessa reilun 38 asteen kuumeessa ja peiton alla joulun pyhät, Aku temmelsi pihalla Tommin ja Riikan vanhempien kanssa,
onneksi innokkaita ja ennen kaikkea vapaaehtoisia ulkoiluttajia löytyi aivan tarpeeksi eikä Riikan tarvinnut paljoa peiton alta nousta. Tapanin
päivänä Riikkakin uskaltautui mukaan Kallaveden jäälle testaamaan Akun ja Tommin kanssa uutta damia ja
hienosti pojilla menikin (ulkoilun jälkeen Riikka palasikin sitten takaisin vällyjen väliin).
Sunnuntaina 28.12 käväistiin Imatralla moikkaamassa Akun kasvattajaa, Seijaa. Aku oli taas tapansa mukaisesti yli-innokas ihmisiä tavatessaan
ja loikki ympäriinsä. Juteltiin hetken ja Aku tylsistyi seisoskeluun ja alkoi riekkumaan. Mukava oli taas Seijaa tavata ja kuulla kommentteja
Akusta! Seuraavan kerran nähdäänkin varmaan Imatran näyttelyssä 14.2.
15.12.2003 Tommi päätti lähteä ampumaradalle eilen sunnuntaina yhden työkaverinsa kanssa. Ja
näin ollen minä ja Aku saatiin vallata takapenkki. Menin ensin Akun kanssa hieman kauemmas (reilu 100m) touhuamaan, kun pojat aloittivat
ammuskelun. Aku hieman ihmetteli mistä tuollainen pauke kuuluu, mutta ei säikähtänyt. Uskalsinkin päästää Akun irti
ja heittelin sille damia poikien edelleen ammuskellessa. Siirryimme Akun kanssa pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs ampumarataa. Aku nouti
iloisena damia, tosin välillä pysähtyi kuuntelemaan kummallista ääntä. Kun olimme noin 20m etäisyydellä ampujista,
otin Akun varmuudeksi kiinni vaikka se ei näyttänyt pelkäävän. Lopulta seisoimme aivan Tommin ja sen työkaverin takana
heidän ampuessa viimeiset laukauksensa. Aku katseli ja ihmetteli, oli kuitenkin koko ajan melko rauhallinen. Hyvä, että mentiin, nyt en niin
paljoa jännitä uutta vuotta ja sen pauketta.
Tänään posti oli kantanut meille hienon pillin. Kokeilin heti sitä Akun kanssa. Aluksi toistin muutaman kerran yhdistelmää
"pip-pip" + "tänne!" ja jo muutaman kokeilun jälkeen Aku tajusi mistä oikein on kyse ja tuli luokse jo pelkästä pillin
äänestä! Kokeilin sitä myös pihalla ja Aku totteli iloisesti. Hauska vekoitin! Lisäksi leikittiin
hieman lumella, kun yön aikana oli tullut sitä aimo annos lisää.
10.12.2003 Aku osoittaa enemmän ja enemmän vahtikoiran piirteitä... onneksi ei nyt jokaista raksahdusta, mutta aina silloin, kun muistaa olevansa
suuri ja upea vahtikoira haukahtelee käytävästä kuuluvia rasahduksia.. millä tuonkin sitten pois kitkisi. Toissa päivänä
Tommi törmäsi yläkerran naapuriin ja kysyi pitääkö Aku ääntä yksin ollessaan ja ylipäätään
ovatko he kuulleet haukkumista meiltä. Vastaus oli ei, joka tarkoittaa, että on kolme vaihtoehtoa: 1) Aku ei hauku, 2) Aku haukkuu, mutta niin
hiljaa ettei se kuulu yäkertaan tai sitten 3) Aku haukkuu, mutta äänieristys on uskomattoman hyvä. Toivoisin tietenkin vastauksen olevan
1), sovitaan näin jooko?
4.12.2003 Aku (ja samalla tietenkin muut sisarukset) täyttävät tänään puoli vuotta, onneksi olkoon! :-) Tänään illemmalla voisi olla vaikka
rustoluun paikka.
30.11.2003 Eilinen tokoilu oli ihan kamalaa. Treenien alku meni oikein hienosti ja Riikka oli taas ylpeä pojastaan, mutta ei huoli, sillä
sitä tunnetta ei kauaa säilynyt: puolen välin jälkeen Aku ei tehnyt mitään muuta kuin hyppi, riekkui, roikkui, koetteli Riikan
kärsivällisyyttä, jne. Sain kuitenkin sen jotenkin vielä tottelemaan minua luoksetulo-harjoituksessa, mutta sen jälkeen kaikki
toivo treenien jatkamisesta rauhallisesti loppuun oli mennyttä. Otin Akun sivummalle ja yritin saada sen rauhoittumaan ja jopa kuuntelemaankin minua,
turhaan. Tätä jatkui sitten koko lopputreenien ajan, eli emme liittyneet enää toisten seuraan vaan neuvottelimme omia juttujamme
sivummalla. Melkein jo menin vannomaan, etten lähde tänään sinne mätsäriin, kun kerran minulla on noin tottelevainen koira.
Lopputulos treeneistä oli likainen koira ja Riikan likaiset vaatteet sekä menneet hermot. Kotimatkalla kuitenkin jotenkin kykenin ajattelemaan
positiivisesti ja ajattelin, että osa riekkumisesta saattoi johtua nälästä ja toinen osa (suurempi) oli varmastikin ihan pelkää
minun kokeilemista ja katsomista kumpi meistä määrää.
Eilisen tokoilukokemuksen jälkeen kuitenkin rohkaisin mieleni ja päätin lähteä kokeilemaan onneamme Kouvolaan
mätsäriin. Yllätyksekseni kun menimme kehään huomasin vierelläni olevan tottelevaisen koiran (en
tiedä kuka kävi vaihtamassa sen yön aikana, mutta kiitos siitä!). Osaksi kuvittelen Akun olevan melko väsynyt, kun se eilen illalla
leikki melkein yhtä jaksoisesti 5h(!) Rudin kanssa, kun Rudi tuli laumansa kanssa meille iltaa istumaan. Tästä
johtuen se ei luultavasti jaksanu riekkua, mutta toisaalta toivon, että se eilinen oli vain tosiaan sitä kokeilua suurimmalta osaltaan ja
tänään palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Kouvolassa tosiaan Aku osasi ja jaksoi käyttätyä oikein
hienosti, se voitti parinsa eli sai punaisen nauhan kuitenkaan enää punaisten kehässä ei sijoituttu. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hieno
kokemus, nimittäin oli ensimmäinen kerta kehässä sekä Akulle että emännälle. Luulen, että ilmoitan Akun
Imatran KV-näyttelyn pentuluokkaan 14.2.2004. Onhan se KV-näyttely aikas iso pala
purtavaksi, varsinkin kun se tulee olemaan ensimmäinen esiintyminen virallisessa näyttelyssä, vaikka pentuluokka onkin epävirallinen,
mutta kuitenkin.
29.11.2003 Aku treenaili sorsan siiven noutamista sisätiloissa ja hienosti meni, ei ihan käteen saakka, mutta kuitenkin.
Tänään on vielä ohjelmassa ainakin tokoa Kaakon noutajakoirayhdistyksen ohjauksessa sekä leikkimistä ja koulutusta Rudin
seurassa.
24.11.2003 Lauantaina Aku oli "päivähoidossa" Kaisan emännällä, Kirsillä, kun me olimme
Tommin työpaikan 20-vuotisjuhlassa Tampereella. Akun ei tarvinnut olla koko päivää yksin kotona, kun Kirsi otti kiltisti Akun
ulkoilutusten välillä heille kylään. Aku oli pärjännyt hienosti, Kaisa oli vain hieman mustasukkainen, kun tuo pentu tuli
hänen kotiinsa ja oli murahdellut makuuhuoneesta väillä Akulle. Kirsi antoi Akulle päivä- ja iltaruuan sekä käytti
Akun ulkona muutaman kerran (viimeisellä iltapissillä Aku oli tehnyt stopin tuonne metsän reunaan, eikä ollut suostunut jatkamaan matkaa
enää pidemmälle, vaikka aikaisemmin oli kyllä kiltisti jatkanut. Kirsin kanssa ajattelimme, että kello oli varmaankin liian paljon
ja Akun mielestä hänen pienen pennun pitäisi olla jo nukkumassa tai sitten kun isäntäväki oli ollut niin kauan poissa eikä
koskaan ollut sellaista tilannetta, etteikö toinen olisi ollut Akun kanssa yötä kotona vaikka toinen oli reissussa, eli Akun piti tulla
kotiin odottelemaan meidän paluutamme). Meidän kyytimme oli takaisin Lappeenrannassa joskus vaille 2 yöllä. Kotiin tultuamme meitä
oli vastassa eräs maailman iloisin tolleri, joka ei meinannut pöksyissään pysyä. :) Oli mukava tulla taas kotiin, kun toinen oli
niin iloinen! Perjantaina ostin muuten Akulle sellaisia rustoluita (mukavan lihaisia sellaisia) Aku kiinnostui heti niistä, mutta ei ollut tottunut
niitä syömään, joten palasen mutustelu eteni hyvin hitaasti. Akun maha ei ainakaan näyttänyt menevän kuralle siitä
eli voin antaa toisenkin palasen tässä joku päivä. Sunnuntaina kävimme lenkillä kauniissa pikkupakkasessa Kaisan kanssa,
lenkistä laitoinkin jo heti samana päivänä muutaman kuvan tänne sivuille. Rannan tuntumassa puhalsi
ikävä kylmä tuuli, mutta metsässä sai kävellä rauhassa tuulelta. Pitää ilmeisesti taas opetella pukeutumaan
talven varalle..
16.11.2003 Viimein sain päiväkirjan takaisin sivuille! Ongelmana oli vain, että minulla on muka täällä liikaa tavaraa..
Poistin kaks videoleikettä, jotka olivatkin suurimmat kooltaan, ja nyt taas on tilaa sivuilla. Viikonloppuna olimme lomailemassa Savossa (Kuopiossa,
Pieksämäellä ja Kangasniemellä). Muuten ei reissulla mitään kummallista tapahtunut, paitsi Kangasniemellä, Tommin siskon
luona. Siellä oli pieniä ihmisiä(!), toinen ryömi lattialla, niinkuin koira ja toinen pomppi kumisella pallolla edestakas ja huuteli
kovasti, siinä riittikin Akulla ihmeteltävää :). Ja niinkuin niissä lapsissa ei olisi ollut tarpeeksi kummallisuutta Akulle, niin
mentiin pihalle vielä "isoja koiria", eli hevosia katselemaan. Aku taisin hieman pelätä niitä, kun alkoi haukkumaan heti ne nähdessään.
Otin Akun syliin ja siinä se sitten tunsi olonsa turvalliseksi ja lakkasi haukkumasta. Tommin sisko vei hevoset talliin ja viimeisenä tuli
Reeta-niminen hevonen, joka jäi Akua ja minua katselemaan, mentiin sitten tekemään lähempää tuttavuutta. Otin Akun taas
syliini ja mentiin Reetan luo. Siinä ne sitten rauhassa haistelivat toisiaan, että mikäs se tämmöinen oikein on (Tommin siskolla
ei koiria ole, eikä meillä, yllättäin hevosia..). Sitten Reeta meni karsinaansa ja Aku jäi tallin käytävälle
roiskuttelemaan porkkanaa, jonka sai Tommin siskolta. Saattaa olla ensi yönä villiä menoa Akun unissa! (valitettavasti ei saatu tapauksesta
kuvia, kun Tommi jäi kameran kanssa sisälle lapsia vahtimaan... seuraavalla kerralla sitten)
14.11.2003 Kouvolassa olisi 30.11 Match Show ja sinne meinattiin Rudin ja sen emännän kanssa mennä. Joten
nyt sitten mentiin treenailemaan esiintymistä läheiselle hiekkakentälle. Ajateltiin, että, jos pystyvät toistensa seurassa
keskittymään niin sitten missä vaan. Aluksi en saanut mitään kontaktia Akuun, kun se vaan haikaili Rudin perään.. mutta
sitten viimein sain sen juoksemaan nätisti hetken matkaa ja seisomaankin jopa. Otettiin seisomisesta kuvat molemmista
hienoista hauvoista.
7.11.2003 Ikää pojalla on jo 5kk, mutta älyä ei vielä niin kamalasti, nimittäin Aku päätti pistellä
poskeensa taas (saman) naapurin Veera-tytön lapasen (itseasiassa viimeksi taisi olla sormikas..). Tapahtumasarja sai alkunsa tällä
kertaa meidän ulko-ovella, kun olimme lähdössä kauppaan ja Akua pissittämään ja samaan aikaan oli naapurin perhe myös
menossa jonnekin. Aku oli tapansa mukaan innokas nähdessään Veeran (kun katselevat maailmaa samalta korkeudelta) ja Veera tuli innoissaan
Akua moikkaamaan. Veeralla oli käsissään hienot lapaset, joista yhtäkkiä toinen olikin Akun suussa (noin puolen sekunnin
päässä kohtaamisen alusta...). Aku oli remmissä, joten tungin sormet sen suuhun, mutta ällistyksekseni siellä ei ollut
enää mitään(!). Emäntää alkoi hävettämään ihan kamalasti ja vuolas anteeksipyytelyn virta valui suusta
samaan aikaan kun pyysi isäntää hakemaan taas sitä suolaa. Tällä kertaa se suola ei sitten maistunutkaan Akun mielestä
niin hyvälle kuin viimeksi, joten se piti kaataa kurkusta alas. Yksi pitää ja toinen yrittää osua suuhun.. tulos: puolet
maassa ja koiran turkilla ja ties missä.. ja sitten vielä hieman lisää suolaa. Viksuina päätimme siirtyä ulos, ettei
oksennukset olisi matoilla. Kuitenkin jo lähes tunnin päästä oksennusta ei vieläkään kuulunut ja huolestus kasvoi ajan
kuluessa..
Lopulta päätimme soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Samalla kuin soitimme, Aku oksensi, mutta ei
lapasta. Eläinlääkäri neuvoi antamaan lisää suolaa sillä meiltä olisi ajanut hänen luokse 45 minuutissa, jolloin
aikaa olisi kulunut jo yli 2h lapasen syömisestä, ja silloin oksennuksesta ei olisi ilmeisesti enää hyötyä, kun lapanen olisi
saattanut jo siirtyä suoleen. Siis lisää suolaa.. jos tunnin kuluessa ei oksenna pitäisi antaa parafiiniöljyä 10ml kaksi
kertaa päivässä ja toivoa, että lapanen tulee luonnollista tietä ulos. Jos suoli menee tukkoon, oireet tulisivat
päivässä-kahdessa, jolloin olisi pakko leikata. Emäntä oli jo ihan tippa linssissä ja näki silmiensä edessä
koiran leikkauspöydällä ja Aku-raukka oli ihan paniikissa, että miksi te tuota pahaa minulle syötätte, enhän ole
mitään pahaa tehnyt(?!). Mentiin takaisin sisätiloihin, sillä tunnin ulkona seisoskelun jälkeen meitä palelsi. Lisättiin
suolaan hieman vettä, että saatiin siitä pallo aikaiseksi ja sitten taas Tommi pitää kiinni ja Riikka tunkee suolaa kurkkuun, Aku
ihan paniikissa :-(. Siinä Aku taisi puraista ja kieleensä tai huuleensa, sillä verta tuli ja paniikki isäntäväellä kasvoi,
kunnes huomattiin veritippa huulessa -> koira naamapesulle, ettei se suola kirveltäisi haavaa. Suihkun jälkeen Aku juoksi keittiöön,
oksensi matolle, sitten se juoksi olohuoneeseen, oksensi jällen matolle ja vielä makuuhuoneeseen, onneksi kuitenkin oksennus osui lattialle.
Oksennuksista matoilla ja lattialla sekä suolasta joka puolella asuntoa huolimatta olimme onnellisia, lapanen tuli viimein ulos! Aku sai AB
piimää hieman vatsaa rauhoittaakseen ja sillä välin Riikka pesi mattoja ja Tommi imuroi ja luuttusi lattioita. Koko juttu kesti yli 2h,
mutta kyllä helpotti, kun se viimein oli ohitse. Toivottavasti vain Akulle ei kamalan suuria traumoja jäänyt ja vielä enemmän
toivon, että se pysyy erossa Veera-tytön hansikkaista nyt ja tulevaisuudessa!
Juu ja positiivisena juttuna edelliseen päiväkirjamerkintään viitaten, ollaan treenattu seisomista ja se alkaa jo jotenkin sujumaan, eli
näyttelyihin olisi kiva päästä.
3.11.2003 Valitettavasti en ole päässyt päivittämään Akun sivuja hetkeen ja näin ollen on myös
päiväkirja hieman jäljessä. Mitäs onkaan tapahtunut.. Hammastilanteesta sen verran, että kaikki kulmahampaat ovat
lähteneet ja takahampaitakin on jo tippunut useampi, eli kohta on koko purukalusto vaihtunut. Hyvänä hampaiden irroitus"välineenä"
on toiminut Rudi, jonka kanssa leikkiessä ainakin kolme kulmahammasta ja muutama muukin hammas ovat tipahtaneet
(tämä huomattu, kun Rudin valkoisessa turkissa on veritäplä ja Akun suuhun kurkatessa jokin hammas puuttuu). :-)
Kaakon noutajakoira yhdistyksen kenttäkoulutuksessa ollaan käyty pari kertaa ja treenailtu ahkerasati kotona. Edistystäkin on tapahtunut
varsinkin paikallaan olemisen kanssa vaikka emännälle tuli viime lauantaina välillä mieleen, että pitäisi
käyttää kulunutta tekosyytä: "kyllä se kotona osasi tämän..." Mutta niinhän se on, kotona ei ole niitä
kymmentä kiinnostavaa koiraa vieressä ja paljon kivoja hajuja, eli sehän se on tuon koulutuksenkin tarkoitus, uusia tilanteita pennulle ja
oppia omistajalle, jne. Muuten Aku on kasvanut kovasti ja painoakin on tullut taas jonkun verran lisää. Isäntäväen mielessä on
että, jos vaikka johonkin Match Show:hun menisi koiraa näyttämään, tosin se paikallaan seisominen on vielä treenin alla
(pylly kun meinaa ihan väkisin aina tipahtaa maahan.. Akulla siis, ei emännällä), hampaiden näyttäminenkin on vähän
päivästä kiinni, mutta eihän se ota jos ei annakaan (tai jotain), eli jos vaikka joku sopiva kohdalle sattuisi..
14.10.2003 Aku on saanut tutustua riistaan, tai ainakin sorsan siipeen, mutta kuitenkin. Se tuntuu olevan tosi kiva ja kiinnostava. Kun viikonloppuna
näytin ekan kerran sitä, ei tarvinnut kauaa odotella että Aku olisi ottanut sen suuhunsa. Kyselinkin sitten Akun isän omistajalta Annelta,
että mites tästä eteenpäin ja sainkin listan hyviä ohjeita. Mutta luulenpa, että vaivaan Annea vielä useasti
tulevaisuudessakin. :) Tänään otettiin taas siipi käyttöön ja mentiin pihalle. Aku oli minulla remmissä ja annoin sen
kantaa siipeä, voi että miten ylpeä tollerin poika kadulla kulkikaan! Pyysin Akua välillä luokseni ja kehuin ja toisinaan otin
myös siiven Akulta pois, kehuin ja annoin taas takaisin. Kyllä Aku oli polleata poikaa, saatiin osaksemme muutamia hymyileviä katseita (pentu
kantaa siipeä ja emäntä kehuu sitä maailman ääriin). Aku on oppinut muuten nopeasti, että kun avataan pakastimen ovi
kannattaa olla tikkana paikalla, jos vaikka sattuisi sellainen kiva siipi tai jänön tassu sieltä löytymään. Käytiin
myös Rudin kanssa treenailemassa läheisellä hiekkakentällä (Fartwall-areena) tottelevaisuutta, Rudi teki
onnistuneita(kin) suorituksia, kun Aku taas teki jotain ihan omiaan.. En meinannut millään saada kontaktia siihen, tai jos sain niin ei se
kauaa kestänyt, no muutama paikalla olo -harjoitus saatiin kuitenkin lopulta jotenkin tehtyä, eli ei mennyt ihan hukkaan se reissu. Lisäksi
huomattiin Tommin kanssa äsken, että Akulta on lähtenyt toinen kulmahammas ylhäältä (ei edes heilunut, kun viimeksi katsoin,
mutta ehkä riehumisella Rudin kanssa oli sitten osuutta asiaan) ja yksi takahampaistakin taisi olla poissa.
11.10.2003 Meillä on ollut tänään rankka päivä. Aamulla klo10 tuli Jutta Niken kanssa hakemaan meidät autonsa
kyytiin ja ajeltiin porukalla Taipalsaarelle tapaamaan Maksi-veljeä. Aluksi Maksia odotellessa saivat Nikke ja Aku peuhata ja sitten kun Maksikin oli
paikalla sai Aku saman ikäistä ja kokoista seuraa. Pojat ovat hyvin saman näköisiä ja välillä
ei meinannut erottaa kumpi on kumpi. :) Kotona Aku sai ruuan ja poika meni saman tien nukkumaan. Tunnin levon jälkeen lähdettiin jälleen
Jutan kyytiin, tällä kertaa suuntana oli jäähallin kenttä ja Kaakon noutajakoirayhdistyksen kenttäkoulutus. Eli
kyseessähän oli Akun eka kerta koirakoulussa. Pentuja paikalla oli paljon enemmän kuin aikuisia, yhteensä koiria oli n. 10 (labbiksia,
flatteja ja oli siellä Niken ja Akun lisäksi yksi tollerikin). Jakaannuimme kahteen ryhmään ja me menimme tietenkin
penturyhmään, Aku taisi olla ryhmän juniori. Opeteltiin seuraamaan (suoraan ja käännöksiä), istumaan vieressä
sekä paikalla oloa ja siitä luokse tuloa. Välillä Aku meni melkein oikein ja välillä teki kaikkea muuta kun piti.. Lopussa
huomasin, että Aku alkoi olemaan jo niin väsynyt ettei edes istumaan meinannut suostua käskystä, mutta onneksi edessä oli
enää vain yksi paikalla olo harjoitus, josta selvittiin jotenkin, sitten Aku pääsi lepäämään. Takaisin kotipihassa
Aku oli niin poikki, ettei edes meinannut autosta pois tulla (normaalisti hyppää etutassut minun olalle, niin saan sen nostettua pois autosta
helpommin, nyt se vaan istui ihan velttona, eikä jaksanut liikkua mihinkään). Nyt se nukkuu tuolla ihan taju kankaalla omassa
sängyssään, näkee varmaan unia kaikista haukuista, joita tänään tavattiin!
8.10.2003 Viime viikolla Aku päätti pistellä poskeensa naapurin lapsen sormikkaan.. Oltiin leikkimässä
Rudin kanssa pihalla ja naapuri tuli juttelemaan lapsensa kanssa. Lapsen sormikkaat oli maassa ja Aku huomasi tilaisuutensa
tulleen.. eli nappasi sormikkaan suuhunsa. Kun huomattiin se, yritettiin tietenkin saada koira kiinni, ei onnistuttu.. ja yhtäkkiä koko sormikasta
ei enää näkynyt missään. Heräsi epäilys, että se olisi mennyt kurkusta alas, epäilyt vahvistuivat kun Aku tuli
viereeni valittamaan hiljaa (ei varmaan tuntunut sellainen käsine mukavalta sisuskaluissa). Tommi juoksi hakemaan suolaa sisätä (onneksi oltiin
ihan kotipihalla) ja sitä tarjottiin Akulle. Hölmö koira söi sitä suolaa suoraan kädestä(!).. no sitten ei enää
tarvinnutkaan kauaa odotella, kun Aku oksensi hansikkaan (ja päiväruokansa) pihalle. Kotona annettiin sitten vähän AB-piimää,
että vatsa rauhoittuisi. Illalla olikin pojalla sitten kova nälkä kun päiväruoka oli tullut pihalle.. Samana päivänä
käytiin vielä ostamassa Veera-tytölle uudet punaiset sormikkaat (ei siitä mahan kautta käyneestä oikein enää
käyttöön olisi ollut).. Tänään ja eilen sitten havaittiin yksi ei niin toivottava juttu. Eli Aku alkoi murista ja
äristä kun sille annettiin siankorva ja testattiin antaisiko se sen pois. Tänään yritin samaa ruokakupin kanssa (ennen ei ole
ollut ongelmia tässä) ja sama ärinä ja murina alkoi. Otin Akun kiinni ja selätin ja puhuttelin, aluksi tämä ei tuntunut
auttavan vaan Aku jatkoi ärinäänsä. Pitelin Akua siinä maassa hyvän tovin kun se aina välillä jatkoi murahtelemista.
Irti päästin, kun murinat oli ohi. Mielestäni kummallinen juttu oli, että kun olin päästänyt Akun irti se jäi
odottamaan "ole hyvä"-käskyä, että milloin saa taas jatkaa (?). Annoin luvan ja koira jatkoi syöntiään. Kokeilin hetken
päästä uudelleen kutsumalla Akua, taas murahdus, ärähdin takaisin ja käskin istumaan, Aku totteli tätä. Mutta
veikkaan, että näitä harjoituksia saa jatkaa vielä jonkin aikaa, ennen kuin se oppii ettei meille saa murista, tuossakaan
tilanteessa.
30.9.2003 Hampaita on taas lähtenyt ja uusia tullut, jos nyt muistan oikein, niin enää yksi tai kaksi hammasta on vaihtumatta
edestä kulmahampaiden välistä (ylhäältä taisi olla..). Yhden hampaan otin itse pois, kun oli melkein kokonaan jo irti, aika
pieni ja heiväröinen näytti olevan maitohammas. Kulmahampaat eivät edes vielä heilu, olen aina välillä testaillut,
että jokohan näistäkin päästäisiin eroon, mutta ei vielä.. Aku osaa muuten jo hienosti odottaa, että annetaan lupa
syödä. Se istuu odottamaan, kun ruokakuppi laitetaan maahan, sitten se katsoa napittaa niin nätisti, että "milloin saisin aloittaa".
"Ole hyvä" on taikasana, jonka jälkeen saa aloittaa. Sana yhdistettiin ruokaan jo ihan alusta alkaen sitä annettaessa ja odotusaikaa tietenkin
pidennettiin hiljalleen, Akun kärsivällisyyden mukaan. Nyt näyttää, että poika jaksaa odottaa vaikka kuinka kauan, kun
ruokakuppi on jo maassa (sitä ennen, kun se odottaa pödällä ei tunnu kärsivällisyyttä riittävän).
Sisäsiisteyden osalta näyttää lupaavalta, Aku pyytää haukkumalla ulos, jos ei olla eteisen läheisyydessä, ja jos
ollaan se menee ovelle osoittaakseen hätää. Lattioille ei enää tule pissejä, pois lukien ihan äärimmäinen
hätä, jossa emäntä tai isäntä on liian hidas liikkeissään. Ja kun ulos päästään, Aku juoksee
suoraan lähimmälle nurmikolle ja ah, voi sitä helpotuksen tunnetta ;-) (tosin nyt yritetään ehtiä hieman kauemmaksi kuin
tuohon talon päätyyn, jopa tien toiselle puolelle :) ).
22.9.2003 Käytiin ottamassa eläinlääkärillä tehosterokote ja siru (rabies otetaan vasta 3vkn kuluttua). Rokotetta Aku ei
tainnut edes huomata (sai juuri namin samaan aikaan), mutta siru olikin sitten hankalampi tapaus. Akua tuli pitelemään yksi hoitaja minun
lisäksi ja Akulle tarjottiin taasen namia, jonka se otti pahaa aavistamattomana vastaan ..kunnes ISO piikki tuli niskaan. Silloin ei enää
namikaan maistunut, itketti sekä piti yrittää tietenkin rimpuilla ja päästä pakoon. Eläinlääkäriä
hieman nauratti, kun Aku päästi isoimman ulvahduksen vasta, kun piikki oli jo poissa niskasta. Aku kyllä osaa sen: "minuun sattui, TOSI
paljon! ...kah, namia, otampa sen." Eläinlääkäri sanoi (useamman piikityksen kokeneena), ettei Aku oikeastaan kovasti edes itkenyt,
eli oli oikein rohkea poika. Emäntä oli tientenkin oikein ylpeä rohkeasta pojastaan. :) Piikin tielle ilmeisesti sattui verisuoni, kun
verta tuli pöydälle asti ja se sotki Akun kauniin punaisen turkin ja taisi tipahtaa tippa valkoiselle sukallekin. Aku siis pääsee
tänään pesulle.. Ensi kerralla pitää vielä varmistaa, että se siru on tosiaan siellä, ettei se tule pois
tänään, nahassa kun on vielä mikrosirun mentävä aukko (on kuulemma hyvin harvinaista, mutta sitäkin on tapahtunut). Niin
ja pitää vielä mainita: Aku ei edes yrittänyt purra lääkäriä! Mainitsin asiasta siellä ja eiköhän se
sitten samantien, kuin todistaakseen ettei pureminen ole loppunut, näykkäissyt minua etusormesta. :) Se aukko Akun etuosassa hampaita on muuten
mennyt umpeen, siellä irronneiden hampaiden paikalla komeilee jo neljä uutta valkoista hammasta, komeat on naskalit sanoi
lääkärikin.
16.9.2003 Leikittiin taas sitä leikkiä, jossa Aku (pitäisi) näyttää minulle hampaansa (purematta minua). Ei
se (taaskaan) oikein mennyt niinkuin minä olisin halunnut, mutta huomasinpa että taas puuttuu hampaita. Tällä kertaa
ylhäältä, keskeltä ja sinne alaleukaan näyttäisi puskevan jo toisen hampaan paikalle uutta hampaan alkua.
14.9.2003 Eilen käytiin taasen Kaisan ja Kirsin kanssa sienimetsällä, josta jo kirjoittelinkin
kuvat-osioon. Eilen sain muutaman kuvan Akun Iiris-siskosta, kuvien perusteella ei voi
erehtyä: sisaruksista on kysymys. Jutan kertoman mukaan Iiriksellä on myös terävät naskalit (emme olekaan yksin
teroituksen kohteena!). :) Olen alkanut muuten kutsumaan parveketta Akun omaksi huoneeksi. Aina kun avaan parvekkeen oven, Aku ryntää sinne.
Esimerkiksi eilen ihmettelin, kun oli ollut pitkään niin hiljaista (ei Akun omien leikkien ääniä, ei koiraa roikkumassa
lahkeessa ja pyytämässä leikkimään, jne. Hyvin epäilyttävää siis..). Ensimmäisenä tarkastin
luonnollisesti onko se koira nukkumassa, ei ollut. Sitten menin parvekkeelle kurkkaamaan, siellähän se makoili ja katseli parvekkeen
kaiteen lasiosasta läpi mitä ulkona tapahtuu. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun löysin Akun samoista
puuhista. Joskus se kantaa lelujaan parvekkeelle ja leikkii siellä, leikkien päätteeksi se jää tarkkailemaan ulkomaailmaa.
Se saattaa viihtyä siellä vaikka puoli tuntia itsekseen ensin leikkien ja sitten tarkkaillen maailman menoa.
| 11.9.2003 Piti oikein laittaa tänne viestiä, kun huomattiin tuossa äsken, että Akulta puuttuu
kaksi etuhammasta (alapuolelta ja ihan keskeltä). :) Ne ovat lähteneet tänään, kun aamulla Akun suuta
katellessani ne olivat kyllä vielä siellä. Elikäs tänään tippui ekat hampaat, ehkä
päästään kohta eroon noista terävistä naskaleista! Vieressä olevasta kuvasta voi (mielikuvituksen
ja kuvan nuolen avulla..) nähdä aukon rivistössä. Kuva on siis paras monesta yrityksestä.. |
 |
10.9.2003 Tosiaan käytiin moikkaamassa Seijan (kasvattaja) luona mummoa viime viikolla, mutta eipä siitä ollut paljoa
Akulle iloa, mummo haukkui ja murisi vain aidan takaa.. Aku sitten nohevana ja rohkeana lapsenlapsena päätti haukkua takaisin mummolle,
ettei sitä noin sukulaisia saa kohdella. ;-) Muuten Akulla on mennyt kivasti, lukuun ottamatta sitä suouintia viime perjantaina
sienestysreissulla, jonka jäjistä laitoin kuvankin nettiin näkyville. Kaikesta huolimatta aiomme
yrittää sienestämistä vielä ensi viikonloppuna uudelleen samalla porukalla, eli belgianpaimenkoira-Kaisan ja (ihmis-)Kirsin kanssa. Mittasin muuten Akun painon tuossa pari päivää sitten tuloksena n.
10kg(!), tai ainakin jotain sinne päin, tuo kotivaaka kun ei ole ihan sieltä luotettavimmasta päästä.. Ei
ihmekään, että alkaa poika tuntua raskaammalta, kun joutuu nostelemaan sitä autoon jne. Mutta ei pelkoa.. kyllä se
siitä vielä kasvaa, ainakin tuplaantuu. :) Postiluukusta kolahti tänään muuten pari viimeisintä
tolleri-lehteä, siinä onkin isäntäväelle lukemista (emännän kyllä pitäisi
keskittyä tulevaan tenttiin, mutta ei kai pieni tauko tolleri-lehden parissa kamalasti voi haitata??). Dummyllä ollaan tosiaan
aina silloin tällöin treenailtu (siitäkin muutama kuva löytyy). Aku ainakin tuntuu
tykkäävän hommasta, tiedä sitten onko syynä palkkionamit vai mitkä ;-) mutta innostuvan se ainakin tuntuu,
kun dummyn näkee. Kai siitä ainakin joku noutaja vielä joskus tulee, eri asia sitten millainen.
4.9.2003 Eilen Aku sai sukulaisia kylään. Kasvattajan tytär Jutta, joka asustelee tässä lähistöllä, tuli Akua moikkaamaan
Akun (puoli-)tädin (Kaida, 10kk) kanssa, eli Akun mummo on Kaidan emä (valitettavasti vain unohdin kameran kotiin, niin en saanut
tädistä kuvia tänne sivuille). Jutalla itsellä on omistuksessa Akun eno, mutta Kaida on siellä nyt hoidossa ja
kävimme sitten yhdessä hieman ulkoilemassa. Kaidaa ei tuntunut leikkiminen pennun kanssa kiinnostavan, vaan se juoksenteli pitkin
poikin metsiä ja Aku yritti parhaansa mukaan pysyä perässä, tosin melko huonolla menestyksellä, kun Kaidalla nuo jalat
ovat hieman pidemmät ja yllättäen myös nopeammat. :) Kaida oli jo ehtinyt juosta vaikka kuinka monta lenkkiä
metsässä, kun Aku oli vielä ensimmäisellä. Jouduinkin huutelemaan aina välillä Akun metsästä pois kun se seisoi
siellä hölmistyneenä ihmetellen, että minne se nyt oikein katosi. Kun tultiin kotiin, Aku oli yllättäin ihan
poikki. Annoin Akulle ruuan joten maha täynnä ja juoksentelusta väsyneenä herra meni sängyn alle nukkumaan :)
Jutta lupasi tulla toistekin käymään ja ottaa Akun enon Nikken mukaan (yritän muistaa ottaa sitten edes kameran mukaan).
Tänään muuten olen menossa Imatralla asioilla käymään, niin otan Akun mukaan ja käymme poikkeamassa
myös kasvattajalla esittelemässä kuinka poika on kasvanut ja samalla Aku saa taas moikata sukulaisiaan, eli mummoaan.
Niin ja tänäänhän Aku sisaruksineen täyttää kolme kuukautta, onnea kaikille penskoille!
29.8.2003 Eilen käytiin ottamassa Akulle ensimmäinen rokotus. Aku meni oikein uteliaana sisään tutkimaan uusia
hajuja. Odotushuoneessa oli kunnon vaaka, joten mitattiin paljonkos sille pojalle on oikein kertynytkään painoa. Aku ei
tietenkään pysynyt hetkeäkään paikallaan, mutta saimme kuin saimmekin vaa'asta lukeman 7,9kg, eli poika on jo
melkein 5kg painavampi kuin meille tullessaan, iso poika jo siis :). Eläinlääkäri tutki Akun ja Aku saikin terveen
pojan paperit, kuulema terhakka poika (mitä nyt yritti rei'ittää naskaleillaan lääkärin...). Piikki niskaan
ja Aku otti sen kuin mies (eli pieni itku tuli, mutta sekään ei kauaa kestänyt, kun piikitys oli nopeasti ohi). Kyselin
vielä siinä kiireessä, että onnistuuko siruttaminen vaikka sitten seuraavan kerran yhteydessä, tokihan se
onnistuu ja meille esiteltiin vielä siruttamiseen käytettävä neula sekä se lukulaite, jolla sitä luetaan.
Kaikin puolin reissu meni hyvin ja lääkärikin tuntui oikein mukavalle, joten eiköhän sinne voida toistekin
mennä!
25.8.2003 Emäntä innostui kirjoittelemaan pientä päiväkirjaa, jotta pysyisi mielessä
myöhemminkin tämä pentuaika. Akuhan on ollut nyt meillä kotona noin kuukauden ja asustelee
täällä jo kuin vanha tekijä. Viime viikonloppuna huipentuivat aikaisemmin suoritetut
autollamatkustamistreenit ensimmäiseen pidempään matkaan. Pakattiin tavarat ja ajettiin Savon sydämeen
eli Kuopioon Riikan vanhemmille viikonloppua viettämään. Aiemmin autolla matkustus oli Akun osalta
lähinnä pyörimistä takapenkillä terrorisoiden vieressä istuvaa Riikkaa tai Tommia,
tämä mielessä olimme oikein iloisesti yllättyneitä kun matkalle päästyään Aku
heitti selälleen ja alokoi nukkumaan ja nukkui muutamaa pysähdystä lukuunottamatta koko matkan
Lappeenrannasta Kuopioon! Tänään uskaltautui Riikka sitten Akun kanssa ihan kaksistaan ajelulle ja Aku
matkusti kiltisti takapenkillä (..hieman tosin turvavöitään hampailla testaten). Turvavyöt oli
muuten ensimmäistä kertaa yllä tositilanteessa automatkalla. Ne ovat hieman löysät vielä,
mutta tuskin kovin kauaa, nopeastihan se Aku siitä kasvaa. Tähän mennessä Aku on oppinut tulemaan kutsusta
luokse, istumaan ja menemään maahan (maahanmeno tosin vaatii vielä joka kerta kannustimena namipalan).
|
