2.11.2009 - Terveystuloksia
Nyt ovat sitten kaikkien Repolaisten terveystuloksetkin saatu tietoon. Kokonaisuudessaan voi sanoa että hämmentävää - niin hyvää kuin sitä ei-toivottua tulosta joukossa. Kuudesta pennusta 3 (Rumba, Mila & Manu) saivat puhtaat paperit kaikilta osin: A-lonkat, 0-kyynärät & -polvet sekä silmät puhtaat, Rumbalta löytyi pienen pieni ripsi, joka ei onneksi koiraa haittaa. Inton tulokset olivat muuten samat mutta lonkat C/B ja joku pieni ripsi silmissä.
Huonoimmat uutiset osuivat sitten Leonin & Tikrun osalle. Leonilla havaittiin peilauksessa toisessa silmässä kaihi, laajuus onneksi vielä lievä. Toivotaan että kaihi ei leviä kovin nopeasti vaan Leon voi elää vielä vuosia selvänäköistä elämäänsä. Muuten Leonin tulokset olivat lonkat C/C, kyynärät & polvet 0/0. Tikrun lonkkatulokset olivat puolestaan C/E. Tikru on alkanutkin heti tuloksen selvittyä syömään oireita ehkäistäkseen nivelrikkoisen ruokaa ja lisäravinteita, jotta varmistetaan mahdollisimman oireeton elämä mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Tikrun muut tulokset olivat kyynärät & polvet 0/0 sekä silmät ok.
Kaikkien pentujen tulokset löytyvät pentueen sivulta.
18.10.2009 - NOME-treenailua Merimaskussa
Tuomisen Katin vetämät NOME-treenit saivat taas jatkoa, joten suuntasimme taas aamulla aikaisin kohti Naantalia ja siitä suunnaksi otimme tällä kertaa Merimaskun. Treenit alkoivat viime kerran tapaan muistinoudolla, kolme koiraa suoritti tehtävää enemmän tai vähemmän yhtäaikaa. Tämän jälkeen otettiin hakkuuaukealla kaksi linjaa, n. 45 asteen kulmassa keskenään. Kaksi koirakkoa suoritti yhtä aikaa, damit vietiin yhtä aikaa linjan päätyyn ja se noudettiin pari kertaa 20-30 metrin etäisyydeltä eteen lähetyksenä omaan tahtiin. Näin koiralle rakennettiin targetti linjan päätyyn ennen kuin palattiin takaisin alkuun ja koirat lähetettiin vuorotellen omalle linjalleen. Kepe otti hieman häiriötä meidän parina olleen flatti-Leevin kulkemasta linjasta. Ensimmäinen lähetys kaarsi Leevin linjan suuntaan, joten otin uudelleen ja sitten Kepe ottikin hyvän linjan omalle damille. Kun jokainen koirakko oli suorittanut saman tehtävän kertaalleen otettiin kierros alusta niin että edellinen koirakko vei damin samalle paikalle kuin aikaisemmin koiran seuratessa vientiä sitten otettiin linjat taas pareittain, vain vähemmän motivoituina. Taas Leevin linja veti puoleensa mutta toisella lähetyksella, Kepe meni linjan taas suoraan ja hyvin.
Seuraava harjoitus oli kuuliaisuutta testaava harjoitus yhdistettynä markkeerauksiin. Ensin katsottiin markkeeraus, koira lähetettiin noutoon mutta kutsuttiin kesken pois. Jos koira jatkoi matkaa markeerauksen heittäjä poimi damin ennen koiraa talteen. Kun koira tuli kutsusta luokse otettiin markkeeraus toiseen suuntaan ja koira sai noutaa sen. Sitten taas alkuperäiseen suuntaan ja jos koira oli palannut heti kutsusta sai koira nyt noutaa sen noutamatta jääneen damin, jos koira oli mennyt damille ennen paluuta otettiin uusi markkeeraus ja luoksekutsu kesken noudon ja palkaksi luoksetulosta koira sai markkeerauksen toiseen suuntaan ja sitten se sai noutaa kesken jäädyn noudon. Kepe ei tullut suoraan ensimmäisellä lähetyksellä luokse, joten toiseen suuntaan tehdyn markkeerauksen jälkeen uusimme harjoituksen ja nyt Kepe pysähtyikin hienosti ja palasi luokseni. Sen jälkeen palkkanouto toiseen suuntaan ja sitten noutolupa alkuperäiselle damille.
Tämän jälkeen siirryimme vetiselle suolle. Kati asettui suon vastapuolelle ja heitti markkeerauksen, koira lähetettiin noutoon suon yli ja markkeerauksen jälkeen heti perään sokkona samaan paikkaan eteen lähetyksenä. Kepe suoritti tehtävät kivasti ja suoraviivaisesti, molemmat damit tulivat yhdellä lähetyksellä ja nopeasti. Seuraavana otettiin vielä D-mallin harjoitus, eli markkeerauspaikkaan Kati vei koirien nähden dameja ja kierrettiin suon toiselle laidalle, josta koirat lähetettiin ohjauksella dameille. Lähetyssuunnasta dameille ei kulkenut ihmisten jälkiä. Kepe lähti suoraan ja nopeasti oikeaan suuntaan mutta hölmö ohjaaja antoi lähihakupillityksen hieman liian myöhään ja Kepe ei onnistunut saamaan hajua damista ja lähti tulemaan takaisin minua kohti. Ohjaaja oli jälleen tyhmä ja seisoi tumput suorina kunnes Kati kysyi että kannattaisko tehdä jotain :) Pysäytin Kepen ja Kepe pysähtyi hienosti, lähetin sen suoraan taakse ja Kepe lähti ensimmäisestä käskystä takaisin damien suuntaan, tosin aavistuksen vasemmalle, lähetin Kepen oikealle ja dami löytyikin pian ja palautui suoraviivaisesti. Sanomattakin selvää että olin äärimmäisen tyytyväinen Kepeen, se otti ohjausta ensimmäisestä vihjeestä ja toimi juuri niin kuin pyysin :)
Treenien loppuun otimme vielä hieman eri riistoja. Kannatin ja noudatin muutaman riistan Kepellä. Riistoina tarjolla oli harakka, fasaani, kani, sorsa ja tavi. Kepelle harakka oli ainoa uusi tuttavuus, tosin sorsa ja tavi ovat tuttuja lähinnä lämpiminä mutta kelpasivat hyvin pojalle kylminäkin. Treenit olivat jälleen oikein antoisat ja kotiin tulin taas intoa täynnä ja monia treeni-ideoita mielessä :)
28.9.2009 - NOME-treenailua - osa "aluetoimintaa Salon seudulla"
Kun yhdistys järjestää aluetoimintaa niin tokihan siihen osallistuttava - vaikka ei ihan omalla alueella olisikaan :) Eli osallistuin Kepen kanssa viime lauantaina Perniössä Salon seudun aluetoiminnan järjestämään NOME-koulutuspäivään. Kouluttajana oli Annina ja vaikka Anninan kanssa ollaan treenattu niin harvemmin itseasiassa olen Anninan koulutukseen osallistunut, kerta se on ensimmäinenkin :)
Päivä vietettiin pellolla treenaillen erilaisia noutohommia häiriössä. Omalla koiralla keitti alussa hieman yli ja olin valmis pakkaamaan sen autoon ja toteamaan "kiitti, moi" - hävettää oikein kun kaikki varmaan luuli että Kepen kanssa ei olla tehty ikinä mitään ja se on ihan tottelematon kakara... Noh, siltä se näyttikin.. Nooooh, siitä ei sen enempää - katse maahan ja kohti uusia pettymyksiä vaan.
Alussa otettiin kontaktiharjoitusta ja sitten muistia niin että jokainen vei koiran kanssa yhdessä damin pellon keskellä olevan kiven ympäristöön ja koirat noutivat muistin vuorotellen. Paitsi meidän osaamaton Kettu, joka vinkui, joten emäntä nouti. Sitten vietiin damit taas kerralla samaan paikkaan ja siirryttiin hieman kauemmaksi ja taas koirat noutivat vuorotellen ja noutaessa joutuivat ylittämään äskeisen hajualueen. Tällä kertaa Kepekin nouti ja kierrosten nousu näkyi taas, palautus meni "hieman" pieleen..
Sitten otettiin markkeeraus yhdistettynä muistiin. Osa koirakoista vei ihan alkuun, ennen kenenkään suoritusta, muistin saman kiven ympäristöön kuin äsken, katsoivat sitten omalla vuorolla markkeerauksen mutta ottivat ensin muistin ja sitten vasta markkeerauksen - niin totesin että kun päivä on Kepellä tälläinen niin parempi helpottaa tehtävää. Vein muistin vasta oman vuoron alussa ja sitten katsottiin markkeeraus, otin markkeerauksen samalla ylös ja sitten vielä sen muistin ja johan alkoi Kepekin toimia - olin oikein tyytyväinen että, vaikka sen olisi pitänyt hanskata tuo vaikeampikin versio harjoituksesta, otin kuitenkin sen helpotettuna ja saimme mukavan suorituksen alle ja pääsin kehumaan koiraa.
Tähän asti koirat olivat kaikki yhtäaikaa pellolla mutta sitten otettiin jokainen koira erikseen suoritusvuoroon hakuun yhdistettynä koirasta riippuen markkeeraukseen ja/tai muistiin, Kepe suoritti joukon viimeisenä, joten alue oli hyvin hajustettu vieraiden koirien hajuilla. Otin Kepelle häiriöharjoituksen niin että hakuruutu motivoitiin, sitten katsoimme rauhassa kun heittäjä meni aikaisemmalle markkeerauspaikalle valmiiksi mutta lähetinkin koiran hakuun toiseen suuntaan. Aikaisemmin Kepellä oli paljonkin vaikeuksia tämän tyyppisessä harjoituksessa mutta harjoitus on tuottanut tulosta ja Kepe lähti vauhdilla hakuun. Moni koira tuntui lähtevän hakuun tuulen "väärälle" puolelle, joten sinne päin oli muodostunut varmasti jo iso haju-ura, mutta sain Kepen kuitenkin lähetettyä tuulen alapuolelle hakuruutuun nähden joten damien hajuista oli parempi apu koiralle. Jokaisen noudon jälkeen Kepe kurkisti, joko heittäjä olisi heittänyt mutta sain sen kuitenkin hyvin ruutuun - otin ylös 5 damia, jotka kaikki palautuivat kivasti ja Kepe teki hyvällä vauhdilla hommia. Onneksi en siis lähtenyt heti alkuun kotiin kauniita punaisia rukkasia tekemään ja loppuun saatiin oikeasti hyvin onnistuneita suorituksia useampiakin :)
Kiitokset Viville päivän järjestämisestä ja Anninalle antoisasta koulutuksesta!
21.9.2009 - NOME-treenailua Poikossa
Toller Show:n ja NOMEn jälkeen meidän elämä koirapuolella on keskittynyt lähinnä NOME-treeneihin muutaman kerran viikossa. Osaajista Mila & Into ovat olleet yleensä mukanamme ja muutamia kertoja on tullut muidenkin kavereiden kanssa noutohommia tehty, vaihtelua ja häiriötä on ollut treenien yleinen teema, olipa itse noutoharjoitus mikä tahansa. NOME-kokeeseenkin Kepe ilmoitin mutta varasija 13 oli kohtalomme, joten koetreenauksen sijaan Kepe lähti vajaaksi viikoksi fiilistelemään Tommin kanssa Kuhmoon jo perinteiselle syksyn kanalinnustusreissulle. Uutisissakin oltiin jo kuultu että lintuja ei tänä syksynä paljoa näkynyt ja saman saivat reissulaiset havaita käytännössä: koko reissun saldo oli yksi naarasteeri. Eipä siinä, pojilla oli varmasti mukavaa silti lomailla Kuhmon maisemissa vaikka saalis ei ollutkaan tuon kummempi. :)
Omien ja kavereiden kimppatreenien lisäksi sain jonkun hulluuskohtauksen ja menin ilmoittamaan Kepen Tuomisen Katin vetämään NOME-treeniryhmään "Turun taakse". Ensimmäiset treenit olivat eilen ja onnekseni muitakin hulluja treeniryhmästä löytyi, joten Niina & Sara poimivat minut & Kepen ystävällisesti matkallaan kyytiin niin yksin ei tarvinnut reissua heittää - kiitos vain kyydistä ja seurasta! Niina olikin jo reippaasti kirjoittanut eilen treenien sisällöstä sivuilleen mutta taidan kirjoitella jotain omankin muistini tueksi tänne - eli te, jotka olette lukeneet jo Niinan selostukset, alla ei ole mitään uutta :)
Treenit pidettiin pellolla ja pellon reunassa olevassa metsässä. Kaikki treeneissä olleet 5 koiraa olivat paikalla koko ajan, joten malttiharjoitusta tuli rutkasti samalla kun seurasimme toisten työskentelyä omaa vuoroa odottaessamme. Treenit alkoivat pellolla pujotteluharjoituksella, jossa koiran tuli kantaa damia samalla kun pujoteltiin toisten koirien välistä. Tämän jälkeen jatkettiin muistinoudolla pellolla, matkan jokainen sai päättää itse. Tein muistista lyhyemmän kuin normaalisti kotona metsässä, sillä kotitreeneissä Kepen hommia ei seuraa yleensä 5 vierasta koiraa :) Palaute kaikille olikin Katilta selvä: matkaa reilusti lisää!
Seuraavana rakennettiin hakuruutu niin että jokainen koirakko vei damin metsään hakuruudun takareunalle ja Kati täytti etuosan. Ideana oli että koiralla on muistissa se itse viety dami mutta, jos nenä on mukana alusta alkaen, törmää se matkalla muihin ja se "oma" muisti jää edelleen noudettavaksi metsään. Lähetimme koirat pellon puolelta ja kivasti Kepe lähti ojan yli metsään hakua tekemään, vaikka vastaavan tyyppisessä paikassa emme ole harjoitelleet aikaisemmin. Otimme kaksi kierrosta noutoja niin että jokainen koira nouti vuorollaan yhden damin. Toista damia Kepe etsi melko kauan mutta toi kuitenkin lopulta toisenkin - syykin tähän taisi olla selvä: olen piilotellut Kepelle kyllä dameja että se joutuu tekemään töitä ne löytääkseen mutta piilot ovat yleensä alhaalla - etualan damit puolestaan tässä harjoituksessa olivat ylhäällä eikä Kepe osannut tarkentaa hakuaan ylös -> treeneissä siis noudettavia ylemmäksi vaihtelevasti Kepelle!
Jokaisen tehtyä kaksi noutoa siirryimme pellon keskelle, koirat ympyrään ja jokaiselle valittiin oma kiintopiste & linja ympyrältä ulos. Aluksi veimme kaikki omalle kiintopisteelle yhden damin yhtäaikaa ja sitten jokainen vuorolleen lähetti koiran noutoon. Itse nouto ei ollut tässä pääasia vaan nyt kiinnitettiin huomiota ohjaajan työskentelyyn - itse yritin vääntää koiraa väärään rintamasuuntaan lähettäessä - tsot tsot minä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen vietiin puolestaan samaan paikkaan kaksi damia ja taas otettiin kierros noutoja, toisella kierroksella teimme Saran ja Kepen kanssa harjoituksen niin että kun Sara oli damilla ja tulossa palauttamaan minä lähetinkin Kepen jo eteen. Olin tyytyväinen että vaikka toinen koira oli hommissa vieressä Kepe keskittyi silti omaan suoritukseensa ja suoritti linjan suoraviivaisesti. Palautteena ja jatkoharjoituksina tähänkin reilusti matkaa lisää.
Linjaharjoituksen jälkeen siirryimme takaisin hakuun, tarkoituksena on saada koira jaksamaan hakua myös muiden treenien jälkeen sillä kun koira väsyy voi hakuinto kärsiä ja haku on usein loppupäässä nome-koetta. Kati kävi täyttämässä hakuruutua lisää että noudettavaa oli paljon ja jokainen otti vielä vuorollaan kaksi damia ylös. Tämän jälkeen vaakkuiltiin omaan tahtiin vielä hieman, otin Kepellä ihan hihnassa kantamista ja pari lyhyttä noutoa tiellä. Sitten suunnattiin takaisin kotiin ja takaboksissa tuntui olevan yllättäen kovin rauhallista ja väsynyttä porukkaa :) Nyt vaan näitä vinkkejä soveltamaan omissa treeneissä!
27.8.2009 - Toller Show:ssa ja mestaruus-NOME
Viime viikonloppu meni laadukkaassa seurassa Himoksen nurkilla. Olimme liikenteessä koko porukalla ja Himokselle saavuimme perjantaina illalla Riikan & Pertsan perheen varaamaan mökkiin. Lauantaina suuntasimme Riikan kanssa tollereiden mestaruus-nomen keskuspaikalle heti aamusta sillä Intro starttasi aamupäivän ryhmässä. Olin pienehkön yllytyksen seurauksena ilmoittanut myös Kepen varasijalle kokeeseen hyvin menneiden treenien seurauksena, joten itsellä oli pieni jännitys pinnassa josko vielä starttaamaan joudutaan mutta kaikki koirat saapuivat paikalle, joten sain keskittyä vain koirien suoritusten seuraamiseen ja valokuvaamiseen.
Päivä oli varsin mielenkiintoinen ja suorituksia nähtiin ykkösestä nollaan ja pääsin iloitsemaan tuloksiinsa tyytyväisten ohjaajien kanssa koiran hyvästä suorituksesta - onnittelut edelleen kaikille tuloksiinsa tyytyväisille! Metsässä vietetyn pitkän päivän jälkeen raahauduimme takaisin Himokselle ja iloksemme kolmaskin Riikka oli saapunut paikalle, joten seura kävi aina vain paremmaksi :) Kuvia näkemistäni tollereiden suorituksista löytyy kuva-sivulta.
Sunnuntaina oli Toller Show:n vuoro - ensimmäistä kertaa olin minäkin yhtäaikaa oman koirani kanssa show:ssa, joten yksi tavoite oli jo saavutettu kun paikalle pääsin :) Aamun lähtöhärdellin jälkeen saavuimme alueelle kun arvostelu oli jo alkanut, joten meidän ei tarvinnut kauaa odoitella kun ensimmäiset mökin koiruudet astelivat kehään. Kepe ja Intro esiintyivät siis käyttöluokassa, jonka arvosteli ruotsalainen Filip Johnsson. Samainen tuomari tuomaroi Kepen n. 1,5 vuotiaana Tallinnassa mukavalla arvostelulla, joten mielenkiinnolla odotin mitä hän sanoo Kepstä nyt sen hieman kehityttyä.
Yksilöarvostelun jälkeen olin jo oikein tyytyväinen kun minulle tarjottiin vaaleanpunaista nauhaa. Lisäksi kehäsihteeri tuli ilmoittamaan että tuomari halusi Kepen kisaamaan "paras pää ja ilme"-kisaan, joten eipä siinä voinut kuin hymyillä. Kilpailuluokassa tuomari tutki tarkkaan koirat uudelleen ja mietti järjestystä kauan, Kepen hän ohjasi ensin jonon kärkeen ja arpoi vielä sen jälkeen melko kauan luokan järjestystä - olin varma että vielä Kepen paikkaa muutetaan mutta yhden juoksukierroksen jälkeen meidäty pysäytettiin ykköspaikalle ja siitäkös ilo irtosi :D Tuomari selitti jokaiselle vielä sijoitukseen liittyvät ratkaisustaan ja Kepen kohdalla hän totesi ettei koirassa ole "mitään liikaa eikä mitään liian vähän", tasapainoinen koira, hauska ilmaisu mutta mielestäni oikein mukava sellainen :) Käyttöluokan parhaan uroksen kiertopalkinto matkasi siis meille ja palkintoja oli jo tarjolla niin paljon etten saanut kaikkea edes kehästä itse kannettua, kiitos Agneta siis kantoavusta! :) Kepen arvostelu löytyy omalta sivultaan.
Paras uros kehässä Kepe viittelöitiin jatkoon, lopullinen sijoitus taisi olla "PU9", viimeinen jota ei kätelty kehästä pihalle :) Kehän reunalta laskeskeltiin ja iloittiin jo Kepelle sertiä mutta koska uroksia oli ilmoitetusta sen verran poissa ei kolmatta sertiä jaettu, joten vara-serti (pienien sekoilujen) jälkeen meille ojennettiin. Toki sertin meneminen sivu suun harmitti mutta varaserti Toller Showssa oli kyllä enemmän kuin osasin kuvitellakaan varsin laadukkaassa ja kovatasoisessa seurassa!
Kepe poseeraa käyttöluokan parhaana uroksena
Kepen esiintymisen jälkeen alkoi pitkä viikonloppu ja jännitys vaatia veronsa ja suuri osa nartuista meni lähes huomaamatta ohi. Aivan päivän loppupäässä oli tuo paras pää ja ilme kehä, johon menimme vielä Kepen kanssa ilveilemään ilman mitään menestystä mutta hauska oli olla mukana - mukava että omaan mieleen Kepen ilmeikäs pää oli myös tuomarin mielestä ilmeisesti ihan jees :) Päivän päätyttyä kurvasin vielä Heidin kanssa syömään läheiselle huoltoasemalle ja kertailemaan viikonlopun tapahtumia ennen matkaa takaisin kotiin - lienee tarpeetonta sanoa - hymy naamalla hienon ja hauskan viikonlopun jälkeen. Kiitokset vielä kaimoille ja muulle matkaseuralle mukavasta viikonlopusta sekä onnittelut kaikille viikonlopun tuloksiinsa tyytyväisille!
16.8.2009 - Kesäkuulumisia
Meidän kesä on kulunut enemmän tai vähemmän rauhallisesti sillä Kepe on parannellut itseään alkukesän ontumisesta. Ontuminen alkoi toukokuun lopulla ja ontuminen näykyi parantuneen levolla mutta palasi pari kertaa takaisin. Käytin Kepen sitten Riihimäellä ortopedi Jan Ivenin tutkittavana ja koira kuvattiinkin pala palalta kylkiluista varpaisiin ja vilkaistiin samalla että niin lonkat kuin polvetkin näyttivät varsin hyville. Varsinaista syytä ontumiseen ei siis sinäänsä löytynyt. Oletus on että jalkaan on sattunut jotain toukokuussa ja se ei päässyt kunnolla paranemaa ja palasi uudelleen aina viikon lepotauon jälkeen. Kuvatessa Kepellä kuitenkin havaittiin sakralisaatio, eli rustotusta selkärangan viimeisessä nikamassa. Ontumisen aiheuttama epätasapaino takajalkojen lihaksistoon luo tietenkin lumipalloefektin kun heikompi jalka väsyy helpommin kuin toinen ja kun lihaksisto ei ole tasapainossa voi myös sakralisaatio oireilla.
Röntgenin takia Kepe tietenkin rauhoitettiin ja sai osakseen siis kuukauden karenssin kokeista dopingin takia ja jouduimmekin perumaan osallistumisen pariin mejä-kokeeseen ja ilmoittautumista ei lähetetty ollenkaan esim. tolleri-mejään. Tämän lisäksi Kepe sai kuukauden remmilenkityskuurin, ja kiellon treenata ja nän rasittaa kipeää jalkaansa. Ravilla ja käynnillä pakotettiin Kepe takaisin nelijalkaiseksi ja treenaamaan kipeää jalkaansa. Heinäkuun lopulla Kepe pääsi ensimmäisen kerran taas vapaana juoksentelemaan ja kokeilemaan hieman noutotreenejä. Kuukauden remmilenkitys on kuitenkin tehnyt tehtävänsä fyysiseen kuntoon. Joten nyt kohotamme Kepen kuntoa samalla kun varmistamme takajalkojen lihasten tasapainon kehittymisen taas normaaliksi.
Tämän kesän kisakausi on siis melkolailla menetetty sillä en aio puolikuntoisen koiran kanssa kokeissa startata ja treenaamisen puute näkyisi varmasti myös itse suorituksissakin ..Vaikka lahjattomat kuulema vain treenaa niin kyllä myönnän meidän treeniä tarvitsevan :-) Tavoitteissa oli muutama mejä-koe, yksi tai kaksi toko-koetta sekä se ensimmäinen nome-startti, mutta nyt tärkeintä on Kepen kuntoutuminen takaisin normaaliksi! Sitten vasta katsotaan mihin kokeisiin sitä uskaltaudutaan ja milloin, kunnon lisäksi kuitenkin tuo menetetty treenikausikin pitää jotenkin ottaa takaisin. Tällä hetkellä Kepe lenkkeilee kunnon kohotusmielessä sekä treenailee pienissä erissä - pikkuhiljaa rasitusta lisätään kunnon sen salliessa ja toivotaan että pian meillä on entistä ehompi Kettu! :)
Treenailuista puheenollen voisin lyhyesti mainita viime viikkojen touhuiluista. Loman jälkeen olemme treenanneet pääosin nomea Kepen kanssa ja enon seuraksi olemme saaneet innokkaita Repolaisia. Milan kanssa olemme treenanneet nyt n. kerran viikossa ja myös Manu, Into ja Rumbakin on nähty Hyvinkäällä treeneissä. Kepelle olen tehnyt pääosin ohjaustreenejä niin maalla kuin vedessäkin ja onpa yksi kanin laahausjälkikin tullut testattua pitkästä aikaa. Repolaisten treenit ovat keskittyneet taipumuskokeisiin tähtäävään harjoitteluun aina tietenkin niin tärkeän maltin ohessa. Tämän ja viime viikon treeneistä on muutama kuvakin laitettu Manun, Milan & Inton omiin gallerioihin pentueen sivulle.
Metsästyskausikin on alkanut kyyhkyllä mutta Kepen kunnon ja isännän töiden takia meiltä jää ainakin sorsastuksen avaus väliin, toivottavasti kuitenkaan ihan koko lintukausi tänä vuonna ei mene sivu suun.. Voin kuitenkin iloisena todeta yhden Repolaisen päässeen jo näyttämään kyntensä noutohommissa, eli Manu pääsi heti kyyhkystyksen avauspäivänä hommiin ja ilmeisesti toimikin oikein kivasti :)
8.6.2009 - Tollerileiri
Viime viikonloppuna oli vuorossa vuoden seurapiiritapahtuma eli tollerileiri - viime vuonna meillä oli oma tollerileiri pikkuisten Repolaisten kanssa, joten tänä vuonna ei voitu enää jäädä pois. Nyt saimmekin nähdä uuden puolen leirielämästä kun asustimme hotellissa mökin sijaan ja Kettu ei osallistunut mihinkään koulutukseen sillä minä olin Katin kanssa yhden taippariryhmän kouluttajina. Ryhmässämme oli 7 oikein mukavaa koirakkoa ja että saimme ajan käytettyä tehokkaasti, ilman suuren suuria odotteluja, pidimme käytännössä koko ajan kahta rastia yhtäaikaa, missä koirakot pääsivät hommiin sekä vuoroaan odottavat ja jo vuorossa olleet saivat katsoa toisten suorituksia ja saada ideoita omaan treenaamiseen myös sitä kautta.
Teemana pidimme läpi viikonlopun maltillisen ja rauhallisen suorituksen tekeminen ja ylläpito koiran omalla osaamistasolla. Mukavan ryhmän kanssa oli kiva tehdä hommia ja lauantaina yllättänyt raekuurokin sai ryhmän vain nauramaan, eikä tunnelma päässyt säästä huolimatta lässähtämään. Kiitokset siis Ruu, Duuri, Priimi, Hilma, Jedi, Luca ja Ramon ihmisineen mukavasta viikonlopusta! Toivottavasti koitte myös itse saavanne treeneistä ideoita ja eväitä koiran kannalta leiriä tärkeämpiin asioihin eli niihin jatkotreeneihin :)
Koulutusten ulkopuolella yritettiin tapailla kaikkia ihania tollerituttavia mutta niin vaan on leiri kasvanut suureksi (ja varmaan osaksi suurentunut on vuosien saatossa myös tuo tuttavaporukkakin..) ettei läheskään kaikkien kanssa ehtinyt juttelemaan kuin ihan pikaisesti. Kepen suurin saavutus oli tietenkin siskolikkojen kanssa osallistuminen leirin uintikisaan, joka järjestettiin samalla tavalla kuin viime vuotiset SM-kisat, joihin Kepen kanssa osallistuttiin. 8 joukkueen joukosta Merkilliset sisarukset uiskentelivat hienosti 3. sijalle, kaikki alle minuutin ajoilla - ei hassummin :) Muuten Kepe teki hieman riistatreeniä taippariryhmäläisten hajustamilla riistoilla ja maastoissa mutta pääosin se keskittyi lähinnä hengailuun Tommin kanssa.
Suureksi ilokseni myös koko Repolaisten jengi oli paikalla, suurin osa jopa ahtautuneena samaan mökkiin - ensi vuodelle kuulema tarvitaan paritalon molemmat puolet ;) . Saimmekin sitten koko perheen kasaan kun Luca-iskä ja Rilla-emäkin olivat mukana menossa. Lauantai-iltana menikin tovi jos toinenkin kuvaillessa perhettä. En voi olla kuin äärimmäisen iloinen että kaikki ipanat ovat päässeet noin innokkaisiin ja kivoihin koteihin! Viikonlopun jälkeen lähdin muuten ihanaa ihanamman lahjan kanssa kotiin, sillä pentujen omistajat olivat teettäneet minulle mahtavat uniikkikappaleet Reponi-mukeista - nämä kaikkien Repolaisten naamoilla koristellut mukit ovat kyllä aivan upeat, saa nähdä raaskiiko niistä oikeasti mitään juoda - korkeintaan niistä voi varmaan nauttia juhlatilanteissa kuplajuomaa :)
18.5.2009 - Kepe 4-v ja mejä-kauden aloitus
Viime viikonloppu meni mejäillessä Miehikkälässä Novascotiannoutajat ry:n & Suomen sileäkarvaiset noutajat ry:n järjestämässä kokeessa. Reissuun lähdettiin takuuvarmassa seurassa eli Riikan & Delin kanssa ja mukavasti meidät olikin laitettu myös jälkientekopariksi. Suunnistimme ensin Riikan opastettavan jäljen ja kun olimme melkein valmiita alkoi auton suunnalta komea haukkukonsertti. Emme edes ensin tunnistaneet ääniä omista koirista lähteväksi mutta kun palasimme autolle ymmärsimme mikä oli kirvoittanut komean konsertin, pieni, vielä osin kostea vasa makasi tien poskessa n. 20m päässä autostamme:
Oletettavasti emä ja vasa olivat liikkeessä tiellä kun Kepe & Deli olivat ponganneet ne ja alkoivat haukkumaan. Emä oli varmaan lähtenyt sellaiseen vauhtiin ettei vasta syntynyt vasa pysynyt perässä. Totesimme parhaaksi poistua paikalta, toivoen että emä ei ollut kovin kaukana ja kävisi hakemassa vasansa talteen. Lähdimme siis tekemään minun opastaman jäljen valmiiksi ja kun palasimme Riikan jäljelle verettämään oli vasa onneksi lähtenyt tiehensä, onneksi näin.
Itse koepäivänä Kepelle osui päivän ensimmäinen jälki ja Delille toinen. Opastimme puolestaan kaksi viimeistä jälkeä, joten päivä rytmittyi kivasti eikä odotusajat muodostuneet liian pitkiksi. Kepellä on tupannut olevan intoa liikaakin kauden ensimmäisessä kokeessa, joten makaukset arvelin olevan olemattomia Kepen mielestä ja oikeaan osuinkin sen suhteen. Lisää treeniä taas niihin ja muistiin palautusta että nekin pitää huomata niin eiköhän se taas parane.. Toisella kulmalla tuli Kepelle työtapaturma, joka johti hukkaan. Kepe poistui epäillen jäljeltä ja tuijotellen metsään - reagoin liian myöhään komentamalla jäljelle ja tuolloin oltiin jo sen verran kaukana ettei jälki löytynyt ja tuomarin kutsusta mentiin takaisin kulmalle ja otettiin puhdas jälki. Tuota hukkaa lukuunottamatta Kepen jäljestys oli mukavasti etenevää melko jälkitarkkaa työskentelyä. Tuloksena siis VOI2. Deli teki ensimmäisellä VOI-jäljellään hyvää työskentelyä mutta harmittava hukka tuli aivan ennen kaatoa - tulokseksi Kepen kanssa samoilla pisteillä VOI2. Tasaväkistä joukkoa siis Riikkamobiilissa.
Odotellessamme opastuksiamme veimme vielä koirat uimaan ja viilentelemään. Päivän synttärisankari Kepe 4-v nautiskeli iki-ihanan jäljestyksen jälkeen lotraten järvessä sielunsa kyllyydestä, joten kai sillä ihan kiva synttäripäivä oli :)
4-vuotias Merkillinen Vesinokkaeläin ;-)
13.5.2009 - Ensimmäinen TOKO-startti Forssassa
Huh, eka toko-startti on nyt sitten tehty eilen Forssassa. Päälimmäinen tunne kokeeseen mennessä oli emännällä kamala paniikki, hyvä että jalat kantoi.. ja koiralla "jee, uusi paikka, kavereita, siistiä" - hieno yhdistelmä ;-) Tavoitteeksi kokeelle olin asettanut itselleni itseni voittamisen, siis että uskallan mennä kokeeseen pre-Kepe kokemusten jälkeen. Yhteiseksi tavoitteeksi itselleni ja Kepelle asetin puolestaan tuloksen, muun kuin nollan, ensimmäisen tavoitteen näistä ollen ehkä jopa se tärkeämpi..
Ja sitten itse kokeeseen... Yhteenvetona voikin sanoa että alku ja loppu täysiä katastrofeja - muu sillä välillä hyvää Kepen osaamistason osoitusta, tuloksena ALO3, eli molemmat tavoitteet saavutettiin ;-) Tuomarina toimi Ilkka Sten, ALO:ssa oli 9 koirakkoa ja me kuuluimme paikallamakuussa siihen jälkimmäiseen ryhmää. Tässä vaiheessa itse olin jo täysi hermoraunio..
Luoksepäästävyydestä tuli 10 - Kepe nousi seisomaan tuomarin tullessa luokse mutta se ei hypännyt tuomarin syliin(!), eli treenit ovat tehonneet tässä osassa ainakin. Tässä vaiheessa kuitenkin huomasin Kepen olevan todella levoton, silloin kun se katsoi minua oli se keskittynyt mutta se vilkuili vähän väliä naapureitaan.. ja minun paniikki kasvoi. Mainittakoon tässä vaiheessa että toko-kouluttajamme kannusti minua viikko sitten sanomalla että paikallamakuu on ollut Kepelle aina se vahva liike, ettei minun tarvitsisi huolehtia. Joo ja totuushan oli että pah, ai ei vai.. Kepe oli tosiaan melko levoton jo alusta alkaen ja oletettavasti paniikkimoodistani johtuen en saanut sitä rauhoittumaan. Ensinnäkin Kepe meni vasta toisella käskyllä maahan ja melkein koko paikallaolon ajan se oli hyvin levoton. Viimeisen puolen minuutin aikana se nousikin seisomaan.. Tässä vaiheessa meinasin vajota maahan kun se vilkuili molemmin puolin naapureita. Juuri kun saimme luvan palata koiran luokse, lähti Kepe liikkeelle - aaargh. Tuomarin sanoja lainatakseni "pisteet oli muutamasta sekunnista kiinni". Oikeastaan ihan sama tuliko tuosta suorituksesta pisteitä vai ei - kaikki meni kuitenkin jo liikkeen alusta asti pieleen, joten suorituksen kannalta täysi katastrofi.
Kehästä tulin pois täysin maani myyneenä. Kiitos Päivikille tsemppauksesta ettei koko koe ole vielä menetetty - nyt vaan nollaamaan tilanne omalta ja koiran kannalta. Siispä otin nameja ja lelun mukaani ja menin sivummalle odottamaan omaa vuoroamme. Tein runsaalla palkalla seuraamista, maahan menoa, seisomaan jäämistä, jne kaikkea kivaa, ei koemaista, josta jäi kiva fiilis itselle ja Kepellä nyt muutenkin on yleensä aina kivaa ;-) Oman vuoron koittaessa, kehään mentäessä minulla olikin paljon parempi olo.
Ensin seuraaminen kytkettynä: ensimmäseksi Kepellä oli pientä haahuilua mutta loppua kohden se paransi selkeästi, 8,5 pistettä siitä. Seuraaminen vapaana meni alusta asti kivasti, ihan Kepen osaamistasolla, tästä pisteitä 9. Liikkeestä maahanmenossa Kepe otti käskyn jälkeen pari askelta, pisteitä 9. Luoksetulo oli täysi 10 :) ja liikkestä seisomisessa myös Kepe otti pari askelta, joten siitä myös 9p. Sitten olinkin tosi iloinen Kepen suoritukseen jo ja mokasin... sanoin Kepelle "vapaa" (jota en tajunnut vaan sain kuulla asiasta Johannalta kokeen jälkeen, hyvä mä..). Sana vapaa ei kuulu meillä toko-kentälle, sillä se tarkoittaa Kepelle "juokse mihin vaan", joten sehän juoksi.. Sain sen kuitenkin takaisin ja vika osio kokeesta, eli estehyppy oli menetetty juttu kun koko oma ja koiran keskittyminen oli poissa. Annoin käskyn, toisen ja kolmannen ja koira vaan nyki paikoillaan hämillään, että se siitä sit ja hypystä 0. Katastrofit tiputtivat tietenkin sitten kokonaisvaikutelmaa, josta saimme 7.
Ainahan voi sitten jossitella, jos en olisi mokannut lopussa, jne niin mitäs sit. No, sehän on ihan sama "mitä sit", sillä näin kävi tällä kertaa. Seuraavalle kerralle treenataan lisää ja emäntä yrittää sanoa oikeita asioita koirallekin ;-) Päällimmäiseksi mieleen jäivät kuitenkin nuo onnistuneet liikkeet ja usko siihen että Kepe kyllä jaksaa hyvin tuon kokeen palkkaamattakin. Eikun uutta putkeen, siis sitten taas joskus kun johonkin kokeeseen mahdutaan ja muistetaan ilmoittautua ;-)
18.3.2009 - TOKO-kuulumisia
Ajattelin hieman kirjoitella meidän toko-kuulumisia niin pysyy hommat itselläkin paremmin mielessä. Eli oikeastaan koko alkuvuoden olemme treenanneet Kepen kanssa kahdessa ryhmässä tokoa Hyvinkään koiraurheilukeskuksella. Torstaisin olemme treenanneet suuren häiriön alla n. 5 koiran ryhmässä, häiriötä aiheuttaa vieressä pidettävät näyttelyharjoitukset ja siksipä usein parkkeeraan Kepen kanssa meidän rivin päätyyn lähelle juoksentelevia näyttelyharjoittelijoita - maksimoidaan häiriö! :)
Ryhmässä on koirakkoja, jotka eivät ole vielä startanneet alokasluokan kokeissa, ja ryhmässä käydään läpi kaikki alokasluokan liikkeet. Kepe periaatteessa ( :) ) osaa kaikki liikeet, joten olen lähinnä keskittynyt häiriön sietoon liikkeiden aikana niin että liike tulee silti oikeaoppisesti suoritettua vaikka 10 koiraa juoksee vierestä ohi. Itse ryhmässä olemme myös tehneet toisillemme häiriöitä eli suoritamme yksilöliikkeet ryhmässä ja esim. luoksetulot niin että koirat jätetään riviin istumaan ja jokainen koira kutsutaan luokse satunnaisessa järjestyksessä yksitellen muiden pysyessä paikoillaan vaikka kaverit juoksevat ohi. Äärimmäisen hyvää treeniä Kepelle! Tätä kurssia olisi vielä 2 kertaa jäljellä mutta valitettavasti minulla osuu pari työjuttua juuri torstain kanssa päällekäin, joten emme pääse viimeisille kerroille mukaan :( HSKK ei ole myöskään vielä ilmoittanut tämän jälkeen tulevista kursseista, joten en tiedä miten mahdollinen tokoilumme tuolla jatkuu.
Toinen tokoilumme on tapahtunut viikonloppuisin pienryhmässä koiranomi Heidi Nurmisen johdolla. Tässäkin ryhmässä koirat eivät ole vielä startanneet toko-kokeissa. Treenaamme kuitenkin paitsi alo-liikkeitä niin myös ylempien luokkien liikkeitä. Viimeaikoina treeneissä on treenattu alo-liikkeiden lisäksi mm. kaukokäskyjä, noutoa ja paikallaoloa ohjaajan mennessä piiloon lyhyeksi aikaa. Viime kerralla kokeilimme myös hyppynoutoa Kepen kanssa ensimmäistä kertaa ja puhuimme että voisimme aloittaa myös ruudun alkeita.
Tässä ryhmässä keskityn Kepen kanssa enemmänkin liikkeiden hiomiseen, suorituksen pidempiaikaiseen kestoon palkkauksien välissä ja myös ihan uuden opetteluun häiriöiden ollessa huomattavasti pienempiä, sillä kenttä on varattu vain meille tuohon aikaan. Toki treenaamme häiriöitä tarkoituksella, esimerkiksi viime lauantaina liikkeestä jääviä liikkeitä treenasimme niin että kävelimme kahtena rivinä toisia kohti ja käsky maahan/seiso annettiin heti vastaantulevien kohtaamisen jälkeen, jolloin koirat jäivät melkein riviin paikoilleen. Lisäksi teimme jääviä liikkeitä niin että ohjaajien paikat sekoitettiin ja Kepe saikin eteensä toisen koiran ohjaajan ja minä menin jonkun vieraan koiran eteen ja täytyy sanoa että tässä saatiin hieman hämmästyneitä ilmeitä koirien naamoille :)
Tokoilumme Heidin ohjauksessa jatkuu vielä ainakin huhti-toukokuulle ja (jos tämän ääneen sanoo niin se on ehkä pakko tehdäkin...) emännän tarkoituksena olisi startata kokeissakin kevään / kesän mittaan :-0 ..Treenit on treenit ja koe on koe, joten pitää varmaan tarkastaa miten meidän yhteistyö toimii myös kisajännityksestä kärsivän ohjaajan kanssa...
1.2.2009 - Treenausta
Eilisen poseerausten vastapainoksi lähdettiin vaakkuilemaan kun pakkastakin oli vähemmän niin ulkona oli kiva touhuilla, vaikkei aurinko paistanutkaan. Kun olin yksin liikkeellä ei tuo kuvaus kovin helppoa ole, joten keskityin lähinnä treenaamaan ja otin vain muutaman kuvan. Tässä yksi fiilistelykuva mukavasti menneistä treeneistä:
31.1.2009 - Poseerausta
Aurinko paistoi, kauniisti ja oli viikonloppu - lähdettiin siis lenkille ja kamerakin tarttui tällä kertaa mukaan. Tajusin ettei Kepestä ole otettu ikuisuuksiin poseerauskuvaa, joten hoidetaas sekin tässä samalla. Alla on tulos, kuva joka sai jopa minutkin tajuamaan että hieman on herra muuttunut 2v-kuvastaan, joka taitaa olla viimeisin näillä sivuilla esitelty poseerauskuva:
26.1.2009 - Tokotusta
Yleisiä toko-treenikuulumisia vaihteeksi. Olen siis Kepen kansa tokoillut nyt tammikuussa kahdesti viikossa ohjatusti, joka on siis aivan hurja määrä - ainakin oman mittapuuni mukaan ;-) Torstaisin meillä on puolen tunnin tokovuoro HSKK:n treeneissä ei vielä kisaavien ryhmässä. Ryhmässä on 5 koiraa, kaikki eri rotuisia (Kepe on ainoa noutaja). Tämän lisäksi aloitimme tammikuussa lauantaisin tokoilun koiranomi Heidi Nurmisen opissa. Treeniaikaa on tunti ja ryhmässä on 4 koiraa, toistaiseksi tosin meitä on ollut joka kerta vain 3 paikalla. Tämä ryhmä myös koostuu koirista, jotka eivät ole vielä startanneet kokeissa.
Molemmat treenit ovat Hyvinkään koiraurheilukeskuksella, halli on lämmitetty ja siellä on keinonurmi, joten oikein luxusolosuhteet vain ulkotreeneihin tottuneelle :) Halli on jaettu kahteen isoon kenttään, joten treenaamassa on yleensä aina muitakin oman ryhmän lisäksi, joten häiriö on taattu kun naapurikentällä painetaan täysillä esim agilityä samaan aikaan. Lauantaitreneeissä meidän puolella ei ole muita ryhmiä samaan aikaan, joten tilaa on enemmänkin kuin tarpeeksi. HSKK:n treeneissä meidän puolella on pari HSKK:n ryhmää yhtä aikaa, joten häiriötä tulee paitsi oman ryhmän koirista niin myös viereisen kentän näyttelytreeneistä - tekee vaan hyvää Kepelle, joka on tottunut treenaamaan melkein kaksin mun kanssa, omalla pihalla :)
HSKK:n treeneissä joka kerta teemana on joku ALOkkaan liike ja kertaamme myös edellisen kerran liikkeitä. Puolessa tunnissa toki ei paljoa ehdi, mutta sen verran että liikettä ehtii itsekseen treenaamaan ja kouluttaja ehtii kiertään jokaisen koiran erikseen läpi. Lauantain treeneissä meillä on yleensä pari eri liikettä, joihin keskitytään tunnin aikana ja yleensä mukana on ylempienkin luokkien liikkeitä. Tätä "lauantaitokoa" on ollut nyt vasta pari kertaa mutta olen ollut ihan tyytyväinen niiden antiin. Olemme treenanneet mm. paikallaoloa ALOkkaan tyyliin sekä piiloon menon alkeita, seuraamista toki myös sekä liikkeestä jääviä (maahan, seiso) ja kaukokäskyjen alkeita. Yleisesti voi sanoa että kaikissa liikkeissä on tehtävää ennen kuin kokeisiin uskallamme, mutta eiköhän tämä tästä :) Lauantaitokomme jatkuu varmaan suunnilleen läpi kevään ja HSKK:n tokoa on näillä näkyvin tiedossa huhtikuun alkuun, sen jälkeen taas pitää katsoa miten jatketaan.
17.1.2009 - Talvimejää eli peuran jäljillä
Eipä aamulla tiedetty mitä ilta tuo tullessaan! Aamulla suuntasin Kepen kanssa Hyvinkään koiraurheilukeskukselle tokoilemaan ja iltapäivällä puolestaan tyttöjen shoppailupäivää viettämään Jumboon - varsin kiva päivä siis. Tommi vietti päivän puolestaan rusakkojahdissa ja juuri kun olin suunnittelemassa lähtöä kotiin Jumbosta Tommi soitti ja kyseli että koska olen kotona - olisi kuulema jäljestystä tiedossa. Tutut olivat olleet peurametsällä, he olivat saaneet vasan ja ampuneet myös emää, joka oli kuitenkin hävinnyt pellolta metsän puolelle. Osuma kuitenkin vaikutti hyvälle, joten he arvioivat ettei se kovin kauaksi ollut juossut - hyvä tilanne siis tulla harjoittelemaan käytännön hommia.
Etukäteen (konsultoituani erästä hypoteettisten tilanteiden mejä-naista) arvelin että vaikeaksi voi tilanteessa tulla se että alueella on myös ammutun vasan verta. Paikalle päästyämme kuitenkin pääsimme ohittamaan vasan ampumapaikan sillä emää oli ammuttu hieman sivummassa pellolla kun se oli lähtenyt karkuun. Ampumapaikalla oli mukavasti verta, jonka osoitin Kepelle. Tuulen tullessa kuitenkin vasan ampumapaikalta Kepen nenä meinasi ensin osoittaa sinne, annoin sen tarkastella hieman ympäristöä ja osoitin veren uudelleen tästä Kepe lähtikin määrätietoisesti kulkemaan pellon reunaa pitkin ja lopulta loikaten metsän puolelle, näimme lumella myös muutamissa paikoissa verta, joten jatkoimme luottavaisin mielin matkaa Kepen perässä.
Kepe jäljesti tasaisella tahdilla jarrutettuna minun, Tommin ja ampujien seuraten perässä - kerran tosin se meni jäljeltä sivuun - kakalle :) kokeissakaan, jos luonto on sitä kutsunut kesken jäljen, se ei ole suoraan jäljelle kakannut, joten aavistin että olemme sivussa jäljeltä. Oletukseni mukaisesti se palasikin n. 10m taaksepäin ja otti uudelleen suunnan ja jatkoi nenä maassa nuuskuttelua. Nousimme rinnettä ylös pimeässä metsässä ja Kepen pysähdeltyä muutaman kerran tiuhenpaan tahtiin n. 300m jäljestettyään ja havaittuani niillä kohdin enemmän verta maassa huhuilin muulle porukalle että kohta saatetaan olla perillä. Peura oli ilmeisesti pysähdellyt niillä kohdin, ei kuitenkaan ilmeisesti ollut käynyt makaamaan. Melko pian Kepe pysähtyikin ja kääntyi minua kohdin samalla havaitsin tumman möykyn maassa sen vieressä - olimme siis perillä. Tutkittuamme peuraa lähemmin huomasimme että osuma oli tosiaan ollut mitä parhain - ampujat arvelivat peuran juosseen ennätyksen matkassa tuollaisen osuman jälkeen ja kaatuneen sitten lopulta niille sijoilleen. Hyvä kokemus ja hyvä Kettu! :)
5.1.2009 - Hyvää uutta vuotta!
Lomat on lomailtu ja arki alkaa taas... plaaaah. Joulun vietimme jälleen Kuopiossa sukulaisia ja ystäviä treffaten. Koiramaisesta ohjelmasta vastasi toki aina laadukas Evessin seurue ja kuopiolainen Osaaja, Manu. Evessin tyttöjen juostessa Kepe ei päässyt Even & Essin suloisesta seurasta nauttimaan mutta ihmisille tarjottiin jälleen herkullista glökiä - kiitos vielä! Manun kanssa käytiin lenkillä ja katseltiin hieman noutojuttuja. Hienosti malttoi poika keskittyä, vaikka Kepe katseli lenkin lomassa tehtyjen treenien aikana vieressä ja vastavuoroisesti Manu joutui malttamaan mielensä kun Kepe pääsi noutamaan.
Näiden mukavien tapaamisten lisäksi pääsimme mukaan savolaisiin noutotreeneihin. Paikalle tuli neljä n. 6-12kk:n ikäistä tolleria omistajineen ja Kepe - Evessin tytöt olivat kotosalla, sattuneesta syystä. :) Aluksi suunnittelimme Katin kanssa maltti- ja hakuharjoitusten paikat ja Kepe suoritti pari noutoa, jotta ensimmäiselläkin koiralla olisi jo jonkun vieraan hajut pohjalla. Mukana oli Manu (Reponi Kotona Osaa), Tinka (Redadict Unbeatable), Nelli (Middle Island's Afterglow Ada) ja Milo (Hämäjärven Handsome Hunter). Kaikille koirille tehtiin suunnilleen samat harjoituksen, jotka alkoivat Katin vetämällä maltti-, paikallaolo-, luoksetulo-, jne harjoituksella. Seuraavana vuorossa oli minun johdolla motivoitu hakuruutu, joka oli suunniteltu pieneen rinteeseen 10 damilla ja niin ettei damit olleet keskenään linjassa koiran palauttaessa, jotta vaihtamisen riski pienenisi. Loppuun vielä kaikki saivat haistella ja maistella vaakkua. Harjoituksia varioitiin sen mukaan miten paljon koiran kanssa oli harjoiteltu ja miten koira toimi harjoituksen aikana. Päivän aikana nähtiinkin vauhdikkaita ja mukavasti onnistuneita suorituksia jokaiselta koiralta. Ja jokainen koira sai myös hyvää harjoitusta odottelusta toisten treenatessa, tämäkin asia, jota harvoin tulee yksin viitsittyä harjoitella ;-)
Harjoitusten lopuksi otin vielä Kepen tekemään hyvin hajustettuihin maastoihin markkeerauksen ja pari ohjausta sekä operaation "hakuruudun tyhjennys". Edellisen koiran jäjiltä ruudussa oli 7 damia, joista haetutin Kepellä 6 - viimeistä en lähettänyt enää hakemaan sillä olin itsekin epävarma mikä dami puuttui. Enkä halunnut lähettää Kepeä enää mahdollisesti tyhjälle alueelle. Kepe toimi kivasti vaikka se olikin joutunut jo useamman tunnin autossa odottamaan ja katsomaan kun koira toisensa jälkeen pääsee autosta hommiin. Kiitos Katille hyvästä ideasta, oli oikein kiva päästä näkemää koiria, joita ei ihan kotinurkilla pyöri. Kiitokset myös kaikille paikalle varpaitaan jäädyttämään tulleille, mukava oli tavata niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja! Jos suunnittelette treenejä sopivasti kun ollaan taas käymässä, tullaan kyllä mielellämme mukaan :)
Joulureissusta palattuamme pakkasimme laukkumme uudestaan ja suntasimme uutta vuotta vietttämään hyvässä seurassa Porvooseen team Deliten kanssa ja loppuloman kaiken juoksentelun jälkeen vietimme Naantalin kylpylässä rentoutuen. Kettu oli tietenkin mukana rentoutumassa ja, vaikka altaille Kepe ei päässyt porealtaassa pulikoimaan, taisi sekin nauttia rauhallisesta tahdista vaihteeksi ja lenkkeilystä uusissa hajuissa ja maisemissa.
Ajattelin vielä (hyvin lyhyesti) kerrata mennyttä vuotta.. Vuoden 2008 kohokohdat voi varmaankin lyhentää ytimekkäästi kahteen sanaan: "Osaajat" sekä "JVA". Alkuvuosi meni tosiaan heinäkuun nurkille asti enemmän tai vähemmän pentuprojektin kanssa alkaen astutuksesta, mahan kasvatuksen jälkeen Rillan muutosta meille aina pentujen syntymään ja niiden kasvamiseen melkoisiksi riiviöksi :) Eikä pentuprojekti tietenkään siihen loppunut - nyt meillä on lähipiirissä 5 uutta, aktiivista tolleristiporukkaa, joiden kanssa pidetään tiivistä yhteyttä, mikäs sen mukavampaa! Rumba kun meni Tarjalle niin en laske sitä tähän uusien tuttujen joukkoon, Tarjahan käytännössä kuului kalustoon ;-)
Pentuprojektin aikana touhuiltiin toki myös Kepen kanssa. Näkyvin osa oli kolme voittajaluokan koetta MEJÄssä, joista kaikista herra nuuskutteli hienosti ykköstulokset ja valioitui siis tollerien omassa kokeessa Virroilla elokuussa. Juu, ylpeä olen edelleen ukkelistamme :) Muuten elämä soljui mukavasti tutustuen helmikuun alusta alkaen uuteen kotipaikkakuntaamme Hyvinkäähän sekä jatkaen hyvää harrastusta, eli ratsastaen, Kepen kanssa paitsi mejäillen niin myös nomeillen ja tokoillen sekä syksyllä metsästysreissujen kera. Mukava vuosi takana, toivottavasti ainakin yhtä mukava edessä! :D
2009 on siis alkanut rennoissa merkeissä mutta tammikuussa tahti hieman kiristyy kun jatkamme HSKK:n tokoa ja aloitamme tammikuun puolivälissä uuden tokokurssin. Siispä jonkun viikon tokoilemme ohjatusti nyt kaksi kertaa viikossa - Kepe varmasti tykkää kun pääsee hallille useammankin kuin kerran viikossa ..ja erään ystävän näppärää tokaisua lainatakseni "koskas Kepe ei muka tykkäisi" :) Jossain lajissa, joskus, varmaan vuoden aikana osallistumme myös kokeeseen jos toiseenkin, mitään suunnitelmia / tavoitteita en ole asettanut. Mielenkiinnolla ja toiveikkaana myös seuraamme tietenkin Repolaisten kasvua ja kehitystä - ja toivomme parasta :)
|
|
