Vuoden 2007 kuulumiset
18.11.2007 - Sekalaista höpinää
Viimeisen reilun viikon aikana me ollaan taas oltu Kepen kanssa sosiaalisia ja treffattu kavereita oikein urakalla. Emäntä on tehnyt syksyn mittaan niin paljon töitä että ollaan melkein erakoiduttu Kepsun kanssa, onneksi vielä ainakin muutamat tutut tunnistavat meidät :) Suuret kiitokset meidät vielä löytäneille Team Deliten edustajille, Riikalle & Nekulle, Pialle Capsin & Ferran kera sekä Tarjalle, Ronjalle sekä Rilla-siskolle! Kepe tykkäsi kaahailla kavereiden kanssa ja emäntä sai jutella mukavia, mikäs sen mukavampaa vaihtelua arkeen. Rillan ja Kepen näkeminen yhdessä ihmetyttää vain joka kerta kun ne ovat niiiiiiin samanlaiset jokaista elettäkin myöten. Muutamille tutuille naureskelinkin että Rilla on kuin Kepe ilman sukukalleuksia :D Tänään kävin myös ihailemassa suloista Merkillistä Yrttiä suloinen pikkuhylje se olikin ;)
Alla on vielä pari kuvaa Kepsusta Savon Nuuskujen mejä-tulokaspalkintojen kera:
 
4.11.2007 - Ensilumi & vielä yksi mejä-"tulos"
Eilen satoi ensilumi Bodominlle. Koko eilinen päivä oli pilvinen ja lunta tuli koko ajan mutta tänään aurinko paistoi kauniisti ja otimme myös kameran mukaan päivä lenkille. Päivän räpsyjä voi katsella kuvia-sivulta. Perjantai-iltana kännykässä näkyi iloisia uutisia kun edustajamme Savon Nuuskujen pikkujouluissa lähetti viestin, jossa kerrottiin Kepen tulleen valituksi toisen kotipaikkamme noutajayhdistyksen, Savon Nuuskujen mejä-tulokkaaksi 2007! Tietoa siitä oliko luokassa muita kisaajia tarina ei meille asti ainakaan kertonut, mutta olemme "kunnianimestä" varsin iloisia sillä kyllähän Kepsun ensimmäinen mejä-kausi sujui vallan mainiosti :) Valitettavasti emme itse päässeet paikalle Kuopioon sillä olemme olleet koko porukka Espoossa Tommin tultua työmatkalle loppuviikoksi. Kiitokset siis team-Evessille edustamisesta ja kiertopalkinnon pokaamisesta!
30.9.2007 - Treenailuja
Kepsun kanssa on tänä kesänä noutotreenailtu vaihtelevasti, viime vuoden systemaattista treenaamista ei olla noutojen suhteen nähty, jotain pientä ollaan toki treenailtu, jotta hommat pysyisi mielessä ja toki onhan sitä käytännön metsällekin päästy. Täysin laakereilla ei kuitenkaan onneksi olla maattu treenailun suhteen vaan mejäilyn, jossa kokeisiinkin ollaan osallistuttu, ihan hyvin tuloksinkin :) , lisäksi ollaan tokoiltu. Osallistuin taas reilun vuoden tauon jälkeen UMN:n tokokurssille. Aikaisemmin ongelmamme on ollut keskittyminen häiriön alla, vaikkakin kun Kepe keskittyi, teki se hommia innokkaasti ja hyvin. Ilmeisesti ikä on tehnyt tehtävänsä ja Kepsu on huomannut että tokokentällähän on hauskaa mamman kanssa, lisäksi meidän nirsosta koirasta kuoriutuu tokokentällä ahne pikkupossu. Nyt siis olemmekin taas uudella innolla tokoilleet, kokeisiin osallistumiseen matkaa on edelleen paljon, mutta eiköhän meidät joskus vielä tokossa starttaamassakin nähdä, vaikkakaan Alli-siskon hienoihin pisteisiin me ei kyllä varmasti tulla yltämään :)
Mejä alkaa siirtyä meidän osalla tällä kaudella nyt historiaan ja keskitymme siinä lähinnä ensi kauden odotteluun, jolloin yritämme mahtua kokeisiin ja metsästää voittajassa ensimmäistä yritystämme parempia tuloksia :) Viimeisen kuukauden aikana olemme taas panostaneet enemmän nome-treenailuihin. Dameilla ollaan treenattu ohjautuvuutta, malttia, yleistä hallintaa sekä varmempia palautuksia ilman tiputusta, joka on ollut onglmamme. Muutamia markkeerauksia on myös ollut ohjelmassa mutta lähinnä niin että Kepe pääsee noutamaan vain joka toisen ja loput hakee emäntä. Tämä on siis osa meidä malttiharjoituksia.
Viikko sitten kavereiden hienojen taipuilujen innostamana kaivoin myös sorsan pakkasesta esiin (toki Kepsun itsensä noutaman ;-) ) ja otin sorsalla lähinnä pieniä palautusharjoituksia. Tänään puolestaan oli ohjelmassa vaakkuilua ja mukavaa tuntui olevan :) Kylmää riistaa Kepe on nähnyt luvattoman vähän viime aikoina sillä olen luottanut siihen kun sen kanssa Kepellä ei ole ollut ongelmaa (paitsi palautukset tulee valitettavan usein tiputuksen kautta). Mukava oli kuitenkin huomata että pitkä taukokaan ei haitannut Kepeä kylmän riistan suhteen vaan linnut nousevat nopeasti ylös.
27.8.2007 - Aktiiviviikonloppu
Kepellä on takana oikea aktiiviviikonloppu sillä Kepe-Kettu otti osaa lauantaina Mikkelin ryhmänäyttelyyn ja sunnuntaina tollereiden mejä-kokeeseen. Mikkeliin Kepe pääsi Johannan & Timon kyydissä ja paikalla Kepen kanssa kehässä pyörähti Susanna. Kepen tulokseksi tuli EH ja käyttöluokan voitto. Suurenmoiset kiitokset Johannalle & Timolle jälleen laadukkaasta huollosta ja kuljetuksesta sekä tietenkin Susannalle hienosta Kepen handlauksesta! Johannan ja Timon ei sentää tarvinnut Virtojen kautta ajella vaan Mikkelistä Virroille Kepen kuljetti ihan oma isäntä :) Tällä välin itse olin tutustumassa voittajaluokan saloihin mejässä Virroilla enkä siksi siis itse paikalle Mikkeliin päässyt. VOI-jäljen tekemisen saloihin minua opasti Sanna, joka siis omistaa viime vuoden SM-mestarin, Voltin, en siis ollenkaan huonoon opetukseen päässyt :) Kiitokset Sannalle hyvästä opista, tuli ainakin se katkon tekeminen hinkattua kuntoon eikä hitaista piilomerkkaajista huolimatta ihan viimeisinä metsästä pois tultu (toisiksi viimeisinä vaan) :D
Suunnistimme ja veretimme ensin Sannan opastaman mestaruusluokan jäljen ja sitten teimme vastaavat minun opastamalleni jäljelle. Järjestys oli hyvä myös opettelun kannalta sillä ennen ensimmäisen "oman" VOI-jäljen tekoa tuli tallattua yksi VOI-jälki kahteen kertaan ja silmä kovana seurattua Sannan tekemisiä ja kyseltyä tyhmiä. Olemme molemmat Sannan kanssa hitaita piilomerkkaajia, sillä läiskimme tarroja suunnilleen jokaiseen vastaan tulevaan puuhun, eipähän tarvinnut kummankaan pyydellä anteeksi hitauttaan ;) Ainoa haitta tästä oli se että kun olimme viimeisellä osuudella minun jälkeäni piilomerkkaamassa ja verettämässä alkoi nälkä olla jo niin kova että näköä haittasi... Paluumatkalla mökkikäppis-Tetris soitteli ja käänsi vielä veistä haavassa kertomalla herkullisista ruuista (joista ei paljoa ollut jäljellä kun Sannan kanssa padan ääreen pääsimme) sekä mukavasta lämpimästä saunasta... onneksi se pidettiin lämpimänä vielä pitkälle iltaan. Ilta sujuikin mukavasti saunoessa ja iltaa istuessa muiden mejäilijöiden kanssa mökkimme terassilla, paikalla oli ainakin Niina, Jani sekä Rea & Mikko oman mökkiporukkamme (Tetris & Häyriset) lisäksi. Eipähän tullut jännitettyä liikoja seuraavan päivä suorituksia :)
Sunnuntaina aamulla vuorossa oli jälkien arvonta ja Kepe teki parhaansa pohjustaakseen hyvää arvostelua nuoleskelemalla ylituomaria (valitettavasti vain ylituomari ei arvostellut "tavallisia" VOI-jälkiä) ;) Arpa antoi meille jäljen numero 8, joka oli meidän tuomarin toinen jälki. Oppaana meillä oli Zeken isäntä. Oma opastukseni oli nro 11, joka arvonnassa osui Siralle. Ensin siis Kepsu hommiin ja emäntä narun päähän... Kepe lähti innokkaasti matkaan, teeriparven lähtö jäljen vierestä, Kepe ei sitä ei huomannut heti perään lähti yksinäinen sorsa eikä sitäkään Kepe huomannut - kunnes tuli tuulen alapuolelle ja tuoksu tuli nenään... Siinä sitten pyörittiin aina hukkaan asti. Ensimmäinen kulma oli _se_ katko.. Kepe teki hyvin n. 10m:n lenkkejä jäljen molemmin puolin sekä eteenpäin, valitettavasti vain olisi pitänyt tehdä 15m:n lenkki, tämä oli minulla jo etukäteen tiedossa ja arvelinkin että oikeaa, koemittaista katkoa Kepe ei vielä osaa selvittää. Treeneissä olen tehnyt vasta pienempiä katkoja muutaman sille. Muuta jälkeä kun ei löytynyt niin valitettavasti Kepe valitsi paluujäljen ja siitä hukka (itse olisin tuominnut hukan varmasti jo aikaisemminkin :) ). Kepelle osoitettiin katkon jälkeinen osuus ja juna lähti raiteille. Tulimme avohakkuulle, jossa oli ryteikköä ja todella kova sivutuuli, arvelin että tuuli olisi helposti painanut Kepen jäljen syrjään, mutta oppaan mukaan se kulki hyvinkin tarkkaan jäljen päällä (hyvä Kepe! ;) ). Toinen kulma oli kallion päällä avoimella paikalla, jossa tuuli pyöri kovasti, mutta sen Kepe selvitti hienosti, tätä tuomari kehuikin jäljen jälkeen. Kolmas kulma mentiin pienellä tarkistuslenkillä. Edistystä on tapahtunut makuiden merkkauksissa, sillä neljästä makuusta Kepe merkkasi kaksi, lisää treeniä vaan, mutta olin jo tähän tässä vaiheessa tyytyväinen. Neljännellä osuudella alkoi emäntää kylmätä: "voidaanko me saada tulos?!" -> tämän ajatteleminen oli selkeästi virhe sillä n. 5 metriä ennen kaatoa Kepe ajautui jäljen sivuun, tuulen yläpuolelle ja kaato oli hieman korkeammalla, joten tuoksua sorkasta ei varmasti tullut nenään. Siinä se hetken ihmetteli että mihin kaikki hajut katosivat ja jatkoi matkaa eteenpäin, emännännän kiroillessa mielessä kun sorkka ohitettiin.. eli hukka ja tuloksena VOI0 (ainoa nolla muuten koko huipputasokkaassa kokeessa).
Yllättävää kyllä tulos ei oikeastaan harmita minua sillä tiesin ettei Kepe vielä ole valmis kunnon tuloksia voittajasta saamaan (jos koe olisi ollut melkein mikä muu tahansa kuin tollerimejä olisin varmaan perunut osallistumisen). Toki katkon lisäksi tulleet kaksi hukkaa olisi voitu välttää, mutta en niistäkään jaksa paineita ottaa sillä Kepe teki kuitenkin melko tarkkaa työ, merkkasi ekaa kertaa kokeissa makauksia ja eteni hyvällä innolla koko jäljen ajan eli paljon positiivistakin suorituksessa oli, jota ei ehkä pyöreä nolla kerro :) Tuomarikin sanoi että ihan lupaava se oli kuitenkin, joten lisää treeniä vain. Syksylle on yksi ilmo mennyt kokeeseen, mutta se on kai jo yhdistyksen omista jäsenistä niin täynnä ettei mahduta mukaan, joten treenaamme ja starttaamme sitten taas ensi vuonna uudelleen :)
Vein sitten Kepen takaisin kokeen keskuspaikalle ja meidän mökkiin ja suuntasin itse opastamaan. Siran ja Niinan suoritusta oli mukava opastaa, VOI1:n sieltä siis tuli ja uusi JVA, hurjasti onnea vielä! Toinenkin uusi JVA kokeessa saatiin kun Ruusa jäjesti myös VOI1:n. Uimaankin molemmat ohjaajat koirineen "pääsivät", pienestä hangoittelusta huolimatta ;) Ilman palkintoja ei meidänkään tarvinnut kotiin lähteä sillä arpaonni suosi meitä (kuten monia muitakin, sillä palkintoja oli _paljon_): pari koiranpetiä ja muutama muu palkinto lähti siis meidän mukaan :) Suurenmoinen kiitos mejä-toimikunnalle hienosti järjestetystä kokeesta ja kaikille menestyneille, erityisesti mestari-Pipille paljon onnea!
19.8.2007 - Näytelmiä
Kepe kävi pyörähtämässä Kouvolassa näyttelyssä hakemassa ensimmäisen mainintansa liiallisesta valkoisesta tassuissa ja ilmeisesti siitä johtuen sai tulokseksi H:n. Onneksi kuitenkin monet muut tuomarit eivät rokota tollerilla toivottavasta väristä näin, emme kuitenkaan jää tulosta voivottelemaan, kiitokset vielä Ninalle matkaseurasta! Näyttelyn jälkeen kaahailimme kohti Pertteliä ja Kepe jäi Wagen & Intron kaveriksi kun suuntasimme Tommin kanssa vielä ystävämme MUUmaisille synttäreille Piikkiöön. Yöksi suuntasimme mekin takaisin Pertteliin, kiitos Riikalle & Pertsalle Kepsun huolehtimisesta ja meidän majoittamisesta! Mukava oli taas teitäkin nähdä! Nyt keräämme voimia huomiselle sillä huomenna on kauden kohokohta eli sorsastus alkaa(!) ja suuntaamme tietenkin koko porukka Vaajakoskelle aloitukseen kuten viime vuonnakin, sorsa- ja noutorikasta avausta toivotaan, myös muille huomista odottaville :)
13.8.2007 - Kepsu nuuskutteli toisen AVO1:n!
Meille meinasi käydä kamalan suuri vahinko ja meinasin "joutua" TollerShow:hun viime viikonloppuna kun olin mukana järjestävässä porukassa (joku ehkä pongasi mm. minun rekryilmoitukset talkoisiin) ;) Ja nyt joku voi miettiä että mikäs vahinko se on jos TollerShow:hun pääsee mukaan... Vahingoksi TollerShow:hun meneminen minun osaltani tekee sen että en ole vielä kertaakaan ko. tapahtumassa ollut (Aku tosin on meidän perhettä kerran edustanut) ja eihän perinteitä sovi rikkoa(?).. ;) Onneksi Kati keksi minulle ja Kepelle muuta tekemistä ja ilmoitin Kepen Savon Nuuskujen mejä-kokeeseen Vieremälle :) Jos vakavasti puhutaan niin kyllä minua etukäteen pelotti että entäs jos koe meneekin huonosti ja sen takia jätin yhden tolleristin päätapahtumista väliin, kerrankin kun olisin oikeasti paikalle ehtinytkin.. Onneksi kuitenkin Kepsu osoitti että emäntä huolehti (jälleen) ihan turhaan ja meni ja jäljesti hienosti 47pisteellä toisen AVO1-tuloksensa ja edessä on siis siirto VOI-luokkaan!
Jäljet oli tehty perinteiseen Pohjois-Savolaiseen metsään, siis ryteikköön. Lisäksi maasto oli hyvin riistarikasta, jälkiä tehdessä hirven jätöksiä näkyikin useampiakin ja taisimmepa saada kerran kuulohavainnonkin Kaisan kanssa hirvestä. Myös lintuja, mäyriä, käärmeitä ja ties mitä kerrottiin jäljillä nähdyn. Arvelin että hukka jos toinenkin ei olisi siis ihme tuossa maastossa. Tollerit oli taas laitettu yhdelle tuomarille, kuten Piekämäelläkin ja meidät oli myös laitettu toistemme jälkientekopareiksi. Sain parikseni Kaisan, jolla oli Rudi matkassa. Lisäksi jälkien arvonnassa satuin saamaan toisen tolleriparin tekemän jäljen ja oppaaksi Hannan, kuten edellisessäkin kokeessa. Tässähän voi tulla taikauskoiseksi ja kohta alan vaatia aina Hannan opastaman jäljen meille, lisäksi tajusin eilen kotiin ajaessa että myös molemmissa kokeissa meille on osunut jälki numero 6. Hurjaa :) Itse pääsin oppaaksi vauhdikkaalle tolleri-Mandille (Tollerbay Zaskia ala Luca). Mandin ja Kepen jälkien välissä oli onneksi pari jälkeä niin sain vetää hieman henkeä. Terveiset vain Miialle ja Pekalle ;)
Kepe oli intoa piukassa kun viimein puolen päivän aikaan oli sen vuoro. Kastelin Kepen jäljen lähellä olevassa ojassa sillä vaikka taivas oli (vielä silloin) pilvessä, lämpötila oli jo parissakymmenessä. Kuumissa ja kosteissa oloissa siis jäljestettiin; edellisenä yönä alueella riehui nimittäin kova ukkonen ja ilma oli edelleen melko painostava sunnuntainakin. Viime kokeesta muutin alkua niin että osoitettuani Kepelle alkumakauksen ja kun Kepe oli sitä hetken tutkinut en päästänytkään sitä suoraan itsenäisesti jäljelle (viimeksihän tuli maininta hätäisestä lähdöstä) vaan kuljin hetken aikaa sen rinnalla jälkeä osoittaen ja vielä kerran kehaisten ja kannustaen, sitten 6m väliä koiraan ja päästiin matkaan.
Viime kokeen jälkeen Kepelle oli tehty vain yksi harjoitusjälki mutta emännälle sitäkin useampi mielikuvaharjoitus. Olen aikaisemmin jostain syystä tupannut kävellä koiran "kannoille" sen pysähtyessä, mutta otin onkeeni että koiran jäljestys on sujuvampaa enkä aja sitä mahdollisesti väärään suuntaan tullessani lähelle vaan annan Kepen tehdä omat ratkaisunsa. Onnistuinkin nyt hyvin pitämän välin Kepeen ja itsellekin tuli parempi mieli jäljestyksen sujumisesta tällä tapaa, näköjään sitä itsekin oppii :)
Kepe kulki hyvää vauhtia koko matkan, välillä sain tiukemmin jarruttaa vauhtia mutta pääosin vauhti oli sopivaa eikä minun tarvinnut siihen juuri puuttua. Ensimmäisen kulman paikkeilla oli myös lintujen "rypypaikka", kuten tuomari sen ilmaisi, siis vesi-/mutakuoppa, jossa linnut olivat käyneet rypemässä. Kepe tutki sen melko tarkkaan, katsahti minuun kuin sanoen "kattos mamma millainen kuoppa!" ja jatkoi sitten matkaa ilman kehotusta. Tässä vaiheessa mietin vain että miksei se makauksia noin hienosti merkkaa... Jäljestys sujui mukavasti eikä minun tarvinnut avata suutani kertaakaan jäljen aikana, minä vain mielessäni odotin koko ajan seuraavaa kulmaa ja lopulta kaatoa, mielessäni pyöri vain että kuitenkin tulee kohta hukka tai tapahtuu jotain :) Mutta olo oli kuitenkin melko rauhallinen emännälläkin kun Kepe tuntui etenevän kaikki osuudet varman oloisesti. Parannusta viime kertaan oli myös se ettei kengän nauhat auenneet, vaikka en ollutkaan muistanut uusia nauhoja ostaa ;) Kaadolle tultiin suoraan ja kun odotin lupaa kehua Kepeä tuli tuomari ensin kättelemään minut ja antoi vasta sitten luvan kehua, siitä päättelin ettei se kamalan huonosti kai tuomarinkaan mielestä mennyt :)
AVOimessa luokassa koiria oli 15, joista vain kolme sai vaativissa olosuhteissa ykköstuloksen, olen kyllä enemmänkin kuin tyytyvänen Kepsun työskentelyyn. Harmittamaan jäi tietenkin ne kolme pistettä, jotka lähti huonosta makausten merkkaamisesta, kaikista muista osa-alueista Kepe sai täydet pisteet(!). Makauksien merkkaamistreeniä siis kaivataan vielä runsaasti, VOIttajassa niistä kun on niin helppo painaa yli, suorilla kun sijaitsevat -> makauksia, mutkia ja katkoja siis treenaamaan!
10.8.2007 - Kuva-arvoitus
Todella mielenkiintoiseen kuva-arvoitukseemme on löytynyt oikea vastaus! Vivi oli jo melko lähellä ja oli pääsemässä palkinnon arpajaisiin mukaan, mutta loppumetreillä, takavasemmalta tulikin Perttelin Peikko, Tetris ja antoi niin hyvän vastauksen että palkinnon (jahka sen keksin..) täytyy mennä siis Pertteliin. Alla vielä alkuperäinen kysymys siirrettynä vanhasta päivityksestä:
Ja kysymyshän oli: "Mikä, tai oikeammin ehkä mitä tarkoitusta varten tuo esine roikkuu Kepen kaulassa?"
Oikea vastaus:
Pillihän se Kepen kaulassa heilui ja loistavista ehdotetuista käyttötarkoituksista talutin (tai oikeastaan kaulapanta) on se oikea. Tarina tapahtui Kuopiossa lenkillä Even & Essin kanssa. Otimme valokuvia koirista Katin kanssa ja luulimme että tavarat olivat mukana kun jatkoimme matkaa ja sitten huomasimme Puijon metsästä pois tullessamme että Kepsun remmi taisikin jäädä kuvauspaikalle. Paikka oli n. 1,5h lenkkimme puolivälissä ja ilmakin niin kuuma ettemme jaksaneet millään lähteä sitä enää etsimään. Mutta ongelmahan on että lakia emme halua rikkoa ja koira on remmiin saatava...
Taskusta onneksi löytyi pilli ja sen naru, joten kiersin sen Kepsun kaulaan kaulapannaksi, jos joku tulisi asiasta valittamaan. Seurautin siis Kepen metsästä Häyriseen, josta sain loppumatkalle noutajataluttimen lainaan. Lainaremmia tarvittiin sillä jouduin käymään kaupassa matkalla kävellen vanhempieni luokse (jotka asuvat siis aivan lähellä) ja pillinarulla koiran kaupan seinään sitominen ei kuullostanut enää kovin houkuttelevalle :)
Kati lupasi että he käyvät saman lenkin seuraavana päivänä ja keräät hihnan talteen, jos se vielä löytyy ja kuten kuvasta näkyy, löytyihän se, kiitos Kati kuvasta! :D
6.8.2007 - Kesälomakuulumisia
Puuhk, taas on palattu arkeen.. Eka päivä tössä loman jälkeen on siis takana. Lomailimme parin viikon verran hyvinkin rennosti ja tuttuja tapaillen ympäri Suomea ja pyrähdimme myös hieman Saksaankin. Ohjelmassa oli mökkeilyä, tollerituttujen moikkaamista, muiden tuttujen moikkaamista (meillä jopa sellaisiakin vielä löytyy(!) - tosin osa oli kyllä sukulaisia..) ja niin edelleen. Treenailua ei juuri nimeksikään harrastettu muuten kuin kävimme vierailemassa Savon Nuuskujen tokotreeneissä, olemme myös tuon seuran jäseniä, joten hyvä tarkastaa toisen kotiseurankin tarjontaa :D Lisäksi peilautimme Kepen silmät samalla kun kävimme normaaleilla rokotuksilla eläinlääkärillä ja tulos oli onneksi mieleinen: ei mitään huomautettavaa. Vaikka mitään muuta "järkevää" koirarintamalla ei loman aikana tapahtunutkaan, kivaa meillä silti oli, kyllä loma on aina loma! Kuvia
17.6.2007 - Nenälle hommia :)
Viikonlopun vietteeksi lähdin Kepen kanssa Pieksämäelle Savon Nuuskujen järjestämään mejä-kokeeseen viettämään hikisiä, hulvattomia ja myös paniikinomaisia hetkiä. Kyllä sitä taas välillä taas mietti jossain 5:llä kerralla jälkeä tallatessa että olisikohan niitä helpompiakin harrastuksia olemassa, mutta minkäs teet kun hullu on ja koira tykkää :) Loistavana jäljenteko-, yöpymis- ja hengailuseurana meillä oli, myös kokeeseen osallistuneet, Kati & Eve. Kiitokset loistavalle parivaljakolle koko viikonlopusta! Jutusteltua tuli myös mm. muiden tolleristien kanssa Jadored's-tiimistä ja tietenkin muiden kanssamejäilijöiden.
Teimme Katin kanssa avoimen luokan jäljet 1 & 3, arpaonni ei varsinaisesti suosinut minua ja Kepeä kun saimme lämpimänä päivänä jäljestettäväksi tuomarin viimeisen, eli kuudennen, jäljen. Toimin oppaana 3. jäljellä, jossa nuuskutteli tolleri-Eppu, joka teki uskomattoman upeaa jälkeä koko jäljen ajan, mutta niin harmittavasti tulos jäi nollille kun kania ei löytynytkään, vaikka ensin Eppu meni aivan kaadon vierestä ohi. Tuomarikin totesi useasti että häntä ei ole koko tuomariuransa aikana ikinä harmittanut nollatulos noin paljoa. Ja kyllä sen huomasi, olimme koko porukka metsässä todella masentuneita, kun tuomarin oli lopulta katkaistava työskentely. Mutta kun näin miten loistavaa työtä Eppu teki jäljellä, en epäile etteikö ykköset tule Epulle melkeinpä kuin itsestään jatkossa.
Opastuksen jälkeen aloin odottelemaan Kepen kanssa omaa vuoroamme. Jännitin hieman mitä pitkä odottelu tekee Kepelle, mutta jos koiraani ollenkaan tunnen niin intoa löytyy kyllä aina tarvittaessa. Onneksi olin oikeassa ja Kepe oli intoa täynnä, kun se sai valjaat niskaansa. Kastelin Kepen ojassa ennen kuin menimme jäljelle, kun päivä oli jo lämmennyt niin paljon. Kun osoitin Kepelle alkumakauksen en edes ehtinyt ottaa ohjauskreppejä kunnolla, kun juna lähti raiteille, eli Kepe painoi vauhdilla eteenpäin. Aluksi jarruttelin vauhdin hiljemmaksi ja pian Kepe alkoi itsekin kulkea sopivaa vauhtia jäljellä. Ensimmäinen osuuden Kepe kulki suoraan jäljen päällä, kulma jäi merkkaamatta kunnolla ja pienen kierroksen jälkeen matkamme jatkui toiselle osuudelle. Toinen osuus kulki myös hyvin suoraan, mutta toisella kulmalla Kepe aiheutti emännälle harmaita hiuksia, kun se pyöri ja pyöri kulmalla (ainakin minusta) ikuisuudelta tuntuvan ajan. Olin jo aivan varma että kohta kuuluu tuomarin suusta hukan merkki, mutta onneksi Kepe kuitenkin lopulta lähti kolmannelle osuudelle. Tuomari oli itse ollut ko. jälkeä tekemässä ja kertoi ettei kulmalla olleita hirvilauman jälkiä ollut näkynyt lauantaina vielä, joten Kepenkin jäljestys meinasi saada osuman ilmeisesti saman lauman seikkailuista, mistä jo moni muu jäljestäjä oli saanut maistiaisia aina hukkiin asti.
Emännän hermot eivät meinanneet toipua kulman pyörimisestä millään, varsinkin kun Kepe kulki vielä koko kolmannen osuuden aaltoillen jäljen molemmin puolin ja olin jo ihan varma että hukka tästä vielä tulee. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että toisen kenkäni nauhat aukesivat ja pelkäsin vielä tiputtavani kengänkin matkalle ;-) Kaikesta huolimatta Kepen hermot ilmeisesti pitivät ja onneksi emännän hermoja ei tutkittu tarkemmin ja Kepe päätyi kaadolle hieman jäljen sivusta. Kaatona ollut kani oli Kepen mielestä aivan ihana ja luvan saatuani kehuin tietenkin koiran maasta taivaaseen ja siinä vaiheessa taisin vihdoin toipua toisen kulman pyörinnän aiheuttamasta kolauksesta :) Yllättäen kukaan muu 11. AVO-koirakosta ei saavuttanut ykköstulosta, joten Kepe oli siis myös päivän paras AVO-koira. Enpä ikinä olisi osannut kuvitella että Kepen ensimmäinen mejä-koe olisi sujunut näin hyvin! Kepen saama arvostelu löytyy omalta sivultaan. Muutama kuva viikonlopulta on nyt myös esillä.
11.6.2007 - Tollerileiri
Tänä viikonloppuna ohjelmassa oli se varsinainen tollerileiri. Leireilimme neljättä kertaa ja joka kerta olemme olleet melkein samalla kokoonpanolla liikenteessä. Täysin samalla (ihmis-) kokoonpanolla tmä oli jo kolmas kerta, eli mukana oli Wage, Intro, Riikka & Pertsa sekä Lene, Nina & Harri. Osallistuin tänä vuonna Kepen kanssa tokon aikuisten ryhmään, jossa kouluttajana toimi Atti. Lähdin hakemaan häiriötä, jota yksin treenatessa ei juuri saa. Atti olikin keksinyt todella hyviä harjoituksia, joita pystyi tekemään oman osaamistason mukaan hyvin.
Ensin aloitettiin paikallaololla rivissä, jonka otin varman päälle ja palkkasin Kepeä usein. Koirien maatessa paikalla Atti toimi häiriönä ja käveli koirien edestä ja takaa. Kepe pysyi muuten hyvin paikallaan, mutta Atin tullessa sivulta Kepen ohitse nousi Kepe ylös. Palautin Kepen paikoilleen ja seuraava paikallaolo tietenkin jännitti sillä se oli paikallaoloharjoitus ympyrässä niin että koirat jäivät makaamaan nenät ympyrän keskelle osoittaen ja ohjaajat menivät ympyrän keskelle selkä koiraan päin. Sitten siirryttiin koiran taakse ja lähdettiin kiertämään ympyrää ympäri koirien takaa. Olin todella ylpeä Kepestä, joka pysyi hienosti paikallaan vaikka ihmisiä liikkui sen takaa koko ajan ja minäkin olin kaukana liikkeellä.
Otimme myös luoksetuloja paikallaolojen välissä. Yksi harjoitus oli luoksetulo toisten koirakkojen seistessä vierellä muodostaen kujan, jonka läpi piti juosta. Kepe tuli muuten hyvin, mutta puolen välin jälkeen se hidasti ja vilkuili ympärilleen. Otimme harjoituksen toistaalleen ja silloin se onnistui mukavasti. Toinen luoksetuloharjoitus tehtiin niin että koirat jätettiin odottamaan riviin ja jokainen koira kutsuttiin luokse yksitellen toisten koirien ollessa paikallaolossa. Pidin Kepeen lyhyempää välimatkaa kun toisia koiria kutsuttiin luokse ja Kepen luoksetulon otin normaalilta matkalta. Lisäksi otimme kontaktiharjoituksena ympyrässä koirien pujottelun, joka on aina yhtä tehokas harjoitus.
Iltapäivällä teimme nometottista eli käytimme damin heittoa häiriönä kesken seuraamisen tai ennen luoksetuloa. Luoksetulon yhteydessä koira jätettiin istumaan paikoilleen ja dami heitettiin, sen jälkeen koira piti kutsua luokse ja vasta luoksetulon onnistuttua sai koira palkkiona noutaa heitetyn damin. Noudossa käytin liinaa varmistamassa suoraa palautusta, mutta sen käyttö osoittautui turhaksi Kepen palauttaessa damin kivasti suoraan käteeni. Toinen harjoitus oli seuraamisharjoitus, jossa ensin koiralle heitettiin taakse dami ja sen jälkeen koiraa piti seurauttaa pujotteluradan läpi pois päin damista ja pujottelun jälkeen koira sai taas noudon palkkioksi. Molemmissa harjoituksissa Atti seisoi lähellä damia, jotta ehtisi poimimaan sen pois, jos koira sattuisi karkaamaan käskyn alta. Kepe suoritti seuraamistehtävänkin ja noudon kivasti. Kolmas tehtävä oli seuraamistehtävä, jonka yhteydessä heitettiin dami, jota koira ei saanut noutaa vaan sen piti jäädä paikoilleen kun ohjaaja kävi viemässä damin Atille, sitten seuruutettiin taas ja toisen heiton koira sai käydä noutamassa. Tässä Kepelle tuli vaikeuksia kun damin vieressä oli ihana narttu.. otin sitten noudon uudelleen ja se sujui kivasti.
Sunnuntaina jokainen koirakko sai tehdä tokon alo-luokan liikkeet Atin toimiessa tuomarina ja liikkeenohjaajana niin halutessaan. Meiltä ei (taasen) taidettu edes kysyä mitä halutaan tehdä vaan vuoromme oli ensimmäinen, kuten jokaisen muunkin tehtävän kohdalla ;-) Kepe teki mielestäni oikein kivasti hommia jaksaen keskittyä rankan viikonlopun jälkeen vielä omaan suoritukseensa ja toimi paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Kai se on vaan uskottava että Kepelle ikä on tuonut kaivattua keskittymiskykyä ja häiriönkin alla se kykenee toimimaan kivasti omalla tasollaan :)
Hyvien treenien lisäksi ohjelmassa oli tietenkin vapaamuotoista hengailua mukavien tolleri-ihmisten kanssa :) Viikonloppu sujui taas vain niin nopeasti ettei läheskään kaikkien kanssa ehtinyt juttelemaan niin kauan kuin olisi halunnut. Kiitokset kaikille mukavasta seurasta ja aurinkoisesta viikonlopusta! Muutamia toko-painoitteisia kuvia löytyy kuvasivultamme.
4.6.2007 - Pre-leireilyä
Viime viikonloppu sujui mukavissa merkeissä Pekkisten mökillä Porvoossa ja mukana menossa oli Team-Flaming Joy. Treenausteemana oli tällä kertaa mejä ja jäljelle pääsi (alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen) Fiona Kepen ja Lenen kaveriksi. Toisaalta koskapa meillä mejätreenit ovat niin kovin alkuperäisen suunnitelman mukaisia?? Kepelle tehtiin alo-tyyppinen jälki, jonka ensimmäinen osuus kulki mukavassa kangasmaastossa, nousten koko ajan ylemmäksi kalliolle, kulman jälkeen jäljestys jatkuikin aurinkoisen kallion päällä ja kolmas osuus laskeuduttiin taas toiselta puolelta kalliota alas välillä melko jyrkkääkin rinnettä pitkin.
Kepe teki mukavaa työtä sopivalla vauhdilla jäljestäen. Ensimmäisen osuuden läheltä lähti teeri lentoon, mutta Kepe ei sitä huomannut. Ensimmäisellä osuudella muutenkin tuli pientä aaltoilua jäljen molemmin puolin, mutta sen Kepe korjasi sitten merkkaamalla ensimmäisen makauksen varsin mallikkaasti. Makauksen jälkeen tarkkuus parani, mutta toinen makaus meinasi mennä vauhdilla ohi, joten palautin Kepen kulmalle, jotta se ei makauksia turhaan oppisi ohittamaan. Kolmas osuus sujui mukavalla vauhdilla suoraan jäljellä ja kaadolle päädyttiin hienosti. Varsin mukava jäljestys mielestäni kuumassa säässä Kepelle ja tarkkuus parani koko ajan loppua kohti, eihän tuohon voinut olla kuin tyytyväinen :) Kun vaan mahduttaisiin kokeisiin - ensimmäinen yritys mahtua mukaan ei ainakaan vielä tuottanut tulosta..
7.5.2007 - Kun vie kaljun koiran näyttelyyn...
..ei tuloskaan voi olla kovin hyvä. Oli kyllä mielessä että turha sitä on mukaan ottaa, mutta piti se kuitenkin viedä kehään.. Arvostelu löytyy Kepen näyttelysivulta. Meillä hoidossa ja siis myös näyttelyssä mukana ollut Lara arvioitiin EH:n arvoiseksi. Sunnuntain näyttelyissä ei siis meidän osalta ollut suurta hurraamista, mutta elämä on :) Eilen, lauantaina, Kepen Ruska-sisko (Merkillinen Kevät) oli pitänyt perheen lippua korkealla ja suorittanut hyväksytysti BH-kokeen Keravalla. Oikein paljon onnea Ruskalle ja taustajoukoille, hieno homma!
Lauantaina tapasimme team Eve&Essin mukavissa merkeissä Kuopiossa ja pääsimme koko porukka filmitähdiksi, kun otettiin kuvia uusista Bohau-treeniliiveistä. Tuotokset löytyvät juuri avatuilta nettisivuilta, kyllä on hienoja liivejä ja varsinkin malleja ;-) Tässä vielä eräästä pikkusöpöläisestä kuva Julkulan kentältä:
18.3.2007 - On säitä pidellyt...
Aamulla herättiin tyytyväisenä kauniiseen auringon paisteeseen ja lähdettiin koko porukka reippaalle aamulenkille. Alla oleva kuva on otettu klo10:
|
Päivälenkille lähtiessämme sää olikin hieman erilainen.. Poseerauskaan ei enää ollut niin kivaa enää Kepen mielestä, kuva otettu klo17:
|
27.2.2007 - Omistajan koiramaiset kuulumiset
Kepellä viime viikonloppu oli varsin normaali - ohjelmassa vain leinkkeilyä ja muuta sellaista touhuamista. Tällä välin emäntä oli päättänyt hieman aktivoitua ja suunnisti Kuopioon opiskelemaan. Ohjelmassa oli kasvattajan peruskurssi, vaikkakaan minkäänlaista kasvatustyötä ei kyllä ole suunnitelmissa (nimim. Kepen ensimmäisiä juoksuja odotellessa ;-) ). Matkalla olin siis sivistys ja mielenkiinto mielessä. Innokkaat kurssin kolme tolleristia löysivät mainiot paikat heti luokkahuoneen eturivistä, puhujanpöntön vierestä, joka olikin mainio valinta sillä kurssilla oli jopa n. 100 osallistujaa, joten takariviin saattoi kuulua matkalla jos jonkinlaista pölinää varsinaisen asian lisäksi (eturivissähän oltiin tietty ihan hiljaa..). Kurssin kolme eri luennoitsijaa olivat kaikki hyviä ja osasivat elävöittää luentomateriaalin läpikäyntiä kokemillaan esimerkeillä ja ne avasivat asioita hyvin ja herättivät välillä laajaakin keskustelua. Kurssin lopuksi oli tentti ja nyt vain jännätään tuloksia :)
Kurssin lisäksi pääsin viikonloppuna mittailemaan mammailevan Even masua, joka on muuten ISO :) ja pääsin osallistumaan myös meneillään olevaan veikkaukseen pentujen määrästä - sukupuolijakauma taisi jäädä veikkaamatta... Reippaasti Eve vielä masunsa kanssa yritti pomppia syliini vaikka tervehtimismahdollisuus maantasollakin tarjottiin, eipä painanut paljoa iloista tytteliä lauma mahassa. Sain myös mahdollisuuden käydä katsastamassa uunituoreen pentulaatikon, joka oli tosi hieno - Terveisiä vaan rakentajille, kyllä veren vuoto kannatti ;) Nyt vaan odotellaan tiukasti milloin kännyyn pirahtaa tieto uusista tollerivauvoista - kännykkää ei siis päästetä silmistä, kuten Katille lupasin. Even lisäksi mukavana bonuksena sain sunnuntaina pikaisesti, kurssin päätteeksi tavata Kepen puolisiskon, Taran. Kiitokset erittäin mukaville kurssikavereille! Koira-asiaa tuli puhuttua varmasti taas niin paljon ettei ole tosikaan, mutta mikäs siinä, mukava aihehan se on :)
12.2.2007 - Tapahtumarikas viikko
Kepellä on varsin rankka viikko takana. Sunnuntai-illasta perjantai-iltaan Kepe oli viihdyttämässä Merkillistä laumaa kun emäntä huiteli työreissulla Ruotsissa. Suuret kiitokset Johannalle & Timolle Kepsun laadukkaasta hoidosta taasen!
Lauantaina heti herättyämme alkoi taas omassa kodissa täysi sutina kun tavaroita pistettiin laatikoihin ja kannettiin laatikoita autoon. Kepsu reippaana poikana toki pyöri mukana ihmettelemässä ahkerasti mitä ihmettä ne ihmiset nyt taas keksi. Hetken päästä tuli taas tuttuja ihmisiä kun Nina & Harri tulivat auttamaan tavaroiden siirtelyssä. Kepsun lauma oli siis muuttamassa vihdoinkin kauan etsittyyn isompaan asuntoon Espoossa. Muuttomatka ei onneksi ollut kovin pitkä, ehkä n.50m, sillä tutusta talosta, tutulla, mukavalla seudulla oli vapautunut isompi kämppä ja me pääsimme muuttamaan siihen :) Reippaiden apulaisten kanssa tavarat siirtyivä nopeasti asunnosta toiseen. Ninalle & Harrille kuuluu siis mahtava kiitos tehokkaasta avusta! Tavaroiden siirryttyä uuteen kotiin saatiin vielä aika hyvin tavaroita paikoilleen ja kämppä alkoi muistuttaa etäsesti asuttavaa paikkaakin.
Kovin kauaa en kuitenkaan voinut ihastella uutta Espoon kotia, kun ohjelmassa oli taas jotain jännää: olimmme nimittän Kepen kanssa lähdössä ulkomaille, Viroon näyttelyyn. Matkaseurana meillä oli Riikka & Deli, Annina & Tiitus ja päiväinen muuttoapumme Nina. Riikka houkutteli minut mukaan reissuun kun Delin ilmoittamista suunnitteli ja sitten Anninakin innostui lähtemään, joten meillä oli oikein kunnon tehotiimi mukana matkassa :) Siispä lauantai-iltana kokoonnuttiin Riikan luona ja pakattiin auto täyteen koiria, häkkejä, laukkuja ja ihmisiä ja suunnattiin kohti Viking Linen terminaalia ja Tallinnaa. Hieman jännitin miten Kepsu osaa reissata laivalla, mutta siellä se meni kuin ammattilainen (otti varmaan mallia muista maailmanmatkaajakoirista, joita meillä oli mukana). Tallinnan päässä pääsimme työkaverini ajo-ohjeiden avulla hyvin perille näyttelyhallille. Tiedossa oli erittäin pitkä päivä sillä tollerit olivat vuorossa vasta klo14 jälkeen, lisäksi hermoja kiristi tiukka aikataulu takaisin Suomeen lähdön kanssa. Mennessämme hallissa oli vielä hyvin tilaa, joten pääsimme laittamaan leirin hyvin pystyyn, mutta pian huomasimme että tunnelma oli melko ahdas ja koirien ulos vieminen ja paluu kehän laidalle oli melko tuskaista, mutta selvisimme siitä kuitenkin :)
Tollereiden esiintymisen lähestyä alkoi leirissämme jännitys nousta ja yhdellä, jos toisella takoi sydän hurjaa kyytiä, olinhan minä sekä kaimani nähty jo ennen reissua pelottavia enneunia kuinka meidä käy. Tuomarin tiesimme tuomaroineen aikaisemmin myös Ruotsissa Tollar Specialenissa, joten tiesimme tuomarin tuntevan tollerit, mistään "ERI-automaatista" ei ollut kyse ja hyvä niin. Kepe joutui ekana tuleen ja hymyni loisti varmaan hallin kattoon asti, kun ERI kädessä teimme Kepsun kanssa tilaa Anninalle ja Tiitukselle. PU-kehässä Tiitus ohjattiin ensimmäiselle pallille sertin ja cacibin kanssa, joten meille ojennettiin sitten vara-cacib (vara-sertejä ei Virossa jaeta). Jo hienon tuloksen lisäksi lisää hymyä kasvoilleni toi se kun tuomari tuli vielä minulle puhumaan PU-kehän päätteeksi että "sinulla on oikein kaunis koira, vielä kun se vuoden, tms kehittyy niin siitä tulee todella upea" - voiko tuohon olla siis muuta kuin todella tyytyväinen? :) Deli sai myös ERIn ja Riikka sai siis käteensä saman saldon kuin Annina Tiituksen kanssa eli sertin ja cacibin. Eipä kolmen koiran kanssa olisi oikeastaan paremmin voinut mennä, joten lienee turha sanoa että meillä oli hyvin iloinen paluumatka - ja laivaankin ehdittiin reippaasti. Kepen arvostelu löytyy omalta sivultaan, onnittelut vielä uudelle intille sekä molemmille uusille EST MVA:lle ja kiitokset kaikille hervottoman hauskasta matkaseurasta, rankankin päivän selviää hengissä hyvässä seurassa!
Alla vielä pari kuvaa kehästä:
 
7.1.2007 - Uusi vuosi ja talviharrastukset..
Vuosi vaihtui meidän laumalta pääkaupunkiseudulla kavereiden luona. Kepsu oli tietenkin myös vaihtamassa vuotta ja innokkaana poikana myös mukana ampuilemassa raketteja vuoden vaihtuessa. Tosin Kepsu pysytteli emännän kanssa turvaetäisyydellä muiden hoitaessa varsinaisen rakettien ampuilun - suojalasit päässä tietenkin. Kepsun kanssa on mukava olla, kun ei tarvinnut tuosta uuden vuoden "sodastakaan" olla huolissaan, Kepsu katseli reippaana poikana raketteja siinä missä ihmisetkin ja nukkui seuraavana aamuna pitkään, aivan kuten ihmisetkin ;)
Loppiaisen kunniaksi ja näiden, ei niin talvisten, säiden ansiosta saimme eilen hyvän idean tehdä jo vuoden ensimmäisen jäljen Kepsulle. Tänään sitten kaivoimme valjaat ja uuden hienon jäljestysnarun kaapin pohjalta ja lähdimme jäljelle. Kepsua ei vuodenaika ilmeisestikään haitannut ja intoa puhkuen sen nenä alkoi heti tuhisemaan kun valjaat vain saatiin päälle, eikä into laantunut koko jäljen aikana.. Pitäisi varmaan tänä vuonna johonkin kokeisiin yrittää mahtua mukaan. Todistusaineistoa jäjeltä löytyy muutaman kuvan muodossa täältä.
|
|
