Vuoden 2006 kuulumiset
17.12.2006 - Omistajan nimi vaihtui :)
Nopeimmat ovatkin jo huomanneet vieraskirjasta, että Kepsun emäntä ja isäntä ovat sanoneet toisilleen "tahdon" eilen lauantaina 16.12. Nyt siis sivuja jatkossa päivittää Riikka Tarvonen (siinä onkin opettelemista, että uusi nimi suuhun sujuvasti taipuu..). Koiramaailman kiitokset vielä Team-Evelle Kepsun huolehtimisesta viikonlopun aikana, oli ainakin yksi asia, josta ei tarvinnut huolehtia, kun noin hyvä hoitopaikka oli tiedossa! Kiitokset myös team-Deliten ihmisjäsenille pinnikriisien hoidosta, kuljetuksista ja ties mistä kaikesta! Ne, jotka ovat huomanneet allekirjoittaneen toimivan myös tolleri-kerhon sihteerinä: älkää ihmetelkö, jos jatkossa sihteerin meilit tulevat hieman eri nimiseltä henkilöltä :)
14.12.2006 - Kepsu on entistä ehompi
Hups, on unohtunut ihan päivittää (ei-koira-aiheisten projektien painaessa päälle..) että Kepe voi taas erinomaisesti. Heti kun vesi saatiin pysymään sisällä siirryin nopeassa tahdissa normaaliin ruokaan ja Kepsu on taas elämänsä terässä :) Jälkikäteen kuulin että muillakin koirilla oli ollut samaa tautia, eli näyttäisi että Kepsu joutui vain jonkun bakteerin uhriksi, mutta onneksi parani nopeasti.
8.12.2006 - Koiran omistamisen ihanuus
"Kyllä koiran omistaminen on välillä ihanaa.." ,mietiskelin näin eilen siivotessani ehkä 15. oksennukset matolta, lattialta, tai muusta kivasta paikasta. Kepsu päätti siis eilen oksennella oikein olan takaa. Ensimmäiset ja toiset oksennukset pistin vielä sen piikkiin että sillä oli tyhjä maha, sillä Kepe oksentaa herkästi tyhjää mahaa. Yritin sitten saada Kepsun syömään jotain, jotta olo paranisi, mutta se ei ollutkaan mikään helppo tehtävä. Kun jotenkin sain sille yhden namin syötettyä, tuli se myös ylös nopeasti, lisäksi vesi ei pysynyt enää sisällä ja lopuksi minkään suuhun laitettavan haistaminenkin sai jo Kepe-raukan voimaan pahoin ja muutenkin koko koira oli hyvin veltto ja apaattinen ja kun tuosta vieteristä tulee apaattinen, olin jo melko huolissani. Ajattelin että paastotaan nyt sitten hetki ja kyllä se varmaan ohi menee, kunnes sain siivottavakseni verensekaisia oksennuksia kaksin kappalein..
Siitä seurasi pikaisesti seuraava tapahtumasarja: soitto yliopiston eläinsairaalan päivystykseen, oireiden selostus ja koira autoon ja auton nokka kohti Viikkiä.. Perille saavuimme n. klo22 illalla ja parin tunnin odottelun jälkeen pääsi Kepekin tutkittavaksi. Kepen vaisu käytös jatkui koko reissun ajan: normaalisti Kepsu olisi halunnut tutkia koko paikan läpi ja tehdä lähempää tuttavuutta muihin paikalla oleviin eläimiin, mutta nyt se tyytyi vain makoilemaan minun kainalossa ja nukkumaan. Ensin Kepe tutkittiin ulkoisesti, mitattiin kuume ja kuunneltiin sydän, jne ja kaikki vaikutti olevan normaalisti. Kuitenkin vaisun käytöksen takia päätettiin vielä ottaa verikokeet, jotta nähdään löytyykö sieltä mitään selittävää tekijää.
Toisin sanoen Kepen kaikki painajaiset toteutuivat, Kepsu on aina ollut tarkka pyllystään ja ymmärrettävästi kuumeen mittaus ei ollut kovin mieluisa kokemus, lisäksi Kepe saa aina sätkyn, kun sitä pistetään etujalkaan (kaikkialle muualle saa kyllä neulalla pistellä vaikka kuinka, eikä se haittaa herraa ollenkaan). Ehdotin että verinäyte otettaisiin Kepen takajalasta, sillä sieltä sen saa helpommin neulakammon takia, mutta eläinlääkäriopiskelija ei ollut koskaan ottanut verta takajalasta ja muut olivat teho-osaston puolella sillä hetkellä.. Päätimme siis yrittää etujalasta veren ottoa, joka sujuikin, ehkä senkin takia kun Kepsun muutenkin oli vaisu, yllättävän hyvin (mitä nyt yksi sätky tuli neulan ollessa jalassa) ja verinäyte saatiin siis kuitenkin lopulta talteen. :) Veriarvoissakaan ei ollut mitään ihmeellistä, ja kun päivystyksessä oli muitakin samoilla oireilla ja/tai veriripulilla olleita koiria ollut, todennäköisin vaihtoehto oli "joku pöpö".
Kepelle annetiin oksennusta estävää lääkettä pistoksena reiteen (jota Kepsu tuskin edes huomasi ;) ) ja lisäksi reseptin samalle lääkkeelle, jotta saadaan vesi ja myöhemmin myös ruoka pysymään mahassa ja Kepsu taas virkoamaan. Nyt aloitetaan kevyellä ruokavaliolla, jota annetaan pieninä annoksina melko usein ja lisätään pikkuhiljaa lihaa, jne jotta lopulta päädytään taas normaaliin ruokavalioon. Kotona olimme joskus klo2 jälkeen yöllä ja Kepsu suostui hieman juomaan ja se pysyi myös sisällä (!), aamulla en tarjonnut mitään ruokaa, tarjolla on vain vettä ja myöhemmin tänään aloitan jo riisin keitinliemen ja ehkä riisinkin tarjoilun, toivottavasti pöpö ei ole sitkeää mallia ja kohta meillä on taas normaali vieteri kotona :)
12.11.2006 - Valkealan näyttelyssä
Tänään meillä oli vauhdikas reissu Valkealan ryhmänäyttelyyn Johannan, Merrin ja Indin kanssa. Aamulla starttasimme klo6.30 Bodomilta räntäsateessa kohti Valkealaa. Ensimmäinen ojassa oleva auto tuli vastaan jo heti 100m:n päässä parkkipaikalta, joten sohjoa siis oli paljon! Tiet oli aurattu joskus yöllä, mutta lunta oli tullut reippaasti sen jälkeen, joten vauti ei ollut ihan normaalitasolla.. Valkealaan tultiin "hyvissä ajoin" klo9, kehän alkaessa klo9... Johanna hyppäsi Indin ja Merrin kanssa melkein vaudissa autosta ulos, kun Indi oli jo nuorten luokassa vuorossa ja minä etsin autolle paikan että ehdin Kepen kanssa vielä käyttöluokkaan.. Kepsu oli aika hölmistynyt ja ihmeissään uudesta paikasta ja koirien paljoudesta, joten pää pyöri sillä koko ajan.. myös kehässä, kun emme ehtineet aikaisemmin paikalle että Kepe olisi saanut ylimääräset ihmettelyt ihmeteltyä ennen omaa vuoroamme. Ylimääräisestä touhotuksesta tuli myös maininta Erittäin Hyvään arvosteluun. Muutenkin melkein koko näyttely meni ohi, kun saapuminen paikalle oli niin vauhdikas, että en ehtinyt juurikaan seuraamaan miten muilla tollereilla meni. Merri-matkakumppanin ROP ja Sert tosin eivät jääneet huomaamatta. Onnittelut komealle Merrille ja kauniille VSP-Ansalle vielä ja Johannalle kiitokset mukavasta matkaseurasta! :)
10.11.2006 - Filmaustuloksia
Soittelin tänään Kennelliittoon ja kyselin Kepen kuvaustuloksia. Postilaatikkoon lappu oli tullut jo eilen, mutta en valitettavasti ehtinyt hakemaan tuloksia, enkä malta tänään odottaa että pääsen töistä kotiin ja postiin :) Eli virallisesti Kepe jatkaa B-putkeaan eli lonkat ovat B/B ja kyynärät ovat 0/0, kuvaustulokset on päivitetty myös Kepen omalle sivulle. Kyselin samalla Kepsun sisarusten tuloksia sillä Nappi, Rilla ja Ruskahan kuvattiin samaan aikaan Kepen kanssa ja tulokset olivat myös iloisia eli A:ta ja B:ta pesueelle oli jaossa, päivitin tulokset sisarussivulle. Vielä odotellaan Allin tuloksia, niitäkin kyselin mutta ne eivät olleet vielä tallennettu kantaan, Allihan kuvattiin hieman myöhemmin kuin Kepe, joten eiköhän nekin tulokset kohta tule. Pidetään peukkuja pystyssä että Alli jatkaa hyvien tulosten sarjaa :)
16.10.2006 - Viikonlopun ohjelmaa
Viime viikonloppuna Kepellä ja emännällä oli mukavaa ohjelmaa Vaajakosken suunnalla. Isäntä oli suunnannut muutamien tollerituttujen ja muiden metsämiesten kanssa Kuhmoon metsästelemään kanalintuja ja siis koira & emäntä oli jätetty kotiin.. Onneksi Suska Vaajakoskelta keksi pelastaa ihan varmasti tylsyyteen tuomitun viikonlopun kutsumalla meidät metsästysleskien bileisiin Vaajakoskelle! Kati-petturin ( ;-) ) perumisesta huolimatta (oli muka jotain kiireellisiä kouluhommia..) oli meitä kolme metsästysleskeä ja kolme metsästyskoiraa paikalla. Emäntä sai seurustella Suskan ja Marin kanssa kun Kepelle ohjelmaa järjestivät Eros (Hulivilin Love Attack) ja Ria (Hulivilin Stepping Rose), joten lienee sanomatta selvää että molemmat viihtyivät vallan mainiosti. Kiitokset siis Suskalle kestitsemisestä! Takaisin Espoossa Kepe nukkui loppuviikonlopun varsin sikeästi.. eikä Kepeä haitannut juuri ollenkaan että, kaiman tullessa Bodomkujan askartelukerhoon, Riikan tytöt keskittyivät nukkumiseen eikä leikkimiseen.
2.10.2006 - Sekalaisia kuulumisia
Viime kuukauden ajan olemme jatkaneet Ninan kanssa viikoittaisia noutotreenejä. Kepelle on tehty eteenmenoja, markkeerauksia ja pitkiä muistinoutoja. Lisäksi viikko sitten seuraamme liittyivät Riikka & Wage, joilla oli mukanaan myös vaakku ja kani, joten Kepsu pääsi vaakkuilemaankin pistkästä aikaa. Kepsu ei olekaan vaakkua nähnyt sitten taippareiden, mutta edelleen vaakku on Kepen mielestä pop, mikä oli kiva huomata sillä Kepe on nähnyt vain lämmintä riistaa tässä välissä.
Viime viikolla minulla oli kolme päivää vapaata ja aloitin loman paluulla vanhan (ei-koiramaisen) harrastukseni pariin Riikan & Veesun kanssa eli ratsastamalla. Kävimme parin tunnin issikkavaelluksella ja se oli KIVAA! :) Näinköhän tästä syttyi taas innostus vanhan harrastukseen, suunnitelmissa on kyllä ainakin toinen issikkaratsastus vielä tälle syksylle.. Ratsastuksen aikana Kepsu odotteli kotona, mutta loppuviikon Kepelläkin oli tosi kivaa kun lomailtiin Savossa ja tavattiin ihana Eve (kiitokset vielä Häyristen porukalle loistavasta seurasta!). Kuopiosta kurvasimme suoraan mökille, mahdollisesti viimeistä kertaa tänä syksynä.. ensi kevättä odotellen siis. Mökille kävimme hieman katselemassa ja kuuntelemassa lintuja, saalista emme kyllä saaneet, mutta mukavaahan se on luonnossa liikkua muutenkin. Mökillä lepuutimme hermoja ja nautimme syksystä. Nyt on taas paluu arkeen edessä..
1.9.2006 - Paluu kuivaharjoitteluun
Eilen oli aika kaivaa taas damit naftaliinista esiin ja suunnata damirepun kanssa metsään. Hieman jännitti kuinka intoa täynnä Kepe olisi kun taippareiden jälkeen Kepen kanssa ei ole juuri noutotreenejä tehty (sorsastusreissua lukuunottamatta). Olimme Ninan kanssa sopineet että alkaisimme treenaamaan yhdessä säännöllisen epäsäännöllisesti yhdessä nomea ja tämä oli nyt näille treeneille aloitus.
Ensin vuorossa oli Mila Ninan kanssa, minun toimiessa damien ojentelijana ja heittelijänä. Sitten vaihdettiin vuoroja ja Kepe pääsi autosta ulos. Hieman jännitin millainen intoräjähdys olisi edessä.. Otin ensin pitkän muistinoudon ryteikön läpi ja ei se kyllä ihan mallikkaasti mennyt kun Kepe oli niin intoa täynnä että suoritus meni touhottamiseen.. noh dami tuli kuitenkin, vaikkakin suoritus oli kaukana tyylipuhtaasta.. Päätin ottaa toisen muistinoudon, että näkisin riittikö tuo ensimmäinen purkamaan sen touhotuksen ja nyt voitaisiin oikeasti alkaa töihin. Toinen muistinouto oli lyhyempi ja hieman pienemmässä ryteikössä ja tämä sujuikin jo aivan mallikkaasti, damikin tuli jopa käteen(!), eli se ensimmäisen damin kanssa tehty touhotus näköjää riitti purkamaan sen ylimääräisen touhotuksen ja alta kuoriutui enemmän normaali Kepe :)
Jos aion joskus Kepen johonkin nome-kokeeseen ilmoittaa on meidän treenattava ohjauksia ja markkeerauksia paljon, sillä niitä Kepen kanssa on tehty hyvin vähän. Ajattelin että markkeeraukset olisivat nyt tauon jälkeen ehkä liian vauhdikkaita ja innostavia, joten otimme helppoja ohjaustehtäviä pari niin että Kepe näki mihin dami laitettiin ja oli siis hyvin motivoitunut tehtävään. Tämän tehtävän tarkoituksena olikin lähinnä vahvistaa suullista eteen-käskyä sekä pillillä annettua "siinä"-käskyä. Nämäkin harjoitukset meni ihan kivasti, joten teimme enää loppuun malttiharjoituksen, jossa Nina heitti damin lähelleen ja Kepen istuessa paikallaan minä kävin noutamassa sen. Kepe malttoikin istua hötkyilemättä kivasti paikallaan, kun minä kävin hakemassa damin pois. Kun kaikki aikomani harjoitukset menivät mukavasti ja en halunnut alkaa ahnehtimaan liikaa, joten päätimme lopettaa treenit Kepen osalta siihen. Onnistuneita suorituksia (ensimmäistä touhotusta lukuunottamatta) ja koira joka puhkuu aina vain intoa näitä treenejä kohtaan, voin olla siis ihan tyytyväinen eilisiin suorituksiin. Seuraavan kerran mennäänkin jo ensi viikolla uudelleen samalla porukalla treenaamaan, toivottavasti edessä on lisää onnistuneita harjoituksia :)
21.8.2006 - Kepe sorsastaa
Nyt on sitten Kepe kokenut sorsastuksen avauksen ja saanut ensimmäiset lämpimän riistan noudot tehtyä. Täytyy kyllä sanoa, että isäntäväki on erittäin ylpeä kuinka pikku-Kepe jaksoi hienosti koko päivän märissä olosuhteissa (=vettä oli passissa polveen asti) noutaa ja noutaa. Heti avauksesta lintuja tippui huonosti, ne vain lensivät aivan liian korkealla, joten niitä oli turha yrittää ampuakaan. Mutta sai Kepe kuitenkin pari noutoa tehtyä ja taisivat palikat loksahtaa paikoilleen miksi niitä kylmiä lintuja on heitelty ;)
Myöhemmin iltapäivällä / illalla meno olikin jo aivan toisenlaista ja pudotuksia tulikin enemmän ja siis myös Kepelle hienosti noutoja. Kepe hienosti osasi markkeerata itse suunnilleen minne lintu putosi, joten suurin osa noudoista oli helpohkoja Kepelle. Osaa taas Kepe ei nähnyt, sillä lintuja tippui hieman joka puolelle lahtea, mutta niin vain Kepe luotti emäntään aina ja lähti uimaan osoittamaani suuntaan ja jaksoi/malttoi edetä niin kauan kunnes sai itse vainun linnusta ja löysi sen. Tarvitseeko sanoa, että emännällä oli hymy hyvinkin herkässä.
Hyvistä suorituksista on erikseen mainittava tämä: Kepen ensimmäinen haavakko. Olin Kepen kanssa ajamassa ylös lahden pohjaan laskeutuneita lintuja, kun toisesta suunnasta saapui parvi, josta ampujamme tiputtivat yhden heidän eteen. Tällöin olimme reilu 50m ampujien takana, mutta lähetin Kepen (ehkä uhkarohkeastikin) noutoon näyttämällä suunnan tippumispaikkaan ja lähetin. Kepe juoksi hurjaa vauhtia aivan suoraa linjaa läpi kaislikon ja mudan, ohi metsästäjien, suoraan linnulle. Yllätys olikin kun lintu räpiköi vielä, aivan pienen hetken Kepe empi, mutta otti linnun sitten suuhun ja kauniilla otteella lähti palauttamaan (edelleen räpiköivää lintua). Ote oli kuitenkin aivan oikea eli pitävä, mutta hellä ja lintu palautui edelleen räpiköivänä passipaikalle, ja niin sitä koiraa taas ylistettiin.
Yllättäen puolen yön aikaan takaisin majapaikalla meillä oli erittän väsynyt tolleri, joka kömpi enemmänkin kuin mielellään emännän kainaloon nukkumaan isäntien jäädessa vielä kertaamaan päivän tapahtumia tuvan puolelle :)
Tässä emäntä ja koira odottelevat päivällä sorsia saapuvaksi :)
7.8.2006 - Specialen & Sawo Show
Parin viime viikon aikana meillä on ollut kovin koirapainoitteista ohjelmaa, tosin ilman Kepeä. Kesälomamme lopuksi Kepsu lomaili vanhempieni luona Kuopiossa, kun me matkustimme yhdessä team Deliten ja team Redadict:n kera Ruotsiin Tollar Specialeniin. Reissu oli meidän tiimillemme ensimmäinen tuonne Ruotsin suurimpaan tolleritapahtumaan. Olin kyllä harkinnut Kepenkin mukaan ottamista, mutta päätimme kuitenkin kokea tapahtuman ensin ilman koiraa, ehkä sitten seuraavalla kerralla Kepekin pääsee mukaan :) Saavuimme Marienstadiin jo torstaina ja ehdimme hieman tutustua lähiympäristöömme ennen kuin tolleritapahtuman pääsivät valloilleen perjantaina. Perjantaina ohjelmassa oli siis agilityä ja tokoa sekä myös metsästyskokeita. Kuitenkin metästyskokeet jäivät perjantailta näkemättä sillä mökkimme koirat olivat osallistumassa tokoon (Deli & Kössi) sekä agilityyn (Speedy). Siispä viihdyimme perjantain pääosin nurmikentän laidalla lokoisasti tuolissa istuskellen.
Lauantaina puolestaan suuntasimme katsomaan nomea. Koirat jäivät mökille, Suomalaisia koiria ei tänä vuonna nähty siis kuin nurmikentillä. Tosin itse aloin harmittelemaan junior- ja nybörjasklass:ia seuratessa että nyt en ilmoittanutkaan Kepeä mukaan... mutta ei pidä jossitella. Metsästyskokeet pidettiin valitettavasti tänä vuonna dameilla, joten koirien riistainnosta ei voinut tehdä mitään johtopäätöksiä, mutta kyllä sitä dameillakin nähtiin suorituksia laidasta laitaan. Pääsin seuraamaan kaikkea kolmea luokkaa eli mästar-, nybörjar- ja juniorklass:ia. Koepaikkoja oli yhteensä neljä, joista kolmella kävimme. Mielestäni rannat olivat helpompia kuin suomalaisissa kokeissa ja nybörjar- & juniorklassin hakuruudut olivat mielestäni myös helpommassa maastossa kuin esim taipparit Suomessa. Mästarklass:n maasto oli sen sijaan mielenkiintoisen haastava (vaikkakin katsojan kannalta paikka oli todella hieno, mikäs siinä oli kalliolla istuskellessa). Hakuruutu sekä markkeeraukset tehtiin alueelle, jossa oli kaislikkoa, matalakasvuista kuivaa maata sekä metsää, eli koirille luontaisia "seiniä" oli joka suunnassa, esim metsään emme nähneet minkään koiran lähtevän. Itselleni lauantai oli todella antoisa päivä, hyvin eritasoisten koirien työskentelyä junnuista "mestareihin" oli mielenkiintoista seurata ja toki yritin katsellä myös sillä silmällä suorituksia, että saisin ideoita Kepen kanssa treenaamiseen.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa näyttely. Koiria näyttelyyn oli ilmoitettu yli 300 ja niitä arvosteltiin viidessä eri kehässä. Kaikkien seuraaminen oli siis sula mahdottomuus. Siispä juoksentelimme kamerat kaulalla heiluen kehästä toiseen ja yritimme pongailla etukäteen mielenkiintoisia koiria. Vaikka olin etukäteen miettinyt mitä koiria ainakin haluaisin nähdä, jäi niistä varmaan puolet näkemättä kunnolla sillä tuomarit arvostelivat toki eri tahtiin ja oli mahdotonta tietää tarkkaan milloin kukakin oli kehässä. Lisäksi oman hankaluutensa toi mökkimme neljä näyttelytähteä, jotka kaikki olivat melkein yhtä aikaa, jokainen eri kehässä :) Minulle oli annettu vastuu Nekun viemisestä kehään ja se toi tietenkin oman jännityksensä. Nekku hurmasi tuomarin, joten kehässä oli varsin mukava juosta "Hyvä Nekku!" huudon kaikuessa kehän laidalla Nekun viilettäessä tasokkaan valioluokan viidenneksi KP:n kera. Muutkin suomalaiset menestyivät hienosti, meidän mökkiporukasta Speedy ylsi aina käyttöluokan VSP:ksi asti ja näyttelyyn saapunut Cajo oli avoimen luokan paras koira ja PU2, näin muutamia kerratakseni. Takaisin Suomeen päin starttasimme klo04 maanantaiaamuna Marienstadista, jotta ehtisimme Tukholmaan aamulaivaan. Kuskin pysyivät hereillä ja jaksoivat ajaa, joten takapenkiltä herättiin tyytyväisinä Tukholmassa ja jatkettiin toki unia heti laivaan päästyämme :) Reissu oli todellakin antoisa ja mielenkiintoinen, ensi vuonna olisi kova hinku päästä taas mukaan, mutta valitettavasti Specialenin ajankohtaa oli siirretty tuosta heinäkuun lopusta juuri samalle viikonlopulle kuin TollerShow on Suomessa.. mutta sitten seuraavana vuonna :) Kuvia Specialenista löytyy täältä.
Sitten viime viikonloppuun. Valitettavasti TollerShow jäi (taas!) väliin minulta, sillä minun piti palata jo torstaina töihin. Kepsukaan ei osallistunut, vaikka handleri oli jo varattuna, se kasvattelee nyt karvaa ja kroppaa ja seuraavan kerran se osallistunee sitten joskus (kasvettuaan hieman) käyttöluokkaan. Kiitokset kuitenkin valtavan hienosta ja nopeasta tulospalvelusta livenä kehän reunalta molemmille kaimoille! Oli melkein kuin olisin ollut itse mukana ;) Lauantain ja sunnuntain kuitenkin sain viettää Kuopiossa, Sawo Show:ssa laadukkaassa seurassa (kärventämässä nahkaani), kun Riikka ja Fiona hurmasivat suvereenisti molempina päivinä fieldikehässä tuloksena viimeinen tarvittava cacib inttivalioon, onnea :) Kepsu sai myös nauttia laadukkaasta seurasta, kun Riikka & Fiona tulivat meille yöksi viikonloppuna ja intoutuipa Fionakin riehumaan Kepen kanssa (koko illan ja aamun..), Kepellä taitaa olla joku taito tuoda lapselliset piirteet esiin vakavimmastakin Fieldistä ;) Fieldikehän lisäksi olimme molempina päivinä tollerikehän laidalla vain katselemassa, kun Nekku & Deli hurmasivat vain TollerShowssa ja Kepe odotteli kotosalla. Onnittelut kaikille menestyjille ja kiitokset laadukkaasta juttelu/juoruiluseurasata kehän laidalla olleille tutuille! Nyt kun on koirailtu ilman Kepeä niin paljon, on ehkä aika touhuta tuon omankin koiruuden kanssa jotain, joskus :)
22.7.2006 - Kepe taipuili itselleen NOU1:n :)
Kesälomamme yhtenä salaisena osana oli taipumuskokeeseen osallistuminen ja niin siinä vain kävi että Kepe taipuili hyväksytysti ja sai siis NOU1:n :) Suoritus ei ollut mikään täydellinen, mutta aivan riittävä: epäonnistumisia nk. varmoissa osissa ja yllättäviä onnistumisia niissä ei niin vahvoissa osissa, nehän sitten sopivasti tasapainottavat lopputulosta ja pitivät isäntäväen varpaillaan :) Olimme KaiNon taippareiden aamuryhmässä, koiria oli neljä ja starttinumeromme oli se viimeinen eli 4. Meitä ennen kolme labradoria kävivät yrittämässä taipumista ja kaksi pääsikin jäljelle.
Ensin oli lokki, joka heitettiin maalta, tämän Kepe toi hienosti. Seuraavaksi ammuttiin ja heitettiin lokki veneestä. Yllättäen Kepe kääntyikin kesken uimisen takaisin rantaan. Siinä oli emäntä huuli pyöreänä että anteeksi mitä. Noh, viimein lokki kuitenkin tuli rantaan ja, vaikka olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, pääsimme siis hakuruutuun. Hakuruudussa Kepe teki omaa vauhdikasta työtään, tosin aluksi vain etualalla pyörien, kuitenkin Kepe haki myös yhden kauimmaisista vaakuista ja tämä riitti tuomarille, eli yhteensä 4 vaakkua 6:sta riitti jäljelle pääsyyn. Ja ne palautukset, olen sanonut että niistä se jää kiinni, jos jostain jää, mutta Kepe päättikin yllättää ja palautti hienosti jokaisen vaakun ihan minun lähelleni (tähän saakka dameilla palautukset ovat olleet ihan siedettäviä, mutta vaakuilla ..no ei ihan).
Sitten jäätiin jännittämään jälkiä. Ensin kaksi labukkaa kävi tuomassa kanin metsästä ja sitten oli meidän vuoro. Pelko oli kova, että jos se nyt ensimmäistä kertaa päättääkin olla tuomatta sitä pupua kun lokitkaan ei menneet ihan putkeen, vaikka aikaisemmin ne ovat olleet niitä "helppoja". Noh, Kepe painui metsään hippulat vinkuen ja sammaleet lennellen, eli omalla vauhdikkaalla tavallaan :) Sitten tuomari meni katsomaan mitä se tekee ja käski sitten kutsumaan, pillitin ja jonkin ajan päästä Kepe tuli, tyhjänä. Yleensä olen ollut jäljellä ihan hiljaa, kunnes Kepe on ollut näkyvissä, että ehkä olisikin pitänyt olla hiljaa vain.. Kepe lähti kuitenkin heti uudelleen metsään ja sieltä se kanikin sitten tuli. Eli Kepsukan suoritus oli täysin riittävä NOU1:een :) Nyt on edelleen paljon treenattavaa ennen kuin ALO-startista voidaan edes haaveilla, mutta ehkä joskus... Koepöytäkirja löytyy kokonaisuudessaan täältä.
29.6.2006 - Treenikuulumisia
Aktiivinen kesäkuu alkaa olla takana päin ja tuleva heinäkuu näyttää olevan ihan yhtä täynnä ohjelmaa. Messarin jälkeen ohjelmassamme on ollut tollerileiriä, juhannusta ja melko paljon noutotreenejä, kuvia leiriltä ja juhannuksesta löytyy täältä.
Tollerileirillä osallistuimme Kepen kanssa taippariryhmään, jota vetivät Anna & Ville. Harjoituksiimme kuului mm. vesinoutoja, hakuruutua ja muistinoutoja riistalla sekä dameilla. Kepekin teki parasta työtä tuohon mennessä hakuruudussa ja uimiseen oli tullut jo tuolloin hyvää varmuutta että kaksoismarkkeeraukset sujuivat Kepeltä vallan mallikkaasti. Hyviä vinkkejä mm. hakuruutuun jäi meille mieleemme ja vesinoudoissa kannustettiin tekemään jo vaikeampiakin harjoituksia aste asteelta. Kiitokset Annalle ja Villelle hyvistä treeneistä! Leirin jälkeen meillä oli hieman väsynyt tolleripoika kotosalla, rankka viikonloppu.
Rankkoja viikonloppuja jatkettiin tollerileiristä seuraavana viikonloppuna eli vuorossa oli juhannus. Suuntasimme perjantaina nokkamme kohti Vaajakoskea ja ystäviemme kotia siellä. Heti perjantaina otimme Kepelle paukku- ja lokkitreenit kunnolla upottavassa mutalammikossa. Kepelle on viimeksi ammuttu joskus viime kesänä, joten ajattelin että olisi hyvä kokeilla että laukaisuvarmuus on edelleen yhtä hyvä kuin viime kesänä. Ja hyvin menikin ammuskelut, Kepe ei reagoinut laukauksiin ollenkaan se oli vain valmiina syöksymään lokin perään :) Viikonloppu muutenkin koostui Kepellä lähinnä vesihommista, eli lauantaina dameiltiin hieman vedessä ja sunnuntaina Kepe keksi että vedessähän voi uiskennella ihan omaksikin ilokseen :) Kuten arvata saattaa, viikonlopun päättyessä meiltä löytyi jälleen yksi hyvin väsynyt tolleripoika.
Eilisen jälkeen pitää todeta, että emäntäkin on kai jotain oppinut näistä eri treeneistä (!), eli se tajuaa lopettaa ajoissa (ainakin eilen tajusi). Usein on käynyt että kun treenit on menneet hyvin on tullut mieleen että "vielä tämä yksi harjoitus" ja se meneekin sitten ihan pieleen.. mutta viime aikoina olemme onnistuneet Kepen kanssa harjoituksissa myös siinä mielessä että treenit päättyvät onnistuneeseen suoritukseen. :) Olen myös yrittänyt vaihdella treenimaastoja niin että emme unohdu vain treenaamaan "omalla takapihalla".
13.6.2006 - Sekalaisia kuulumisia
Toissa viikonlopun actionin jälkeen on viime viikko ollut Kepen kannalta hieman tylsä, mamma on vaan käynyt kotona kääntymässä ja ulkoiluttamassa ja sitten taas lähtenyt jonnekin. Eli viime ke-su meni melko pitkälti EUV-näyttelyssä hommissa emännän osalta ja arkipäivinä piti niitä "oikeita töitäkin" tehdä, joten Kepe on joutunut olemaan hiljaiselolla. Lauantaina tosin oli minun vapaapäivä messarista ja mentiin Anninan ja poikien kanssa lenkkeilemään Kirkkonummelle, jonka näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut jättää tekemättä, tai ainakin siellä lenkillä olisin voinut jättää sen yhden ojan pohjan koluamatta ja pitää paikat ehjinä.. Mutta tuota lukuunottamatta lenkki teki hyvää Kepelle, kun sai juoksennella ja purkaa kertynyttä energiaa ja minulle se tarjosi sopivan vastapainon messarille.
Nyt sitten tuo Messukeskuksen näyttely on ohi ja mennyttä ja voidaan aloittaa orientoituminen sille Tollerileirille! Kepsu on ilmoitettu taippariryhmään leirillä ja lisäksi olisi tarkoitus luovuttaa Kepen verta Optigenin tutkimuksiin, eli PRA-status testataan. Eilen Kepsu pääsi taas hieman treenailemaan kun menimme Riikan & Delin kanssa siipidamien ja lintujen kanssa metsään. Ensin teimme hakuruudun, jonka täytin Kepen kanssa ja ensin haetutin Kepellä kaksi damia, sitten Deli lähti hommiin ja Kepe sai katsoa vierestä. Delin haettua kaksi damia lähetin Kepen vielä uudelleen hakuun ja "tadaa!" sinne se katosi hakuruutuun! Eli aikaisemminhan se on hakenut pari ja sitten jäänyt vain minun jalkoihini pörräämään, mutta nyt se näytti tajuavan, että tuolta niitä vaan tuntuu löytyvän, joten se lähti hienosti itsekin pitkälle hakualueelle. Kepen tuotua sen kolmannen damin pääsi Deli vielä hommiin ja Kepe sai katsella lopun ajan vierestä. Olin todella tyytyväinen, että Kepe näyttää pikkuhiljaa tajuavan tuon haun merkityksen ja irtaantuu minusta. Kiitos Delille esimerkin näyttämisestä :)
Hakuruudun jälkeen menimme suolammelle, jossa oli pieni pudotus veteen ja Kepehän on uiskennellut vasta "lastenrannoilla", joissa vesi pikkuhiljaa syvenee. Otin ensin muutamia heittoja damilla, jotta näen uskaltaako Kepe mennä vaikeasta rannastakin uimaan ja kyllähän se sitten lopulta uskalsikin hienosti hakea damin damin perään sielä lammesta. Ja hienoinpana asiana oli se, että Kepe näyttää oppineen uimaan eli se ei enää heilutellut tassujaan veden pinnalla vaan ui tehokkaasti jalat veden pinnan alapuolella heiluen! :) Sitten otettiin vielä muutama nouto lokilla n. 5m etäisyydeltä eikä Kepe kertaakaan edes meinannut sotkeentua lokin siipiin, kuten edellisellä kerralla, kun se lokkia vedestä haki. Olin todella tyytyväinen tähänkin suoritukseen. Lopuksi vielä vedettiin Kepelle pikkukanilla jälki, joka oli n. 100m pitkä ja kaarsi loivasti ylös rinnettä. Rauhoitin Kepen ennen jäljelle lähtöä istumaan ja hienosti poika odotti lupaa tutkia alkumakausta. Alkumakaukselta Kepe lähti sitten huimaa vauhtia jäljestämään jäljen alapuolella rinteessä (ilmeisesti hajuvana laskeutui sen verran alemmaksi) ja löysi kanin. Kanilla Kepe jäi sitä ensin haistelemaan, mutta kun kutsuin sitä, nappasi se kanin suuhunsa ja juoksi (taas) tuhatta ja sataa luokseni.
Palautukset melkein jokaisessa tehtävässä jäävät minusta pienen matkan päähän, mutta enää ei ole nähty pitkään aikaan mitään kunniakierroksia, joita Kepellä oli aikaisemmin tapana tehdä. Joten olen ollut ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Palautuksia käteen harjoittelemme vielä kotona ja vasta kun ne alkavat sujumaan siellä voin alkaa vaatia niitä myös ulkona. Olen kuitenkin todellä tyytyväinen Kepen työskentelyyn ja tähän mennessä tapahtuneeseen kehitykseen. Hyvinä juttuina pitää mainita se, että Kepe ei ääntele, ei edes silloin kun Deli pääsi vuorohaussa hommiin ja toinen hyvä asia on se että Kepe malttaa rauhoittua ennen suoritusta, se on selkeästi oppinut että hommiin ei pääse hötkyilemällä :)
Nyt vain odotellaan että olisi jo perjantai! :D
30.5.2006 - Viimeinen Katin vetämä treeni
Tiistaina oli "kurssimme" viimeinen treenikerta ja vuorossa oli vesinoutoja ja jälki. Vesinoudot tehtiin niin että ensin jokainen koira kerrallaan kävi tekemässä dameilla noutoja ja sitten kun kaikki olivat kerran dameilla noutoja tehnyt jokainen kävi vielä vuorollaan lokkia noutamassa. Sillä välin kun muut tekivät rannassa noutoja, toiset treenailivat vaakuilla ja kanilla kantamista, muistinoutoja, yms mitä nyt kukin halusikaan tehdä. Itse tein ensin Kepelle vaakun kantamista sekä muutaman muistinoudon (n 30m) melkoisessa ryteikössä, kivasti se vaakku sieltä tuli mamman lähelle ilman mitään ylimääräisiä kaarteluita. Seuraavana Kepelle tehtiin vesinoutoja dameilla. Kepeä edelleen hieman jännittää uiminen ja tyyli on se "tassut pinnalla", mutta kummasti ne painuivat veden alle kun dami suussa palattiin rantaan. Kepsu sai tehdä paukkunoutoja damien perään aika monta ja kivaa sillä olikin, tämä tehtiin siksi, että Kepe vain tottuisi veteen ja ehkä oppisi uimaankin oikein.
Sitten mentiin tutustumaan pupuun. Aikaisemmin Kepe ei ole aitoa pupua nähnytkään, vain pupun nahkaan ollaan damin ympärillä tutustuttu. Kannatin Kepellä pupua ja ihan vain kokeiltiin että nouseehan se maasta ja kantaahan se sitä, että tiedetään voiko jäljellä käyttää oikeaa pupua vai otetaanko se nahka, kun siellä kuitenkin pitäisi olla sellaista, jonka se varmasti nappaa suuhunsa. Pupu oli Kepsusta tosi kiva (kuten muutkin riistat tähän mennessä). Pupun jälkeen kokeilin vielä hieman lokin kantoa ennenkuin hra lokki pääsi uiskentelemaan. Lokistakin Kepe tajusi nopeasti että paras on ottaa siitä keskeltä kiinni, kun jos raahaa siivistä, sotkeutuu se vain jalkoihin ja siitä ei tule sitten mitään :)
Kuivaharjottelujen jälkeen oli vuorossa lokin vesinoudot. Lokin perään Kepe lähtikin reippaasti veteen, mutta lokilla se meinasi sotkeutua siihen yrittäessään kääntyä rantaan, tämä johtui tietenkin siitä että Kepen uintityyli oli se jalkoja heiluttelu hieman liian lähellä veden pintaa, jolloin lokin siivet tulivat eteen. Tehtiinkin sitten lyhyemmällä matkalla lokin noutoja niin että joka toisen se sai kahlaamalla haettua ja joka toisen perään se joutui hieman uimaan. Nyt sitten onkin edessä uintitreenejä, jotta uintityyli saataisiin paremmaksi ja siten voidaan ottaa kauempaakin lokin noutoa, tämä siksi ettei Kepe säikähtäisi lokilla sotkeutuessaan siihen ja siten yhdistäisi "pahaa kokemusta" lokkiin. Raskaita dameja vaan siis veteen ja niillä uintiharjoituksia ja uintityylin ollessa "normaali" voidaan treenailla noita pidempiä noutoja lokillakin.
Kun kaikki treeniläiset olivat saaneet uiskenneltua ja lokit noudettua, siirryttiin jälkien pariin. Kepe pääsi jäljelle ensimmäisenä ja jälki siis vedettiin sillä oikealla kanilla, kun se kuivaharjoittelussa oli noussut kivasti mukaan. Laahausjälki oli joitakin kymmeniä metrejä pitkä (vaikea arvioida, kun en itse jälkeä vetänyt enkä tarkkaan tiennyt missä kani odotti) ja melko suora. Kepe lähti intoa puhkuen metsään jäljen alkua kohti, olihan se juuri hetki sitten nähnyt että se ihanuus sinne päin kannettiin. Eli motivointina toimi se että koirat näkivät että kani katosi sinne metsään, mutta eivät kuitenkaan nähneet itse jäljen vetoa. Metriä ennen jäljen alkua otin Kepen istumaan viereeni ja Kepe rauhoittuikin todella nopeasti (olin tästä aivan yllättynyt kun se kuitenkin meni kuin höyryjuna metsän laidalta tuohon saakka). Pienen hetken istahdettua osoitin Kepelle taippariotteessa jäjen alun, jota Kepe innokkaasti nuuhki, sitten näytin kädellä hieman jäljen suuntaa ja Kepe lähti ampaisten matkaan. Heti alkuun se teki pienen tarkistuslenkin, mutta palasi heti jäljelle ja lähti nenä tiukasti maassa etenemään vauhdikkaasti pois silmistäni. Kati kertoi Kepen jäljestäneen todella tarkasti jälkeä pitkin. Jäljen päässä pupu oli pienen mättään päällä, josta Kepe meni vauhdikkaasti nenä maassa ohi, mutta oli kuitenkin huomannut nopeasti että ei se jälki enää jatkunutkaan, palasi pupulle ja nappasi sen suuhunsa. Silloin Kati huusi että "kutsu", puhalsin pilliin kutsun ja punainen juna rytisti pitkin metsää vauhdikkaasti minua kohti. N. metriä/paria ennen minua Kepe tiputti pupun maahan ja jäi siihen, mielestäni oikein kiva suoritus ensimmäiselle laahausjäljelle. Katille vielä suuri kiitos hyvistä vinkeistä ja treeneistä!
23.5.2006 - Hakuruutu - ihan ensimmäinen
Tänään jatkettiin taipparitreenailuja hakuruudun merkeissä. Ensin käytiin läpi hieman eri vaihtoehtoja kuinka tehdä hakuruutu huomioiden tuulen suunta, oma liikkuminen ruudussa ja miten damit kannattaa sijoittaa ja alueet hajustaa niin että varsinkin alussa saadaan tuettua koiran toimintaa. Lisäksi puhuttiin miten edetä harjoituksissa kun haku alkaa sujumaan.
Sitten lähdettiin rakentamaan hakuruutua. Maasto oli hieman loivassa, nousevassa rinteessä, ei kovin peitteisessä maastossa. Ruutuun vietiin 7 damia niin että ruudussa kuljettiin "siksakkia" laidasta laitaan ja damit jätettiin alueelle niin että ne kokonaisuudessaan muodostivat puolikaaren lähetysalueeseen nähden kuitenkin niin että osa dameista oli lähempänä ja osa kauempana. Osan damien ympäristöön tehtiin myös hajustettu alue ja itse dami piilotettiin esim. kuusen juureen hajustetun alueen keskelle. Muutama dami nostettiin hieman korkeammalle kannon päälle ja pari damia heitettiin hieman kauemmaksi.
Kepelle ei ole ennen tehty varsinaista hakuruutua. Kepen odottaessa lähetysalueella avustaja kiersi alueen läpi samaa siksakkia pitkin ja avustajan palattua Kepe lähetettiin hakuun. Ensimmäinen dami löytyi melko nopeasti, toinen dami myös. Kepe työskenteli rauhallisesti, nenäänsä hyvin käyttäen. Kolmannen damin kohdalla Kepe ei oikein meinannut irrota minusta ja sainkin avittaa Kepeä hienoisesti kävelemällä läheisintä damia kohti, Kepe löysikin damin lopulta, kun sai vainun hajustetusta alueesta. Seuraavalle damille Kepe yritettiin saada irtoamaan kauemmas ja Kati käveli ruutuun, jolloin Kepekin lähti vauhdilla Katin suuntaan ja samalla syvemmälle ruutuun. Katin ei tarvinnut kuin seistä ruudussa ja Kepe teki hakua ja tällä tavalla löytyikin vielä kaksi kauempana olevaa damia.
Mahdollisia syitä miksi Kepe ei niin hyvin irronnut kauemmaksi on varmaankin että Kepe olisi tarvinnut enemmän motivointia (esim ruudussa kävelijä olisi voinut taputella dameja, jne että Kepe olisi varmempi että siellä kauempanakin on jotain) tai mahdollisesti Kepsua hieman jänskätti pidemmälle irtaantuminen. Nenän käyttö oli kuitenkin hyvää, damin löydyttyä Kepe lähti suoraan palauttamaan ilman aikeita jatkaa hakua ja yhtään kunniakierrosta ei myöskään nähty palautusten yhteydessä(!). Nyt pitää Kepen kanssa harjoitella enemmän tuota irtaantumista, eli tehään harjoituksia haastavemmissa maastoissa, ryteiköissä, pimeämmällä, jne ja nämä kaikki muistinoutoina, jolloin Kepellä on motivaatio korkealla noudossa.
16.5.2006 - Lisää taipparitreenailua
Nyt onkin paineita kun selvisi että näitä tekstejä lukee joku muukin kriittisesti kuin minä itse.. Terveisiä vaan, osaankohan mä kirjoittaa nyt ollenkaan oikein tämän päivän harjoituksista.. Noh, saa kommentoida ja korjataan sitten kommenttien mukaan ;-)
Mutta asiaan, ensimmäisenä otettiin tälläkin kertaa hieman seuraamista, nostoja ja edelleen sitä koko paketin vastaanottoa. Tämän jälkeen otettiin muistiharjoituksia: Ensin vietiin siipidami koiran kanssa yhteen paikkaan ja koiran piti käydä hakemassa se. Seuraavaksi vietiin yksi siipidami samaan paikkaan kuin edellisellä kerralla ja toinen dami vastakkaiseen suuntaan. Ensin piti hakea se viimeiseksi ja samalla "uuteen paikkaan" viety dami ja sen jälkeen se ensimmäisenä viety dami. Tämän jälkeen tehtiin vielä yksi harjoitus, jossa otettiin kolmeskin suunta mukaan. Eli taas vietiin koiran kanssa ensimmäinen dami samaan paikkaan kuin kaksi kertaa aikaisemminkin, toinen dami sinne samaan kuin äskenkin ja kolmas dami vietiin vielä kolmanteen suuntaan. Eli tavallaan aina palattiin keskelle ja lähdettiin viemään damia eri suuntaan. Hakujärjestys oli näissä sama kuin aikaisemminkin eli ensin koira haki viimeiseksi viedyn damin, seuraavana toisena viedyn ja viimeisenä sen ensimmäisen damin. Ideana tässä oli koiran muistin tukeminen niin että ensimmäisenä koira haki sen "uudessa paikassa" olevan damin ja sen jälkeen paikoista, joista se oli jo ainakin kertaalleen hakenut. Lisäksi koiraa motivoimassa oli tietenkin damien määrän lisääntyessä se että uuteen noutoon ei päässyt ennen kuin edellinen on tuotu ohjaajan luokse.
Kepe teki tämän harjoituksen ihan mukiinmenevästi (eli kamalan monia kunniakierroksia ei onneksi nähty). Lisäksi otettiin mukaan sellainen lisäpiirre, että annoin Kepelle käskyn, kun se oli suunnilleen kohdallani, eli ennen kuin se ehtii lähteä kunniakierroksille. Käskyn tarkoituksena oli saada koira pysähtymään, jotta voin kehua siitä että dami tuli lähelle (eikä kunniakierroksia nähty). Kepelle käytin sanaa "seis".
Muistiharjoitusten jälkeen kaivettiin vaakut esiin ja otettiin ensin sitä samaa kantamista ja paketin vastaanottoa. Kepen mielestä vaakku on tosi kiva, mutta jos olen näkyvillä Kepe jää odottamaan että mitä se mamma sanoo, ottaa kyllä vaakun suuhun kun annan uuden käskyn. Teimmekin Kepelle muistinoudon vaakulla ryteikköön niin että vaakku vietiin yhdessä sellaiseen paikkaan ettei sitä näkynyt kunnolla lähetyspaikalta. Kun lähetin Kepen noutoon siirryin vielä hieman enemmän "pusikkoon" ja tällä kertaa vaakku nousi reippaasti ja palautuksessa Kepen tajuttua missä olen, tuli vaakkukin lähistölle.
Seuraavaksi vielä testattiin koirien nenän käyttö niin että Kati kävi vaakuilla hajustamassa isohkon alueen metsässä ja jätti vaakut alueelle. Tarkoituksena oli selvittää käyttääkö koira nenäänsä ja jos käyttää mitä tapahtuu kun se löytää vaakun. Eli 1) lähteekö koira palauttamaan vaakkua, 2) ottaako sen mukaansa ja tutkii edelleen hajuja vai 3) jättääkö vaakun paikalleen ja tutkii edelleen hajuja. Kepelle kävi hieman virhearvio (hihan kaksijalkaisen pään ansiosta) eli Kepe huomannut kun Kati lähti vaakkujen kanssa alueelle (mitäs emäntä oli siellä mättään toisella puolella...), joten se oli hieman hoomoilla ensin alkuun. Katin kutsuttua se juoksenteli ensin ihmeissään ympäri kunnes sai ilmeisesti vaakun hajun nenäänsä ja lopulta löytyi se vaakkukin. Vaakun kohdalla Kepe oli napannut sen ilmeisesti kivasti suoraan suuhunsa ja suuntasi minun luokseni. "Seis"-käskyllä sain Kepen pysähtymään ennen mahdollisia kunniakierroksia ja pääsin kehumaan. Muistiin pitää tästä kerrasta laittaa, että seiso oikealla puolella isompia mättäitä että koira näkee että ne vaakut menee sinne alueelle. Kun koiralle ei ole koskaan tehty hakua, niin ei kai sitä voi olettaa että se osaisi tuollaisen harjoituksen täysin motivoimatta suorittaa... hyvä mamma ;)
Kotitehtäväksi tuollaisten muistiharjoitusten tekeminen, joissa lisätään suuntia yksi kerrallaan (hyvin mennessä jopa neljään damiin). Lisäksi Kepe on nyt ehdollistettu näköjään damin/vaakun nostossa käskyyn (minun ollessa näköpiirissä), joten nyt harjoitellaan että mä osaan pitää suuni kiinni ja Kepe saa itse hoksata mitä halutaan. Ei kun harjoittelemaan, huomenna siis istutaan meillä lattialla :)
10.5.2006 - Elämä jatkuu, sen on jatkuttava.. Kepen kuulumisia siis
Nyt on viikko kulunut tuosta musertavasta hetkestä, jolloin jouduimme Akusta luopumaan. Ikävä vaivaa edelleen päivittäin ja varsinkin ensimmäisinä päivinä normaalirutiinienkin hoito oli kummallista: ei otetakaan kahta remmia mukaan lenkille, ei laitetakaan kahteen kuppiin ruokaa, vastaanottokomiteaan kuuluukin vain yksi, illalla jaloissa lämmittämässä ei makaakaan kahta koiraa, jne.. Kepe on suhtatunut tilanteeseen ihan hyvin. Onneksi se on ollut myös aikaisemmin yksin Akun ollessa Savossa, joten en ollut niin huolissani Kepen pärjäämisestä työpäivän aikana, jne. Kepe on siis edelleen se oma iloinen itsensä, hyvä niin.
Kuten olen muutamiin vieraskirjaviesteihin vastannut, on hyvä että Kepe pitää meidät liikkeessä, ja normaalit aamukuviot ja muut rutiinit ovat pysyneet ennallaan. Heti viime torstaina Kepellä alkoi NOU-treenit ja hieman epärön sinne lähtöä, onneksi kuitenkin menin, kyllä aikaisemmin tehdyistä suunnitelmista pitää pitää kiinni. Maanantaina oli UMN:n toko ja sitä on vielä yksi kerta jäljellä ennen kesätaukoa. NOU-treenit jatkuivavat jo tiistaina ja jatkuvat edelleen läpi toukokuun.
Noista NOU-treeneistä voisin sen verran mainita, että treeniryhmään kuuluu myös muita Kepen sisaruksia ja meitä kärsivällisesti on neuvomassa ja opastamassa Kuosmasen Kati, jolle iso kiitos! Ensimmäisellä kerralla, viime viikolla, tehtiin pellolla aivan perusjuttuja, kantamista, jokunen nouto ja ihan perustottelevaisuuteen liittyviä juttuja, jotta Kati näki mikä on koirien taso ja missä ovat ne ongelmat. Kepe oli täynnä energiaa, kun koko viikon oli ollut melko hiljaiseloa.. mutta täydellistä "Kepe-räjähdystä" emme onneksi nähneet, vaan se toimi suunnilleen kuten normaalistikin. Eli intoa löytyy, mutta aivot tippuu ja palautukset tapahtuvat muutaman kunniakierroksen kautta. Kotiläksyiksi saatiin pitämisharjoitteluja, joita sitten kuuliaisesti treenailtiinkin viikonloppuna.
Toisella kerralla, eilen, mentiin metsään ja tehtiin aluksi hieman "NOME-tokoa". Eli koiria seurautettiin yksi kerrallaan hihnassa pitkin ja poikin metsää ja pusikkoja, Kepe selviytyi tästä ihan mallikkaasti ja seurasi mukana ilman ylimääräisiä poukkoiluja. Seuraavana tehtiin dameilla nostoja ja kantamisia niin että damista ei saanut välittää vaan otettiin aina vain koira koko pakettina vastaan. Tässä välissä täytyy tunnustaa, että olen "ehkä" liikaa vaatinut nimenomaa sitä damin luovutusta ja tässä varmaankin pohjaa meidän luovutusongelmallekin (eikös ne treenit olekin parhaita, joissa ohjaaja kokee hienoja AHAA!-elämyksiä?). Näiden jälkeen tehtiin polulla harjoituksia, joissa koira jätettiin istumaan käveltiin eteenpäin ja jätettiin dami polun varrelle niin että koira näki jättämisen. Sitten kävellään pieni matka vielä eteenpäin ja kutsutaan koira luokse. Näin koira nappaa damin matkalla mukaan ja juoksee iloisesti ohjaajan luokse, joka tietenkin ottaa sen koko paketin vastaan eikä välitä vaikka ei saisi damia käteen (loppuhuomautus lisätty omaksi muistutukseksi). Matkaa minun ja Kepen välille tuli ehkä jotain 10-20 metriä, suoraa näköyhteyttä minun ja Kepen välillä ei kuitenkaan ollut. Ensimmäisellä kerralla Kepe karkasi damille ja perääni ilman käskyä mutta tuli kuitenkin suoraan luokseni damin kera (ei voinut kovin pahasti torua toista). Seuraavalla kerralla Kepe odotti kiltisti kutsuani ja saimme onnistuneen harjoituksen tehtyä, ohjaajakin muisti ottaa sen koiran vastaan eikä keskittynyt damiin. :)
Treenien lopuksi teimme vielä pitkähkön muistiharjoituksen metsässä (jokainen sai määrittää matkan itse koiralleen, Kepellä matka oli n. 50m). Jokainen ohjaaja vei koiran kanssa damin omaan suuntaansa, kaikki koirakot siis yhtä aikaa. Tämän jälkeen jokainen koira lähetettiin vuorollaan hakemaan dami, Kepe oli vuorossa toisena veljensä jälkeen. Kepe rynnisti hienosti ja vauhdikkaasti suoraan damille ja juoksi suoraan takaisin luokseni, mutta n. 5m ennen minua se alkoi empimään, hitaasti melkein kääntyi minusta pois, jolloin kutsuin uudelleen ja sain "paketin" lähelleni, en ottanut damia kokonaan pois vaan annoin Kepen kantaa sen metsästä pois, ettei mamma aina ryöstä hänen aarteita kokonaan. Aivan viimeisenä otettiin vielä vaakuilla samoja alussa dameilla tehtyjä kantamisia ja nostoja ja on kyllä ilo huomata, vaikka Kepe alkoi olemaan jo melko poikki tässä vaiheessa, että vaakku on Kepen mielestä ihan paras :)
4.5.2006 - Aku nukkunut ikiuneen
Tiedän että nuoren koiran kuolema herättää paljon kysymyksiä: lyhyesti sanottuna tämän kaikista vaikeimman päätöksen aiheutti Akun vahva stressiherkkyys. Eli viime syksynä Akun stressatessa enemmän joissakin tilanteissa stressi "löi yli" pahasti kun Aku koki olevansa nurkkaan ahdistettuna jossakin tilanteessa ja se saattoi jopa purra (onneksi tätä tapahtui vain pari kertaa). Sitten tehtiin töitä, PALJON (myos ulkopuolisen avun kanssa) ja kaikki näyttikin menevän taas tosi hienosti yli puolen vuoden ajan ja olin oikein tyytyväinen tilanteeseen. Tosin stressi oli edelleen vieraanamme aina kun oli joku normaalista poikkeava tilanne eli heti kun meillä oli vieraita vaikka yön yli kylässä (ihmisiä tai koiria) niin heti palasi ne stressin ensioireet eli tassujen nuoleminen, jne, mutta yleensä se jäi siihen eikä sen suurempia oireita tullut ja stressin "aiheuttajan" lähdettyä Aku palasi välittömästi normaaliksi. Joten ajattelimme että tämän tilanteen kanssa voimme kuitenkin elää normaalia elämää. Kuitenkin nyt viime maanantaina (vappuna) sitten minäkin sain hammasta ja se pelottava "entäs jos"-ajatus kävi niin voimakkaaksi ettemme pystyneet elämään sen kanssa enää. Eli "entäs jos se olisi ollut joku muu", "entäs jos se olisi joku lapsi", jne. Nyt voimakasta stressiä aiheutti varmastikin Akun sairastuminen ja muutamat muut asiat, mutta tämä olisi varmastikin tapahtunut joskus toiste, jossain toisessa tilanteessa, jos ei nyt.
Omalla porukalla Espoossa / Lepikällä kaikki meni hyvin ja lyhyet kyläilyt meillä tai me kylässä muualla oli ihan ok, mutta pidempi aikainen stressi oli vain liikaa Akulle ja ei tuota koiraa voi ihan täysin stressiltä suojellakaan, parhaimmassa tapauksessa, seuraavien 10 vuoden aikana. Pitkien puhelujen ja keskustelujen jälkeen keskenämme sekä myös Seijan ja Jutan kanssa päädyimme tähän rankkaan ratkaisuun. Koiran hankkiessa tietää, että siitä joutuu joskus luopumaan, mutta emme todellakaan olleet valmiita sitä tekemään näin aikaisin. Emme kuitenkaan voisi antaa itsellemme anteeksi jos jotain pintanaarmuja pahempaa tapahtuisi, vaikka 99%:sti Aku oli juuri sellainen ihana koira kuin olimme halunneetkin. Mielestämme olemme tehneet kaiken mahdollisen Akua auttaaksemme, mutta se vain ei ollut tarpeeksi, valitettavasti. Nyt haluamme tietenkin muistaa Akun sellaisena rauhallisena ja "hymyilevänä" tollerimiehenä kuin se vain parhaimmillaan ja normaalisti osasi olla, toivottavasti kaikki Akun tavanneet ja tuntevat muistavat myös Akun iloisena herrasmiehenä, jollainen se normaalisti olikin. Pienenä, mutta jotenkin helpottavana yksityiskohtana pitää mainita se kun Aku oli saanut nukutuspiikin se vielä viimeteoikseen heilutti meille unten rajamailta häntäänsä. Itse haluaisin ajattella että Aku halusi kertoa meille että sillä oli hyvä olla meidän kanssamme ja nukahtaminen oli rauhallinen, hyvien unien vallassa tapahtunut asia.
Erityiset kiitokset Seijalle, Jutalle sekä Riikalle tuesta ennen ja jälkeen tätä elämämme vaikeinta ratkaisua. Kiitokset myös kaikille viestejä (vieraskirja, sähköpostit, tekstiviestit) laittaneille! Ihana nähdä kuinka ystävämme ja tolleri-yhteisön tutut tukevat myös vaikeissa tilanteissa.
25.4.2006 - Akun kuulumisten päivitys
Lyhyesti pieni päivitys Akun oloon. Viikonloppuna Aku oli jo parempi ja pirteämpi, mutta selkeästi väsyi helposti (siksi raukka joutui jättämään väliin lenkin ihanaisen Even kanssa). Nyt se näyttää olevan jo ihan oma itsensä. Mikään ei ole ihanampaa kun katsella Akun kirmailevan Kepen kanssa tuhatta ja sataa ja selkeästi nähdä sen nauttivan :) Kuumeessa oleva apaattinen ja selkeästi kipeä koira oli kyllä sydäntä särkevä näky, onneksi ei kuitenkaan ollut sitten mistään vakavammasta kyse ja Aku on palautunut näinkin nopeasti.
20.4.2006 - Aku on pipi
Meidän pikkupossumme, Aku, on nyt kipeä. Eilen töistä tultuani käytin pojat lenkillä ja Aku juoksenteli siellä kuten normaalistikin. Lenkin jälkeen annoin iltaruuan ja se maistui normaaliin tapaan. Pari tuntia ruuan jälkeen ihmettelin kun Aku käyttäytyi oudosti: aivan kuin missään asennossa ei olisi hyvä olla, säpsähteli tuon tuosta rasahduksia, oli todella vaisu, piimäkään ei maistunut, perääntyi vain kupilta, jne. Soitin sitten yliopistolle päivystykseen, sieltä käskettiin käyttää vielä ulkona ja seurata vielä tilannetta ja tuoda vain jos menee todella felgmaattiseksi. Iltapissillä Aku tuntui hieman piristyvän, heilautteli jopa pari kertaa häntäänsä, vaikka tassutteli muuten hiljaa minun perässäni. Kuoleman kielissä Aku ei kuitenkaan vaikuttanut olevan, joten päätin odottaa aamuun ja katsoa sitten asiaa uudelleen. Levottoman yön jälkeen aamulla Aku vaikutti pirteämmältä, heilutteli hieman häntäänsä ja suostui syömään piimässä olevia nappuloitakin hieman (takellellen tosin). Tilanne oli kuitenkin parempi, joten lähdin töihin.
Lounastunnilla tulin katsomaan miten Aku voi ja kyllähän se minua ovelle tuli vastaan, mutta häntä ei heilunut ja muutenkin oli eilisillan koira taas palannut.. Soittelin sitten eläinlääkäreille ja onnistuinkin saamaan iltapäivälle ajan. Lääri tutki Akun ja totesi heti imusolmukkeiden (tms) olevan hyvin turvonneita. Itse epäilin mahassa olevan jotain tuon syömättömyyden takia ja lääkäri kuuntelikin vatsan, kuten myös sydämen, mutta kaikki kuullosti normaalilta. Sitten mitattiin kuume ja olihan se koholla: 39,5 astetta. Seuraavaksi lääkäri tutki Akun anaalirauhaset ja havaitsi niiden olevan turvonneet ja hyvin tulehtuneet. Anaalirauhasia en osannut ollenkaan epäillä kun en ollut huomannut Akun mitenkään hankaavan pyllyään, tms. Suuhun tulehdus oli varmaankin siirtynyt kun Aku oli nuollut kipeää pyllyä. Rauhaset tyhjennettiin ja niskaan laitettiin tulehduskipulääkettä ja antibiootteja pistoksena, kun syöminen ei vielä ole helppoa niin tabletit odottavat huomiseen. Mukaani sain sitten tulehduskipulääkettä ja antibiootteja viikon kuurin verran. Nyt täällä makaa edelleen hyvin vaisu koira, mutta erona eiliseen ja tähän päivää on selkeästi se ettei Aku koko aikaa vaihda paikkaa kuin etsien helpompaa asentoa, eikä se ole nyt vaihtanut asentoa pitkään aikaan, ihana näky :) Kepe jatkaa eristystään Akusta varmaan vielä huomisen työpäivän että Aku saa levättyä rauhassa. Nyt saan huokaista helpotuksesta ja Aku saa toipua ja parantua :)
15.4.2006 - Aku näyttelyssä
Huhtikuun "näyttelyturneemme" päättyi Akun kanssa Lappeerannan KVssa. Aku pääsi mamman kanssa matkaan kaksistaan Kepen ja Laran jäädessä Tommin kanssa Leppävirralle. Perjantaina mentiin Lappeenrantaan Kaisan & Keiran luokse yökylään (kiitos majoituksesta Kirsi&Sampo!) ja Akukin pääsi koko yösi Riikan viereen kunnon patjalle nukkumaan. Meillä ei koirat pääse sänkyyn, mutta patjalle lattialle toki saa tulla ja Aku hyödynsi tätä nukkumalla läpi yön tyytyväisenä Riikan vieressä. Tuomarina tollereilla oli Australiasta David Strachan, joka tutki koirat hyvin tarkkaan. ..Ja kehä olikin reilu puoli tuntia myöhässä, mutta ei meillä mikään hätä ollut kun oli mukavaa juttuseuraa. Tuomari katsoi Akun ERIn arvoiseksi ja sijoitti Akun neljästä avoimen luokan uroksesta kolmanneksi ja lopulta PU4:ksi. Kuvia Lappeenrannan reissusta ilmestynee kunhan ollaan taas Espoossa ja saadaan kuvat koneelle. Nyt pidämme hieman taukoa näyttelyistä Akun vaihtaessa kesäturkkiin ja Kepe saa puolestaan kasvaa ja kehittyä.
9.4.2006 - Kepe näyttelyssä
Kepe oli tänään vielä itsekseen näytelmissä Oitissa. Tuomarin piti olla Kirsi Nieminen, mutta kun paikan päälle pääsin huomasin Kirsin näyttävän hieman erilaiselta kuin viimeksi. Sitä ihmeteltyäni sain kuulla että Kirsi Nieminen oli sairastunut ja tuomarina olikin Rune Fagerström :) Siinä hetken mietittyäni, totesin että kun tänne on tultu, eiköhän sitä kehäänkin mennä ja olinhan ollut ihan tyytyväinen Kepen pentunäyttelyssä saamaan todenmukaiseen arvosteluun tältä tuomarilta. Paikalla oli myös Kepen sisko, Rilla, joka oli myös menossa kehään. Ensin oli Kepen vuoro ja junnu-uroksia oli paikalla 4. Kepe malttoi esiintyä ihan kivasti ja tuloksena mukavan arvostelun kera EH3, olen tyytyväinen. Rilla esiintyi junnunartuissa myöskin EHn arvoisesti ja tuloksena siskolla EH2. Siskon ja veljen arvostelut olivat melkein identtiset, monet lauseista olivat samoja, mikä ei tietenkään kovin suuri ihme ole, Rillan ja Kepen ollessa hyvinkin toistensa oloiset. Näyttelykuviin lisätty pari otosta Erittäin Hyvistä siskosta ja veljestä.
8.4.2006 - Aku & Kepe näyttelyssä
Olipa päivä! :) Ajelimme Akun ja Kepen (sekä hoidossa olevan Laran) kanssa Pertunmaalle Harri Lehkosen arvosteltavaksi. Tollereita oli paikalla 7, joista hurja määrä uroksia: 2, eli meidän pojat :) Ensin astelin kehään Kepen kanssa, josta tuomari kommentoi iän kuultuaan naurahtaen, että niin minä hieman arvelinkin. Kepelle siis tulokseksi EH ja Juk1, arvostelun ulkopuolelta tuomari kommentoi Kepeä hyvin lupaavaksi koiraksi, kunhan se vain kehittyy tarpeeksi, saa kalloon leveyttä, jne. Hienon arvostelun ja tuomarin kommenttien kera siis lähdettiin kehästä iloisesti hymyillen. Kepen hieman kehityttyä voi olla melko varmaa, että meidät nähdään vielä saman tuomarin kehässä. Seuraavana oli vuorossa siis Aku, josta tuomari ensimmäisenä kommentoi, että juuri tälläiseksi sen pään pitää Kepellä kehittyä :) Poseerauksen ja juoksentelun jälkeen tuomari totesi Akun saavan ERIn ja siis ainoana ERIn saaneena uroksena tuloksena oli myös PU1 ja sert! Täytyy myöntää, että toiveissa tuo serti tietenkin oli, mutta kokonaisuudessaan päivä ylitti asetetut odotukset: Kepeä kehuttiin tyylikkääksi ja lupaavaksi ja Aku oli lopulta sertin kera VSP, ei olisi paremmin voinut mennä! Kamera tietenkin unohtui kotiin, mutta kuvasivulla on pari Akun poseerausta kotipihalla.
4.4.2006 - Kepe tokoilee
Osallistumme Kepen kanssa taas pitkästä aikaa ohjattuun tokoon (UMN:n kilpailemaan aikovien ryhmään). Sitten pentutokon viime syksynä emme ole treenanneet ohjatusti, vain kotosalla ja pihalla. "Hieman" jännitin Kepen keskittymistä ison koiramäärän keskellä ja eilen osoittautui että pelkoni oli aiheellinen. Kepe ei olisi tiennyt miten päin olla kun UMN:n tokoon saavuimme ("Ihanaa! Koiria!"). Kotona Kepe malttaa tehdä liikkeitä ihan kivasti, eikä kontakti lopu, vaikka Aku saattaisi joskus yrittää kiilata väliin namin toivossa. Noh, Akuhan onkin ihan tylsä kun sen kanssa saa leikkiä muutenkin, joten siitä ei juuri häiriökoiraksi meille ole.
Ehdottomasti positiivisena asiana eilisessä tokossa täytyy mainita, että heti kun Kepe malttoi hetkenkin keskittyä, liikkeet sujuivat kuten kotosallakin, toivo ei ole siis menetetty(!) :) Kontakti vaan herpaantui helposti, jos toiset koirat suorittivat liikkeitää aivan lähellä. Noh, tuon takia oikeastaan mentiinkin taas ohjattuun tokoiluun (+ tietenkin siksi, että tokoilussa pysyy rytmi, kun kotona treenailu on liian epäsäännöllistä) ja eihän tuota toisten koirien aiheuttamaa häiriötä voi oikeastaan harjoitella edes itsekseen. Yksi (teko?)syy tuohon touhottamiseen voisin kuvitella olevan sen etten ehtinyt lenkittää Kepeä ennen tokoon menoa. Ja kaikki ne, jotka Kepen tuntevat, tietävät varmaan millaisesta energiapakkauksesta on kysymys.. Noh, ensi viikolla yritän ehtiä ennen tokoa lenkille ja sitten taas innokkaasti treenaamaan! :)
4.2.2006 - Aku näyttelyssä
Tänän herättiin hetkeksi talvihorroksesta ja suuntasin Akun kanssa Valkealan ryhmänäyttelyyn. Kepe jäi Tommin kanssa kotiin lenkkeilemään ja touhuilemaan muuten vain. Mukaan saimme Akun kanssa Ninan, joka lupautui ystävällisesti matkaseuraksi, yksin ajellen tuo reissu olisikin ollut varsin tylsä. Kiitos Ninalle siis mukavasta seurasta! ERIt oli tänään tiukassa Markku Santamäellä, vain kaksi urosta sekä kaksi narttua saivat ERIn, joten onnea kaikille menestyneille! Tuloksena Akulla oli EH, arvostelun voi lukea täältä.
19.2.2006 - Lomailua
Meillä on eletty hiljaiseloa oikeastaan koko alkuvuosi. Helmikuun alussa käytiin Lappeenrannassa moikkaamassa vanhoja tuttuja ja Aku lähti Tommin mukana Savoon seuraavaksi kolmeksi viikoksi sillä olimme itse lähdössä lomamatkalle tuona aikana. Aku viettää siis ennen lomaa ja loman jälkeen viikon Tommin kanssa ja loman aikana Aku oli Kuopiossa vanhemmillani hoidossa. Kepe puolestaan sai muistella miten sitä oltiinkaan yksin työpäivien ajan ja loman ajaksi Kepe pääsi Lara-mammansa hellään huomaan Kirkkonummelle. Kiitoksia kovasti Kirkkonummelle ja Kuopioon hoitoavusta!
Reilu viikko sitten olin Tommia vastassa lentokentällä Kepen kanssa. Tommin saavuttua pongasi eräs ulkomaalainen pariskunta meidät (tai lähinnä Kepen). Herra tuli PDA-laite auki luoksemme ja kertoi olevansa Kanadasta ja heilläkin oli kotona tolleri :) PDA:sta hän innokkaasti sitten esitteli tollerinsa kuvaa ja kertoi koiran jääneen kotiin, mutta oli varsin iloinen tavatessaan Suomessa tollerin. Kepe tietenkin aitona kanadalaisena rotukoirana teki tuttavuutta sujuvasti miehen kanssa :) Hauska pieni kohtaaminen.
Kuvia Madeiran lomareissultamme löytyy täältä, lisäsin kuvat lähinnä omaksi iloksi helppona esittelykanavana sukulaisille ja muille ystävä-raukoille (toisten lomakuvien katseluhan on tunnetusti huveista paras), mutta jos sattuu kiinnostamaan niin saa niitä muutkin katsella. :)
4.1.2006 - Uusi vuosi
Taas on yksi vuosi takana, mutta ei hätää uusi vuosi on taas edessä ja täynnä mahdollisuuksia. Menneestä vuodesta ei jäänyt paljoa käteen.. Aku osallistui neljään näyttelyyn, joista tuloksina 2xEH ja 2xERI, 2xPU-sijoitus ja va-sert. Näihin voin olla ihan tyytyväinen, toisin kuin meidän tokoiluun. Keväällä kävimme tokoilemassa ja ihmettelemässä homman toimivuutta kolmen ALO3:n ja yhden keskeytyksen verran. Keskeytyksen jälkeen vetäydyimme ainakin hetkeksi toko-kehistä miettimään mikä kokeessa menee vikaan, kun treeneissä homma toimii. Yhtenä syynä voi olla Akun reagoiminen minun jännittämiseen, kun kentällä Aku toimii liioitellun rauhallisesti. Saa nähdä milloin nyt kadonnut motivaatio tähän lajiin taas löytyy. Toivottavasti se kuitenkin löytyy, treeneissä kuitenkin sekä Akulla että minulla on kivaa. Vaikkakin Akun tulokset ovat laihat vuodelta 2005, niin sohvaperunaa ei kuitenkaan Akusta ole tullut vaan läpi kesän mejäilimme ahkerasti harva se viikko ja noutotreeneihin Aku osallistui myös usein, pääsipä se jopa pari kertaa metsällekin syksyllä, saaliin jääden tosin melko laihaksi. Ainiin, ja pääsihän Aku kokeilemaan ensimmäistä kertaa myö agilityä, tätä voisi kokeilla toistekin, jos vain siihen joskus mahdollisuus tulee.
Näkyvin tapahtuma meidän laumassa on varmastikin Kepen liittyminen muonavahvuuteen heinäkuussa. Kepen kanssa aika on mennyt normaalielämää opetellessa ja muutenkin maailmaa ihmetellessä. Kerran Kepe tosin ehti jo pyörähtää pentunäyttelyssä, pikkupentujen luokassa ollen PEK2.
Tulevalle vuodelle en aseta mitään tavoitteita. Näyttelyissä käydään Akun kanssa varmastikin ainakin viime vuoden verran ja jonkun kerran myös Kepen kanssa varmaan tulee pyörähdettyä kehässä, riippuen täysin siitä miten poika kehittyy ja kasvaa. Noutojutut, mejä ja toko ovat varmasti edelleen molempien koirien harrastuslistoilla.
|
|
