4.10.2008 - Toller Race!
Viikonloppu alkoi lauantaina Kepen ja minun osalta Hyvinkäällä vinttikoiraradalla ensimmäisissä kansainvälisissä tollereiden juoksukisoissa eli Toller Racessa, jonka järjesti Riihimäen aluetoiminta. Paikalla oli n. 30 koiraa ja Kepen starttinumero oli 1. sillä minun oli tarkoitus olla kotona klo12 aikaan että ehdin valmistautua loppupäivän ohjelmaan. Ensin jokainen koira sai tutustua yksitellen leikin varjolla vieheeseen ja ottaa pienen pätkän ajoa. Kun jokainen koira oli oman tutustumisensa suorittanut päästiin itse asiaan, eli jokainen koira juoksi 2 kertaa 80m:n matkan ja se juoksu, jolta tuli parempi aika toimi virallisena kisa-aikana.
Kepe innostui hyvin vieheestä, joten Tarjan toimiessa Kepen lähettäjänä minun tehtäväkseni jäi vain odotella Kepeä maaliin Kepen pinkoessa sen minkä kintuistaan pääsi ja ilmeisesti ihan hyvin se pinkoikin kun kuulema loppusijoituksissa Kepe oli 8. Ei huono ollenkaan melko isossa määrässä nopeita spurttaajia :) Merkillinen K-pentue edusti hienosti kisoissa 4 koiran voimin sillä paikalla oli Kepe, Nappi, Rilla & Ruska. Kepen lisäksi kuulin Napin tuloksen, joka ei ollut ollenkaan hassumpi, 4. nimittäin - Top10:ssä kaksi veljestä, vauhdikkaiksi ollaan tiedetty kyllä jo nämä mutta tulipa sekin ihan "virallisesti" nyt todettua :) Kuvia Kepen juoksusta löytyy kuvasivulta.
Kotiin lähdin tosiaan heti Rillan, eli 3. koiran juoksun jälkeen sillä ohjelmassa oli illalle tärkeät juhlat, Ninan & Harrin häät nimittäin :) Ilta menikin mukavasti, mukavassa seurassa, mukavissa bileissä Kirkkonummella. Onnittelut aina vain edelleen erittäin hyville ystävillemme! Sunnuntain koiraohjelma oli hieman kysymysmerkkinä olisiko sitä vai ei ;-) mutta jaksoin kuitenkin raahautua SNJ:n päänäyttelyyn Hyvinkäällä aamupäivällä. Onneksi riitti herätys puoli tuntia ennen kuin olin jo paikan päällä kehän reunalla - kerrankin voi sanoa olleen hyvin lyhyt matka tapahtumapaikalle :) Paikalla vain hengailin kehän laidalla ja katselin tollereita Kepe ei ollut ilmoitettu mukaan, onnittelut vielä Anninalle & Bitille MVA:sta!
15.9.2008 - Treeneilyä Kirkkiksellä ja pentuja Hyvinkäällä
Viikonloppu sujui taas mukavissa merkeissä. Lauantaina menin Kepen kanssa moikkaamaan Riikka & tyttöjä Kirkkonummelle. Ohjelmassa oli peruskyläilysetin lisäksi pienimuotoiset treenit koirapelin ohjeiden mukaan. Ennen treenejä ja koirien päästämistä vapaaksi tosin jouduttiin hieman taputtelemaan käsiä yhteen että saatiin häädettä pari hirveä treenimaaston reunalta kauemmaksi :) Deli ja Kepe pääsivät treenaamaan ja kun toinen treenasi oli toinen malttiharjoituksessa aivan vieressä passissa istumassa. Ihan hyvin onnistuneet treenit oli maltin, passin ja toki myös niiden harvojen noutojen suhteen, joita koirat lopulta saivat suorittaa :)
Sunnuntaina iltapäivällä meillä oli ohjelmassa ensimmäiset Reponi-pentutreffit ikinä :) 5 kuudesta pennusta omistajineen kokoontui Hyvinkäälle jutustelemaan, tutustumaan ja muuten vain ihmettelemään. Paikalla olivat siis Rumba, Mila, Into, Tikru & Leon, Sawolaistuneelle Manulle annettiin anteeksi ettei saapunut paikalle, joku toinen kerta sitten :) Treffit aloitettiin ihmisten tutustumisella, pentujen viilettäessä hiekkakuopilla tuhatta ja sataa. Kun ylimääiset höyryt oli päästetty pihalle pentujen osalta otettiin kimppakuvia ja yksittäisiä poseerauksia. Poseerauksien jälkeen kerrattiin hieman mitä koiranäyttelyissä tapahtuu ja mitä siellä pitää "osata". Melkein kaikilla oli suunnitelmissa jokunen pentunäyttely, joten "yleisön pyynnöstä" katsottiin mitä siellä tapahtuu ja jokainen pentu lähetettiin kotiin opettelemaan kotiläksynä seisomista ja hampaiden näyttämistä :)
Tämän jälkeen kaivoin kassista esiin herrat vaakun & lokin, jotta pennut pääsivät tekemään tuttavuutta molempien lintusten kanssa yksitellen. Lokki oli hieman jännittävämpi, oli se melkein pennun kokoinenkin mutta siitä huolimatta tipuset oli kaikkien mielestä varsin kiinnostavia, otteita oli monenlaisia kunnollisesta syvästä otteesta aina siipi-, kaula, jalka-raahaukseen asti. Pentulaatikon jälkeen lähes kaikki pennut olivat nähneet ainakin siipiä tai vaakkua, joten homma tuntui olevan muistissa monella. Muutamasta paikalla olleesta pennusta olisi tarkoitus isona tulla metsästäjiä joten ihan hyvälle näyttää homma ainakin tällä hetkellä :) Muutenkin pentujen kanssa oli joko aloitettu tai juuri alkamassa erinäisiä pentukursseja ja jokaisen kanssa oli selkeästi harjoiteltu elämän peruskäskyjä, mukavan näköiseltä vaikuttaa yhteistyö tällä hetkellä jokaisella! Niin ja olihan minulla Kepekin mukana, autossa :) Loppusuoralla Kepekin pääsi fiilistelemään pentutreffien tunnelmaa ja demokoirana näyttämää ihan perusnoutoharjoituksia, kuten kantamista, luoksetuloa damin kera, jne. Kiitos vielä kaikille osallistuneille, oli erittäin kiva nähdä teitä kaikkia!
1.9.2008 - Postleireilyä Porvoossa
Perjantaina olin sopivasti työreissulla Porvoossa, joten suuntasin nokkani Pekkisten mökille suoraan leirin viettoon työpäivän päätteeksi. Tommi lähti matkaan töiden jälkeen ja poimi Kepen ja vielä meillä hoidossa olleen Milan Hyvinkäältä kyytiin matkalla Porvooseen. Paikalle saapuivat perinteisesti toki myös Nina, Harri & tytöt. Perjantai-illan ohjelma koostui lähinnä hengailusta sekä tietenkin triplavaliojuhlista Kepsun, Nekun ja Fionan kunniaksi.
Lauantaina aamupäivällä autoon pakattiin Riikat, Nina, Silja, Nekku & Kepe ja suuntasimme näytille Porvoon ryhmänäyttelyyn. Paikalla oli 9 koiraa. Kepe arvioitiin EH:n arvoiseksi ja Nekku puolestaan veteraaniluokassa ERI -> ROP-vet ja lopulta myös PN4. Paikalla oli myös Niina Zofin kera, joten mukavassa seurassa meni tuulinen näyttely.
Sunnuntaina puolestaan ohjelmassa oli suunniteltu NOME-tottista ja kaivoimme siis damirepun esiin. Repusta paljastui myös korkkaamaton "koiran koulutuspeli" - auf Deutsch, joka oli pari viikkoa aikaisemmin tarttunut eräästä Saksalaisesta nettikaupasta käsiini muiden tavaroiden tilauksen joukossa. Pelin on tehnyt Hollantilainen metsästyskoirakouluttaja Anke Bogaerts. Peli sisältää 55 erilaista harjoitusta, jotka ovat jaettu viiteen tyyppiin: tottelevaisuus, maltti, ohjaus, pienen stressin harjoitukset sekä suuremman stressin harjoitukset. Tarkoitus on ottaa vähintään yksi harjoitus jokaisesta tyypistä ja yhdistää tehtävät koiralle sopivaksi harjoitukseksi.
Nostimme jokainen omalle koiralle omat harjoitukset, joten jokaisen koiran harjoitus oli erilainen, jotta saimme hieman tuntumaa millaisia harjoituksia pinkasta löytyykään. Deli oli ensimmäinen "uhri" pelille. Ensin tottelevaisuustehtävä: Deli istui paikallaolossa Riikan kiertäessä Delin ympäri. Seuraavaksi Deli pääsi noutamaan. Deli istutettiin keskelle damilinjaa niin että molemmilla puolilla koiraa oli yksi dami linjassa. Ensin lähetettiin sivulle ohjattuna oikealle damille ja toinen dami noudettiin "normaalina" ohjauksena siitä paikalta mihin ensimmäinen dami oli palautunut. Kolmas harjoitus oli stressiharjoitus, jossa Delin piti seurata Riikkaa ja kesken seurauttamisen Riikka heitti damin kädestään sivuun, seuraamisliikkeen piti jatkua ja damia ei saanut noutaa. Kevyempää stressiä edusti noutotehtävä, jossa Deliä seurautettiin suoralla linjalla, pysähdys ja Riikka heitti damin eteenpäin. Kun dami oli maassa, sai Deli noutaa damin. Viimeisenä tehtävänä oli malttiharjoitus, jossa Deli istui paikallaan, Riikka meni hieman eteenpäin ja heitti kaksi damia sivuille ja palasi Delin luokse, Deli ei saanut noutaa dameja.
Seuraavana vuorossa oli hra Kepe. Kepen harjoitukset alkoivat tottelevaisuudella, ihan puhtaalla seuraamisharjoituksella. Toinen tehtävä oli malttia ja Kepen istuessaan paikallaan vein damin kauemmaksi eteen ja palasin Kepen luokse. Ensimmäinen stressiharjoituksista oli hyvä ottaa perään sillä dami oli paikoillaan edessä ja Kepe tiesi sen, seuruutin sitä kohti damia ja pari metriä ennen damia pysähdyimme ja minä noudin damin Kepen odottaessa paikoillaan. Toisessa stressiharjoituksessa Kepe istui pari metriä minun edessä ja minun piti heittää dami Kepen yli, eli Kepe jäi paikoilleen minun ja damin väliin. Koiran piti tietenkin pysyä paikoillaan vaikka dami lensi pään yli provosoivasti, lopuksi Kepe sai luvan noutaa heitetyn damin palkaksi. Ohjausharjoitus oli sivulle lähetys. Kepe istui paikoillaan ja lähetin sen sivulle ohjattuna damin noutoon.
Kolmantena hommiin pääsi Mila. Tehtävä alkoi malttiharjoituksella, jossa Nina vei yhden damin Milan eteen suorassa linjassa ja toisen sivulle. Mila ei saanut noutaa dameja. Stressiharjoituksena Nina seurautti Milaa kohti eteen vietyä damia, hieman ennen damia pysähdyt, Nina nouti damin Milan odottaessa ja kun Nina oli palannut Milan luokse, antoi Nina damin Milalle, jonka piti pitää damia hetken suussaan. Ohjaustehtävä suoritettiin sivulle viedylle damille kun Mila lähetettiin paikalta, jossa se oli ihan alussa istunut. Tottelevaisuustehtävä oli muunnos Delin vastaavasta tehtävästä, Milan piti maata paikoillaan Ninan kiertäessä sen ympäri. Loppuun vielä hieman stressiä, ympyrän keskelle laitettiin dami ja Nina seurautti Milaa ympyrällä damin ympäri, damia ei saanut noutaa. Neljäntenä vuorossa oli vielä Lene, joka teki Milan kanssa samat harjoitukset sillä erolla että paikallamakuun sijasta Lene istui Ninan kiertäessä koiran ympäri.
Treenien jälkeen todettiin "peli" hyväksi inspiraation lähteeksi. Kun eri kortit nostaa summamutikassa tulee tehtäviin vaihtelua ja samaa tehtävää voi yhdistää uusiin. Eri tehtäviä voi myös yhdistää sujuvasti halutessaan isommiksi harjoitteiksi. Yksittäinen tehtävä ei ole pitkä mutta vireystilan mukaan tehtäviä voi ottaa muutamasta useampaan ja näin saada hyvän treenin aikaiseksi. Ainakin nyt tämän ensimmäisen kokeilun perusteella voin sanoa että hyvä ostos :) Harjoituksissa ei ole hakua tai markkeerauksia, mutta niitä voi varmasti treenailla muutenkin ja vaikka yhdistää nähin harjoitteisiin, jotka keskittyvät lähinnä koiran hallinnan ja yhteistyön harjoitteluun. Leirin päätteeksi otettiin toki vielä viralliset poseeraukset leirin koirajäsenistä - kuvia voi katsella täältä.
Kotiin palattuamme Milaa tultiinkin pian hakemaan ja sitten Kepe pääsi nukkumaan ;-) Mila oli vallan mukava hoitolainen, saa tuoda toistekin! Pikku-Mila kulki myös isojen koirien mukana Porvoon viikonloppuna vallan mainiosti, ihan kuin olisi aina ollut mukana. Se kuva, jonka olin muodostanut pentulaatikkoaikana pirpanasta ja mitä pentutesti kertoi 7 viikon iässä vahvistui ennestään: rohkea ja reipas tyttö, jolta omaa tahtoakin löytyy mutta touhuilee myös mielellään mukana. Hauska tapaus! :)
26.8.2008 - Sorsalla & Mila kylässä
Kuulumisia aivan lyhyesti. Sorsastuksen aloitus meni meiltä harmittavasti ohi sivu suun - sekä isäntä että emäntä olivat töissä.. Perjantaina kuitenkin starttasimme auton ja ajoimme mökille. Sorsia vaan ei näkynyt niillä metsästysmailla - tosin lahdella oli kolme joutsenta, joka selittänee miksi sorsat eivät siellä viihtyneet. "Riistahavaintoina" joutsenten lisäksi lokki sekä lepakko... Tommi ja Kepe yrittivät parhaansa koluta kaislikoita mutta tuloksetta.
Lauantaina suunnattiin sitten puolestaan Vaajakosken kautta Laukaaseen perinteiseen sorsamaastoon iltalennolle. Aikaisempina vuosina paikalla on pyöritty kahluuhousuissa mutta tänä vuonna veneestä kannattanut poistua, vesi oli nimittäin sen verran korkealla. Alkuillasta tapahtumia oli mukavasti kun kolusimme hiljakseen kaislikot lahden pohjukassa läpi, valitettavasti vain linnut olivat varovaisella tuulella ja lähtivät aina liian kaukaa lentoon - laukauksia ei tullut kovin montaa tuhlattua niihin. Passipaikalle kaislikon keskelle päästyämme saimme kuitenkin yhden pudotuksen - Kepe noutoon ja silloin eräs emäntä muistaa vasta ettei koira ole eläessään veneestä noutanut saatika sitten palauttanut... Kepe taisi muistaa saman palauttaessaan lintua kun se uiskenteli veneen ympärillä n. metrin päässä ja tuntui kovasti ihmettelevän että mikäs juttu tämä oli. Lopulta kun huhuilin Kepeä lähemmäksi uikin se sitten suoraa minua kohti ja sain nostettua sen niskasta veneeseen - sorsa tuli Kepen suussa mukana, ehjänä suoraan käteen - olin ihan tyytyväinen :) Ainoa harmistus oli ettei tuon pudotuksen jälkeen lintuja juuri näkynyt ja taisi olla hiljaisin iltalento ikinä tuolla lahdella. Olisi toki ollut kiva että Kepe olisi päässyt uudelleen kokeilemaan veneestä noutoa että harjaantuisi siinä mutta ilman lintuja ei tule kovin paljoa pudotuksia :) Mukavaa oli taasen, pienestä saaliista huolimatta :)
Sunnuntaina palattiin kotiin ja eilen, maanantaina, Pikku-Mila tuli meille hoitoon viikoksi. Touhua ja vilskettä onkin riittänyt neidin saapumisen jälkeen oikein hyvin. Kepe hoitaa tunnollisesti leikkienon hommia ja Mila kulkee lenkeillä reippaasti mukana. Eilen lenkkiseurana ja ihmeteltävänä kävi myös Fiona isoine korvineen. Niin, ja olihan mukana Riikka, Silja & Nekkukin, mutta ne olivat ihan tavallisia Milan mielestä ;) Nyt keskitymme vain tulevaan viikonloppuun ja post-leiriin :) - pre-leiri kun jäi pitämättä ja varsinaiselle leirillekään emme osallistuneet pentujen takia niin post-leiri on ehdottomasti yksi odotetuinpia tapahtumia loppukesästä. Pikku-Mila tulee mukaan ihmettelemään ja haistelemaan tunnelmaa toki myös.
18.8.2008 - Meillä asuu jälkivalio!
Viime viikonloppu vietettiin Virroilla tollereiden mejäkokeessa. Pakko myöntää: ekaa kertaa jännitti itse koiran suoritus - onneksi se ei varmaan näkynyt päälle ;-) Perjantaina siis pakkasin itseni ja Kepen kamppeineen autoon ja suuntasimme kohti Virtoja ja Team-Evessin kanssa vuokraamamme mökkiä Savolaiset olivat lomalla ja kun pääsin Kepen kanssa illalla perille olikin sauna lämmin ja makkarat grillissä tirisemässä, hienoa palvelua, kiitos vain kovasti! Kepe, Essi & Eve viettivät perjantai-illan leikkien ja mökin ympäri juosten... ihmiset sentään nauttivat erään savolaisen synttärisankarin kunniaksi kuohuvaa :)
Lauantaina aamupäivällä kokeen keskuspaikalle ja jälkien tekoon. Parikseni sain Heidin ja ohjelmassa oli siis minun opastettava VOI-jälki ja Heidin AVO. VOI jälki kulki varsin mukavassa maastossa ja jälkeä oli mukava tehdä. Heidin jäki saatiin suunnistettua kun alkoi vesisade ja veretys sujuikin sitten "mukavassa" kaatosateessa.. Veretyksen jälkeen suuntasimme kiireesti keskuspaikalle lihapatojen ääreen ja kun maha oli saatu hiljaiseksi ja täytettyä keitolla suuntasin takaisin mökille lämpimään saunaan. Kyllä lämmin sauna teki hyvää! Illalla nukkumaan käydessä ei tarvinnut paljoa unta odotella. Atti kuiskutteli Kepen ja Even korvaan taikoja illalla, jotta seuraavana päivänä suoritukset olisivat onnistuneita.
Sunnuntaina aamu koitti ilman sadetta, vaikkakin pilvisenä. Jälkien arvonnassa Kepelle osui jälki nro 17, joka oli heti oman opastukseni jälkeen, päivän toiseksi viimeinen jälki. Aamulla sitten istuskelin kokeen keskuspaikalla ja odottelin. Opastamaan pääsin Otsoa, jolla myös oli valioituminen katkolla ja sormet ristissä kovasti toivoin ykköstä. Jo lauantaina Heidin kanssa puhuttiin että sitähän aina toivoo että olisi onnistunut jäljen teossa niin että se mahdollistaa ykköstuloksen. Ilokseni Otso nuuskuttelikin hukattoman jäljen ja siirryin Kepeä kaivelemaan autosta esiin. Koira puhkui intoa kuten normaalistikin kun odoteltiin jäljelle menoa ja meinasipa se ilman lupaa ryöstää alkumakauksellekin.. onneksi oli valjaista kunnon ote. Alkumakaus nuuskuteltiin ja siitä suoraan jäljelle, kehuin ja kehotin ohjausmatkan ja sitten hiljenin, kaikki oli nyt Kepestä kiinni, "luota koiraasi".. Jo alkumatkasta sain todeta että opastamani jälki oli "hieman" enemmän miellyttävässä maastossa kuin Kepen koejälki, pusikkoja osui eteen ihan kiitettävästi. Sain jarruttaa Kepen menoa lähes koko jäljen ajan kaksin käsin ja yhdelläkin kädellä reippaasti. Makaukset Kepe nuuskaisi nopeasti, tapoihinsa uskollisena.. mutta merkkasi kuitenkin jotenkin 3/4, joka on hurja parannus vuoden takaiseen tilanteeseen. Katkon Kepe onnistui suorittamaan ensimmäisellä kaarella, joten siihen ei kulunut turhaa energiaa, kiva niin. Pusikkojen huipentuma odotti meitä viimeisellä suoralla kun näin kädessäni olevasta narusta n. 50cm, seurasin vain vetoa ja toivoin että loppu olisi pian edessä ja etten kävelisi koiran yli sen ollessa kaadolla. Kaato oli kuitenkin onneksi saatu sijoitettua pienelle aukolle, joten sain huokaista helpotuksesta hukitta sujuneen jäljestyksen jälkeen - ja kehua Kepea, joka oli kehunsa ansainnut. Sitten takaisin opastamalleni jäljelle purkuhommiin ja sen jälkeen vaatteen vaihtoon - olin nimittäin melko märkä kaiken pusikossa rämpimisen jälkeen :)
Sitten takaisin keskuspaikalle tekemään sitä mitä mejä-kokeissa niin usein tehdään, eli odottamaan :) Melko pian meidän jälkeen olivat mestaruutta lukuunottamatta tuomarit valmiita ryhmiensä kanssa. Saunaankin päästiin ja "hyvin" mahduttiin saunomaan Heidin ja Katin kanssa keskuspaikan minisaunassa. Seuraavana oli vuorossa kauan odotetut arpajaiset ja kuten arpohin nimiä kirjoittaessani sanoin, Kepe voittaa aina - tälläkin kertaa Kepen arvalla saatiin pari palkintoa ja minun arvalla vain yksi - Kepen palkinnoista toinen oli kaiken lisäksi pääpalkinto, joten ei yhtään hullummin käynyt ukolle :) Arpajaisten jälkeen vuorossa oli palkintojen jako ja heti ensimmäisestä tuloksesta alkaen saatiin huomata että kokeen taso oli kova: tuloksissa komeili ainoastaan ykkös- ja kakkostuloksia! Onnittelut kaikille tuloksiinsa tyytyväisille! Omalle naamalle toki suurimman hymyn toi Kepen tulos: VOI1 (45p) ja JVA - "uimaan"-huudot tosin hieman laimensivat iloa ;-) Meidän mökkiseurueemme ilon tuplasi Even nuuskuttelema VOI1 (vielä yhtä uupuu ja Eve saa sisäfilettä!). Heidin Ossi nuuskutteli itselleen AVO1:n ja molemmilta Heidin kanssa tekemältämme jäljeltä koirakot saivat myös ykköset, sekin lämmitti mieltä kovasti. Mejä-mestariksi kruunattiin Voltti & Sanna -Voltti on varmasti mestaruutensa ansainnut! Suurenmoiset onnittelut edelleen :) Ja kiitokset Kepeä paikanpäällä jo onnitelleille!
Sitten saimme viimein ruokaa eteemme ja kummallisesti meidänkin pöytämme hiljeni hyvin nopeasti kun väki kauhoi ruokaa mahaansa - näköjään hiljaisuus on sittenkin mahdollista tuossa seurassa(!).. Ruokailun jälkeen suunnattiin rantaan valiouinteja suorittamaan.. ja minua paleli jo ajatuskin kylmästä vedestä. Onneksi ei tarvinnut uida yksin sillä Otso valioitui myös kokeessa ja edellisellä viikolla oli valioitunut myös Zeke, joten kolmen uuden valion uinnit ohjaajineen oli edessä ja niiden päälle uudet ruotsalaiset valiot eli Otto & Voltti pääsivät myös testaamaan laiturilta hyppyä. Niin ja joo, kylmää oli. Kuvaajien todistusaineistoa odotellen.. ;-) Kotiin ajoikin sitten väsynyt parivaljakko, Kepe ei tainnut kylkeään kääntää ja minä pysyin juuri ja juuri hereillä kotiovelle asti - kyllä taas nukutti hyvin! Josko sitten alkaisi täyttämään valionarvohakemusta...
Kepen valioposeeraus :)
6.8.2008 - Ruotsin visiitti
Viime viikonloppu vietettiin pidennettynä Ruotsinmaalla ihmettelemässä punaisia turkkeja ja niiden omistajia. Kyseessä oli siis kauan odotettu reissu Ruotsin Tollar Specialeniin, joka tänä vuonna pidettiin, näin suomalaisen näkökulmasta, näppärästi Tukholman lähistöllä. Matkaan lähdin turisti-Kepen kanssa torstaina iltapäivällä ja matkalla poimimme kyytiin Ninan & Lenen. Koirat oli mukana mutta lähinnä turistina, olin miettinyt Kepen ilmoittamista mutta se sitten vaan jotenkin "jäi" ja unohtui kunnes oli liian myöhäistä. Lene lähti moikkaamaan kasvattajaansa ja kun Tommi lähti viikonlopuksi mopoilemaan niin totesin että siinä samallahan se Kepe menee kuin Lenekin niinpä Kettu lähti haistelemaan Ruotsin ilmaa ja siis täysin turstina reissuun.
Matka taitettiin mukaavsti Siljalla Turusta Tukholmaan. Auto saatiin ajettua kyytiin ja koiratkin matkustivat mukavasti hytissä. Ninan kanssa käytiin syömässä laivalla Sannan, Minnan, Tiinan & Anun kera. Lyhyen yön jälkeen 5.30 (Suomen aikaa) herätys, kiireesti laivan aamupalaa maistelemaan että ei tarvitse heti Ruotsissa ruokaa tankata ja sitten koirat hytistä autoon ja saman tien melkein laivasta ulos - nopeaa toimintaa täytyy sanoa. Tukholmassa pysähdyttiin sataman lähellä puistoon ulkoiluttamaan koirat ja sitten suunnattiin Specialeniin. Perjantai meni meillä WT:tä seuratessa ja siellä liikuttiin rastilta toiselle lähinnä Sannan & Narrin ja Minnan & Viljon mukana, jotka molemmat olivat AVO-luokassa. Lopulta pitkä päivä ilman ruokaa alkoi vaatia veronsa ja vaikka finaali olisi ollut hieno nähdä, nälkä ja väsymys voittivat ja suuntasimme leirintäalueelle mökin hakuun ja ruoan etsintään. Sanna & Narri olivat AVOssa 2. ja samalla sijalla ALOssa oli Annina & Bitti - onnittelut vielä uudemman kerran molemmille!
Lauantaina aamulla taas ylös, ulos ja NOMEen. Emme ehtineet ihan NOMEn alkuun, ensin menimme katsomaan mitä junioriluokassa tapahtuu ja juuri sopivasti sillä vuorossa seuraavana oli Anna & Muusa :) Annan mielestä siellä ei olisi ollut mitään nähtävää mutta jäimme silti ihmettelemään ja hienostihan se meni! Kokeen jälkeen Muusa oli 2. junioritollerimestaruudessa ja 2. taisi lopulta myös sijoittua. Katselimme vielä muutaman koiran Muusan jälkeen ennen kuin siirryimme mestaruusluokkaa katsomaan. Koirat mestaruusluokassa olivat AVO/VOI tasoisia. Seurasimme lähinnä vesityöskentelyn rastia, koirat työskentelivät pareittain läpi kokeen. Vesirasti ei ollutkaan helpoimmasta päästä sillä ensin toinen koirista otti kaksoismarkkeerauksen laukausten kera, toisen koiran ollessa passissa. Tämän jälkeen passissa ollut koira tuli vuoroon ja suoritti ohjauksen aivan markkeerauksien vierestä yliuittona n. 80m:n päähän vinoon vastarannalla olevaan niemen kärkeen. Suora vastaranta, edellä ollut markkeeraus lähes ohjauslinjalle, keskellä lahtea ollut vene ja vastarannalla oleva houkutteleva hakukaislikko eivät ainakaan helpottaneet suoritusta. Ohjauksen jälkeen sama koira otti vielä kaksoismarkkeerauksen ja sitten siirtyi takaisin passiin. Toinen koira tuli takaisin passista ja suoritti sitten ohjauksen. Ehdottoman mielenkiintoista seurattavaa! Lauantai-iltana oli ohjelmassa yhteinen grillaus, mutta kun vettä satoi illalla kaatamalla, se peruttiin ja me siirryimme suunnitelmaan B, eli käyttämään Anninan & Janin grilliä :) Kiitokset vain grillimestarille ja mukavalle seuralle, mukana menossa oli myös Heidi, Anna & Ville.
Sunnuntaina aamulla oli sitten edessä jo mökin siivous ja luovutus ja siirtyminen näyttelypaikalle, joka oli aivan lähellä mökkiämme. Koirat parkkeerattiin taas "yksiöönsä terassilla" auton viereen ja emännät juoksivat ympäri aluetta. Itse heiluin lähinnä kameran takana mutta ehdinpä jokusen sanan vaihtamaan myös niin uusien kuin vanhojenkin tuttujen kanssa :) Koiria oli niin paljon että alkoi jo silmissä vilistä ja näin vain punaista. Lisäksi juokseminen monen kehän välissä tarkoitti automaattisesti että näin vain n. 1/5 koirista, jos sitäkään mutta kivaa oli ja ehdinpä saada jo punaista väriä ihan itseenikin ennen kuin oli finaalien vuoro ja samoin myös ukkosen. Juoksimme Ninan kanssa laittamaan koirat autoon ja häkin & aitauksen suojaan ettei ne kastuisi. Takaisin palattuamme olimme missanneet puolet finaaleista (yllättän järjestäjät ja tuomaritkin pitivät kiirettä :) ) ja vietimme loppufinaalit Annina & Janin näyttelyteltan suojassa yhdessä loppujen suomalaisten kera ja teltassa taisi olla n. puolet paikalla olleiden saksalaisten porukasta myös. Tiivis tunnelma mutta paljon kuivempaa kuin muualla, kiitokset siis jälleen Kirkkiksen porukalle! Kuvia reissusta tuli otettua jonkin verran mutta yllättäin finaaleista ei juuri yhtään. Kiitokset erityisesti Ninalle & Lenelle mukavasta turistiseurasta ja muillekin tutuille hauskasta reissuseurasta! Onnittelut vielä kaikille tuloksiinsa tyytyväisille (niihin sietääkin olla tyytyväisiä!)!
14.7.2008 - Mejää ja tyhjää taloa
Kaikki pennut ovat asustaneet vähintään reilun viikon uusissa kodeissa. Manu (Reponi Kotona Osaa) muutti viimeisenä uuteen kotiinsa Kuopioon reilu viikko sitten, 6.7. Pentujen lähdön jälkeen meillä on ollut hyvin hiljaista Kepe kun kotosalla ollessa lähinnä pötköttelee niin meno on hieman toisenlaista verrattuna pentuaikaan :) Kaikki pennut ovat kuulema sopeutuneet kivasti uusiin koteihinsa ja uudet perheet ovat lähettäneet iloisia, pennun tuoksuisia kuulumisia. Kiva kuulla että pentujen uusi elämä on lähtenyt vauhdikkaasti ja hyvin alkuun.
Kesäkuu olikin rauhoitettu melkeinpä kokonaan pentutouhuihin, joten Kepe on elänyt hieman hiljaiseloa. Olin kuitenkin ilmoittanut Kepen Savon Nuuskujen mejä-kokeeseen Karttulaan 13.7. ja ilokseni saimme kutsun kokeeseen. Pienen säädön jälkeen sain jälkientekoparikseni Hannan, joka toimi myös vastaavana koetoimitsijana kokeessa. Teimme ainoastaan minun opastamani VOI-jäljen, joka olikin ihan hyvä sillä ensimmäinen suunnistusyritys päättyi melkein uima-altaaseen. Parin päivän aikana oli satanut niin rajusti että jäljellä kulman nurkille tullut oja olikin joki ja sitä ympäröinyt suo uima-allas.. Peruutimme ja yritimme kiertää joen tekemällä kulman aikaisemmin mutta uima-allas oli niin laaja että mökki-jäljestä olisi tullut siksak-jälki ja mitä luultavimmin myös auttamattomasti liian lyhyt sillä samaa suota jatkui pitkin jälkeä pitkään.
Siispä siirryimme varajäljelle, johon oli merkitty hieman kivikkoa... joo, "hieman" sitä olikin. Suurin pirun pelto oli piirretty jäljen sisään ja onnistuimmekin kiertämään sen hyvin ja sijoitettua jäljen siihen mihin se oli piirretty, paljon ei olisi kyllä ollutkaan varaa siirrellä sitä luonnossa. Kivikko oli sateen jäljiltä hankalakulkuista sammaleiden irtoillessa kengän alta vähän väliä. Nauroimmekin Hannan kanssa että jäljelle tuntuu tulevan tahattomia, toki verettömiä, "makauksia" vähän väliä meidän jäljistämme. Sateen takia piilomerkkaus oli hankalaa sillä tarrat eivät tarttuneet muuhun kuin omiin sormiin.. siispä askartelin punaisia, pikkuisia rusetteja puiden taakse.. Rehellisesti sanoen en ole ikinä suunnistanut enkä varsinkaan piilomerkannut yhtä jälkeä niin kauaa kuin nyt tehtiin. ..Taisi siellä jäljen teossa jokunen ärräpääkin lipsahtaa suusta kun sai kammeta itseään ylös n. 75. kiven kolosta.
Muutama muukin jäljentekopari tuntui puhuvan että maasto oli varsin "kivaa ja puistomaista". Siinäpä olikin miettimistä miten koira kulkee siellä ja kaikista suurinpana huolena että katkooko itse luita koiran kanssa tai sitten kun kulkee selkä menosuuntaa kohti opastaessa. Positiivinen ylläri oli koiran perässä kulkiessa maasto ei tuntunutkaan niin pahalle, siinä kun pystyi hyvin keskittymään omaan liikkumiseen kun ei tarvinnut miettiä missähän ne merkit on :) Vaikka maastot eivät ehkä olleet helpommat opastettavat niin koirat olivat vissiin sitten niin huippuja että esim voittajaluokan 10. koirasta 6 sai ykköstuloksen :) Eipä meilläkään ollut mitään valittamista jäljen suhteen, kuten tuloksesta voi päätellä. Sain vain todeta että kyllä mulla on hyvä haukku :) Maastomestarille terveiset että voidaan tulla kyllä toistekin kokeeseen sinne! Häyrisille kiitokset laadukkaasta matkaseurasta niin lauantaina kuin sunnuntainakin, hyvin sujui siitä huolimatta oltiinko samassa vai eri autoissa ;-) Herman Saastamoisen tie oli myös hieno kokemus, otetaan toki uusiksi joku kerta! ;-)
Kepen työskentelyyn jäljellä en kuitenkaan ole täysin tyytyväinen, vaikka täysin riittävän hyvää se oli ykköstulokseen, joten hyvä niin :). Lähinnä se mietityttää ettei Kepen työskentely ollut sellaista mitä "normaalisti". Etenevyys jäljellä ei ollut erityisen sujuvaa, josta mainitaankin myös arvostelussa - ei siis mitenkään tyypillistä Kepelle -edellisessä kokeessahan saimme maininnan että vauhti oli aivan ylärajoilla :) Noh, tietenkää aina ei ole paras päivä koirallakaan, joten toivotaan että tuo pysähtely on ohimenevää. Makuut sen sijaan Kepe merkkasi (Kepeksi siis) ihan hyvin, ainoastaan yhdestä meni yli merkkaamatta mutta kaksi merkkasikin sen vastapainoksi kunnolla pysähtymällä ja haistelemalla, hyvä Kettu, kyllä ne makaukset varmaan siitä alkaa sujumaan!
Nyt onkin sitten ihan oikeutettua minunkin alkaa jännittämään mejä kokeissa Kepenkin suoritusta :) Yksi siis uupuu vielä, toivottavasti ei anna kovin pitkään itseään odottaa.. Nyt kun vielä mahduttaisiin kokeisiin niin Kepe pääsisi edes yrittämään :)
30.6.2008 - Hei hei, Mila, Rumba, Tikru & Leon!
Eilen oli meillä vilskettä kun neljä pikkurepolaista suuntasivat uusiin koteihinsa. Mila (Reponi Oivaltaa Osaa), Rumba (Reponi Kettuilla Osaa), Tikru (Reponi Osaa Tai Ei) sekä Leon (Reponi Osaa Jos Osaa) pääsivät tutustumaan uusiin omistajiinsa ja koteihinsa eilen ja ilokseni sain kuulla jo monilta uusilta omistajilta että pennut ovat reippaasti tutustuneet uuteen kotiinsa ja ihmetelleet kotiväkeä ja mahdollisia talon muita koiria. Mukava kuulla että tutustuminen uuteen elämään on alkanut kivasti! Tsemppiä kaikille Repolaisille uudessa kodissaan, kertokaahan kasvattajalle ahkerasti kuulumisia jatkossakin! :)
Tässä vielä pentujen painoja meillä ollessaan:
1. poika - Reponi Osaa Jos Osaa
Syntyi klo 9.25, 376g | 1vk: 765g | 2vk: 1035g | 3 vk: 1455g | 4 vk: 1,9kg
5 vk: 3kg | 6 vk: 3,6kg | 7 vk: 4,5kg
2. poika - Reponi Kotona Osaa
Syntyi klo 10.30, 409g | 1vk: 869g | 2vk: 1225g | 3 vk: 1685g | 4 vk: 2,4kg
5 vk: 3,2kg | 6 vk: 3,7kg | 7 vk: 4,8kg
3. poika - Reponi Osaa Tai Ei
Syntyi klo 10.50, 502g | 1vk: 939g | 2vk: 1195g | 3 vk: 1615g | 4 vk: 2,3kg
5 vk: 3,3kg | 6 vk: 3,9kg | 7 vk: 5kg
4. poika - Reponi Osaa Kun Haluaa
Syntyi klo 11.15, 415g | 1vk: 827g | 2vk: 1095g | 3 vk: 1485g | 4 vk: 2,2kg
5 vk: 3kg | 6 vk: 3,5kg | 7 vk: 4,5kg
1. tyttö - Reponi Kettuilla Osaa
Syntyi klo 9.15, 317g | 1vk: 686g | 2vk: 985g | 3 vk: 1450g | 4 vk: 2kg
5 vk: 2,8kg | 6 vk: 3,2kg | 7 vk: 4,2kg
2. tyttö - Reponi Oivaltaa Osaa
Syntyi klo 9.50, 271g | 1vk: 544g | 2vk: 816g | 3 vk: 1225g | 4 vk: 1,9kg
5 vk: 2,9kg | 6 vk: 3,4kg | 7 vk: 4,4kg
15.6.2008 - Kepe kokeilee pk-hakua ja uiskentelee SM:ssä :)
Kepellä on ollut omaa kivaa mamman kanssa pentujen elämä ulkopuolella vaihteeksi. Eilen lauantaina osallistuimme Riihimäen aluetoiminnan järjestämiin haku-treeneihin kun sinne kuulema sai ihan ummikotkin osallistua. Ajattelin että olisi kiva käydä kokeilemassa lajia ja saada hieman tuntumaa siihen mistä siinä on oikein kyse. Paikalla oli vain neljä tolleristia mutta siinä olikin jo emännällekin ihan tarpeeksi ihmeteltävää :) Aluksi minut opastettiin hakualueen teon saloihin ja sitten sain mennä metsään piilottelemaan kun joukon ammattilainen, Duke-iskä, aloitti hommat. Pääsin pari kertaa piiloon metsään ja seuraamaan iskää "töissä", mielenkiintoista!
Seuraavana vuoroon otettiin Kepe, jolle tehtiin ensin makkararinkiä kun Kepelle juoksentelun lomassa alkoivat nakit kelpaamaan. Aluksi se oli vaan ihmeissään ja taisi ihmetellä että missä ne damit oikein on :) Seuraavaksi A-P hieman leikitti Kepeä ja minun piti olla vaan tylsä ja ottaa leikin päätteeksi Kepe kiinni kun A-P "karkasi" metsään. Kepe päästettiin sitten perää hauskan ukon perään. Seuraavaksi Cati käveli metsään ja Kepen nähtyä Catin lähtevän metsään, käännyimme ympäri ja kävelin Kepen kanssa hieman pois päin, takaisin tultuamme Kepellä oli vielä hyvä muistikuva metsään lähteneestä Catista, joten se ryntäsi epäröimättä perään. Catin palkatessa Kepeä A-P meni piiloon niin ettei Kepe nähnyt A-P:n "katoamista". Otin Kepen kiinni ja sitten lähdettiin "kävelylle", kun Kepe sai vainun A-P:sta päästin sen vapaaksi ja sieltähän se kiva ukkeli löyty kiven takaa kyykkimästä :) Siinä olikin herran pieneen päähän hetkeksi miettimistä mikä tämä metsähomma olikaan ja Kepen sitä miettiessä itse sain toimia vielä Cavan ja Taikan ukkona mättäillä maaten. Kiitokset Duken, Cavan & Taikan ihmisille kun jaksoitte selittää minulle haun kiemuroita - tämä kun oli taas ihan jotain muuta mitä ollaan aikaisemmin kokeiltukaan :)
Tänään aamulla Kepe pakattiin taas autoon ja tällä kertaa suuntana oli Lopen Laakasalo ja koirauinnin SM:t. Vajaa viikko sitten innostuttiin A-P:n kanssa ilmoittamaan sukulaisukot eli "Merkillinen Dee-team" kisaaamaan koirauinnin joukkue-SM:iin. Joukkueessa oli siis A-P:n Duke & Dante sekä meidä Kepe, eli iskä, puolisetä ja poika. Joukkueessa piti olla kolme koiraa, joista jokainen ui vuorollaan oman suorituksensa ja ensimmäisenä suoritusvuorossa ollut ui vielä viimeisenä, ankkurina. Joukkueita oli yhteensä 13 ja me starttasimme numerolla 2. Olimme ainoa kokonaan noutajajoukkue (voittajajoukkueessa oli yksi labbis saksanpaimenkoirien kaverina). Muut joukkueet koostuivat pääosin enemmän "perinteisistä" vepe-koirista eli oli hoffia, leonenbergiä, saksanpaimenkoiraa, jne jne. Joukkueemme oli niinkin professionaali että kukaan joukkueen koirista ei ollut koskaan hypännyt kumiveneestä (eikä edes tainnut olla kyydissäkään..). Jännitysmomentteina oli siis että tuleeko koira edes veneestä vai jääkö se tyytyväisena veneilemään sekä jos koira nyt veneestä tulisi niin noutaisiko se uimaradan osoittamat poijut matkalla (mukavia "pikkudameja" kun oli viljelty nauhassa molemmin puolin noutaja-rukkaa)....
Pian saimmekin AP:n kanssa havaita että kyseessähän olikin tollerille roduntyypillinen koe - tollaus! Ohjaajalta vaadittiin ketteryyttä ja upeita loikkia rannalla kun se houkutteli "saaliinsa" (=oman koiransa) veneestä rannalle - tollaus kunniaan siis! Olimme siis melkein varmoja voitasta ennen kuin edes olimme vuorossakaan ;-) Pikkuiset punaiset ukkelimme yllättivätkin ennen kaikkia ohjaajansa hyppäämällä epäröimättä veneestä veteen ja tullen suoraviivaisesti rannalle sydänkohtauksen partaalla riekkuvan tiimin luokse. Saimme myös kehuja esimerkillisestä venekäytöksestä kun lähes kaikki koirat alkoivat vinkumaan, haukkumaan, tms avustajan käsissä kun hassu ohjaaja jäi rannalle hyppimään ja huutamaan (koiraa siis sai jo houkutella koko menomatkan ajan starttipaikalle). Meidän tollerit olivatkin rauhallisia (!!) ja hyppäsivät veneen kyytiin, istuskelivat siellä kuin olisivat parhaimmallakin purjehduksella, nauttien kesäsäästä (siis meidän tollerit, uskokaa tai älkää, vaikka ohjaajat huutelivat perään ja houkuttelivat hyppään veteen koko menomatkan ajan). Siis mä en uskonut silmiäni.. Ehkä ne olivat vain niin hölmistyneitä koko tilanteesta että heidät tyrkätään veneeseen, lädetään soutelemaan ja ohjaaja tekee itsestään pellen ihan ilman koiran avustusta rannalla. Näin jälkikäteen ajatellen kyllä minäkin olisin ollut ihmeissäni ;-)
Tiimimme sijoittui oikein hyvin sijalle 6 eli alle puolen välin muiden ammattilaisten joukossa, joten olimme tietenkin erittäin ylpeitä pikkuisista punaisistamme, olimmehan paras midi-joukkue! ;-) Erot sijojen väleillä oli alle sekuntejakin, joten kisa oli tiukka. Ensi vuonna uudelleen, mutta valitettavasti kilpailuhenki sai vallan ohjaajissa että Duke-raukka taitaa saada ensi vuotta varten hylkäyksen joukkueesta ja vaihdon nuorempaan kaliiperiin - vaikka hyvinhän se isäpappakin edusti, ei ollut lähelläkään hitainkaan, mutta minkäs teet kun laskeskelimme AP:n kanssa että jos Duken paikalla olisi ollut Danten tai Kepen vauhtinen koira niin olisimme olleet jo taistelemassa mitaleista. Toisaalta pitäähän sitä olla ensi vuodelle petrattavaa. Lisäksi havaitsimme että Kepen ja Danten vauhdeilla olisi kisattu midien yksilökisassa kärkipaikasta (huippusakemanneja vastaan tosin meillä ei varmaan olisi sanottavaa..) - ajat lauantaihin verrattuna ei olleet täysin vertailukelpoisia kun matka oli yksilökisassa lyhyempi kuin joukkueilla, mutta muunnettuamme ajan per 10m (Kepellä esim tulos oli vajaa 10sek/10m) totesimme että kärkisijoista olisi kisattu. Ai mitenniin nälkä kasvaa syödessä? ;-D
3.6.2008 - Kettu mejäilee ja pennut kokeilevat uusia juttuja
Kettu avasi siis virallisesti mejä-kauden viime viikonloppuna yllättäen (positiivisesti) suorituksellaan ainakin emännän :) Kovin paljoa ennen koetta ei ehditty keväällä treenailemaan, joten kokeeseen lähdettiin avoimin mielin, ainoana toiveena oli joku tulos :) Lauantaiaamuna huristelimme Kepen kanssa Miehikkälään jälkien tekoon. Jälkientekopariksi sain Kamu-tollerin isännän. Sää oli lämmin ja ensin teimme kokonaan valmiiksi minun opastattevaksi tulleen VOI-jäljen ja sitten siirryimmen AVO-jäljelle. Jälkien teon jälkeen huristelin Kepen kanssa Lappeenrantaan paimenkoiratyttöjen luokse yökylään. Suuret kiitokset Kirsi, Sampo, Kaisa & Keira yöpaikasta, kiva oli nähdä teitäkin pitkästä aikaa! Eritysterveiset leikkitäti-Kaisalle Kepsulta ;-)
Sunnuntaina liikkeelle lähdettiin aikaisin ja suuntana jälleen Miehikkälä. Jälkien arvonnassa meille osui meidän ryhmän 4. jälki ja opastettava jälkeni oli 5. joten jäin Kepen kanssa rauhassa odottelemaan metsästysmajalle. Päivä oli edelleen kuuma, joten olinkin varannut Kepen kastelua varten normaalia enemmän vettä, ennen jälkeä yritin siis kastella Ketun märäksi että suoritus ei ainakaan kuumuuteen kaatuisi. Sitten mentiikin jäljelle tuomarin ja oppaan neuvomina. Istutin Kepen alkumakaukselle ja kutsuin sen tutkimaan makausta, hetken tutkailun jälkeen ohjasin Kepen ohjauskrepeille, kehuin ja kehotin. Kreppien loppuessa narun päästä kiinni ja Ketun perässä eteenpäin. Vauhtia Kepellä oli enemmän kuin viimeksi kokeessa sekä viime treeneissä ja vaikka yritin jarruttaa Kepeä niin silti lopussa tuli kommentti tuomarilta että ylärajoilla vauhdin suhteen mentiin, kuitenkaan jäljellä asiasta ei tarvinnut huomauttaa - enemmän kantapäitä siis maahan seuraavan kerran ettei tarvitsisi huohottaa kaadolla jatkossa :)
Ensimmäinen kulma oli katko, joka oli ennakkoon se vaikein kohta. Ensimmäisessä kokeessa Kepe ei tehnyt tarpeeksi laajoja lenkkejä katkolla vaan meni n. reilun metrin päästä jäljen jatkosta. Tällä kertaa Kepe teki kuitenkin hyvää työ rengastaen veretyksen lopun jälkeen jäljen molemmin puolin ja löytäen veretyksen alun melko nopeasti. Tässä vaiheessa huokasin helpotuksesta, ennakkoon vaikein kohta oli selvitetty! Pääosin Kepe kulki hyvin jäljellä vain 3. ja 4. osuudella Kepe teki tarkistuslenkit. Ensimmäisellä kertaa Kepe hyppyytti minut reilun metrin levyisen ojan yli pariin kertaan.. yllätykseksi pääsin kuitenkin kuivin jaloin yli! Toisella kertaa Kepe poistui jäljeltä niin määrätietoisesti (vieläpä ylämäkeen) etten tajunnut ensin ollenkaan ettemme ole enää jäljellä. Kuitenkin huomasin että koira ei näytä siltä miltä se normaalisti jäjen päällä näyttää vaan menee kovin ilmavainulla. Parin kehotuksen jälkeen kuitenkin Kepe palasi itsenäisesti jäljelle - onneksi näin sillä kaato olikin vain n. 50metrin päässä. Tuomarin luvan jälkeen Kepe oli kehunsa ansainnut ja arvatenkin emäntää hymyilytti kovasti :)
Jäljen jälkeen tuomari antoi minun huoltaa Kepen rauhassa samalla kun hän kirjoitti arvostelunsa. Tämä oli oikein hyvä sillä seuraava jälki oli minun opastama. Kepe joutui siis odottamaan autossa, joten oli hyvä että sain viillennettyä, juotettua ja käveletettyä Kepen rauhassa ennen seuraavaa jälkeä. Mikko ja Nanna olivat saaneet arvonnassa tuon jäljen ja kaikki, jotka ovat lukeneet lopputulokset arvaavat että jälki oli mukava opastaa ;) Nanna teki upeaa työtä, joten minun oli vain huolehdittava että tuomari tietää tapahtumien paikat :) Jäljen lopussa Nannan upea työskentely hymyilytti meitä kaikkia ja erityisesti minua lämmitti kun Seppo kehui opastamani jäljen olleen siihen mennessä päivän paras. Suurin jännitys kun minun kohdalla on aina tuo opastus (kun koiran suoritukseen en voi niin vaikuttaa) niin oli erittäin mukava kuulla että olin onnistunut tuossa osuudessa ilmeisesti ihan hyvin :D
Jäljen jälkeen ilon kattoon sai kun vastaava koetoimitsija (joka oli menossa oman koiran kanssa seuraavalle jäljelle) sanoi ettei minun tarvitse purkaa omaa jälkeä vaan he käyttävät sen harjoitusjälkenä myöhemmin. Suostuin pitkin hampain olemaan purkamatta jälkeä ;-) ja kurvailin takaisin metsästysmajalle herkullisen makaronilaatikon pariin. Kettu simahti autoon ja nukkui sikeästi koko loppupäivän (maanantaina aamullakin se katseli minua että onko pakko nousta vielä kun heräsin :) ). Metsästysmajalla aika sujui mukavasti mukavassa seurassa, tietenkin. Kepen ensimmäisen VOI1:n voi tarkistaa tarkemmin mejä-tuloksista.
Kepen ja minun huidellessa metsässä ja isännän muissa menoissa oli Tarja puppysitterinä - suuret kiitokset pentujen & Rillan huolehtemisesta! Sunnuntaina takaisin kotona piti pari kertaa hieraista silmiä sillä pennut olivat taas kasvaneet niin hurjasti. Aloitin kesälomani samalla ja eilen pennut saivatkin kokea vaikka mitä uutta kun liikkuminenkin alkaa olla jo reipasta ja hyvää. Päivä alkuun pentulaatikon väliseinä otettiin pois ja pennuilla on nyt koko pentulaatikko vapaassa käytössä. Seuraavaksi maisteltiin jauhelihaa (sekä matolääkettä), joka maistui ilmeisesti erittäin hyvälle :) Seuraavaksi ipanat pääsivät kurkkimaan miltä ulkomaailma näyttää. Kepe ja Rilla olivat mukana ja pennut tutkivat pihaa ja nukkuivat parit päikkärit. Tästä se maailman valloitus alkaa! :) Kuvia pentujen kokemuksista lisätty myös galleriaan.
28.5.2008 - Pennut kasvaa kohisten!
Huh, pennut ovat jo 2,5 viikkoa ja ei niitä enää tunnista edes samoiksi ipanoiksi kuin 10.5. syntyessää ;-) Alle laitan päivitetyt painot pennuilta ja eilisen mittauksen mukaan jokainen pennuista on nyt yli kilon painoinen :-O Kaikilta pennuilta alkoi myös silmät avautumaan viime viikolla ja viikonloppuun mennessä ei meillä enää tihrusilmiä nähty. Liikkuminen on myös edennyt harppauksin (siis kuvainnollisesti, vielä pennut itse ei harppaile, ehkä huomenna vasta). Pentulaatikossa käy melkoinen vilske välillä kun hoipertelevat ipanat leikkivät ja purevat kaveria nenästä, pyllystä, jalasta, tai mistä nyt onnistuvatkaan saamaan kiinni. Parin kaverin suuhun jo katselin ja paniikissa huomasin jo hampaidenkin kuultavan ikenien läpi jo, sieltä ne tulevat, varokaa vaan!
Pentuesivulla asiahan jo tietty lukee mutta mainitaan tännekin, eli kaikille pennuille on löytynyt innokas ja kiva koti, joten pentuja ei ole vapaana. Pennut leviävät pitkin poikin Suomea mutta eiköhän me yritetä saada jengiä aina välillä kasaan trefferille jonnekin päin Suomea kasaan :) Ainiin, ja yksi ystävämme on suunnitellut meille ehkä maailman hienoimman logon, suurkiitos tästä Mikolle! Kyllä meidän kelpaa :D
1. poika
Syntyi klo 9.25, 376g | 1vk: 765g | 2vk: 1035g
2. poika
Syntyi klo 10.30, 409g | 1vk: 869g | 2vk: 1225g
3. poika
Syntyi klo 10.50, 502g | 1vk: 939g | 2vk: 1195g
4. poika
Syntyi klo 11.15, 415g | 1vk: 827g | 2vk: 1095g
1. tyttö
Syntyi klo 9.15, 317g | 1vk: 686g | 2vk: 985g
2. tyttö
Syntyi klo 9.50, 271g | 1vk: 544g | 2vk: 816g
10.5.2008 - Hyvää syntymäpäivää ensimmäisille Reponi-pennuille!
Odottavana aikahan on tunnetusti pitkä - varsinkin viime yönä tuntui että aika on joskus hieman nopeammminkin sujunut ;-) Viime yö sujui siis valvoessa kun Rillan lämmöt tipahtivat eilen illalla. Tarjan kanssa istuttiin vuorotellen pentulaatikon äärellä valvomassa - turhaan tietenkin. Rilla teki pesää ja nukkui puolen tunnin pätkiä välillä. Aamulla kuitenkin alkoi tapahtumaan ja silloin tapahtuikin sitten vauhdilla: Vedet tuli klo9 ja ensimmäinen pentu (tyttö) putkahti maailmaan klo 9.15. Melko tarkalleen parin tunnin rupeaman tuloksena klo 11.15 maailmaan tuli viimeinen pentu (uros). Pentueen koko on 6, 4 urosta ja 2 narttua. Rilla toimi oikein hienosti koko rupeaman ajan ja hoitaa pentuja oikein huolellisesti.
5 pentua Rillan hoidossa
7.5.2008 - Pentujen odotus on tylsäää...
Rilla on siis muuttanut meille jo mammalomalle ja nyt vain sisarukset makoilevat kylki kyljessä eikä pennuista ole vielä tietoakaan. Eikä Rillalla tunnu olevan mikään kiire niitä maailmaan vielä saattaa. Noh, jatkamme odottelua, tapahtua voi kuitenkin milloin vaan nyt tai parin päivän päästä...
27.4.2008 - Koiralle hieronta
Ketun lihashuolto ja liikuntakyky ottaa uusia askeleita kun emäntä vei Kepen viime maanantaina, 21.4., koirakylpylä Aptukseen, ohjelmassa ei ollut uintia, kun moni voisi äkkiseltään luulla vaan tapaaminen eläinfysioterapeutti Riina Kellmanin luona. Aptuksen uima-allas oli onneksi tyhjä, kun tulimme paikalle muuten rauhoittuminen hierottavaksi olisi saattanut olla astetta hankalampaa ;-) Kepe ihmetteli hieman miksi tuo täti kopeloi minua ja taivuttelee mutta antautui oikein hyvin käsittelyyn. Muutama jumi löytyi lanteen tienoilta ja niitä käsiteltiin auki. Saimme myös pari vinkkiä mitä voimme kotona tehdä jumien ehkäisyksi. Ajatuksena on mennä uudemman kerran kuukauden, parin päästä samaan paikkaan katsomaan onko jumeja edelleen ja miten muuten paikat jaksavat - samaan paikkaan kyllä voisi mennä kokeilemaan allastakin joku kerta sen verran kivalle se on kuvissa näyttänyt eikä tunnin hieronnan jälkeen uimassa ollu labbiskaan näyttänyt kärsivältä polskutellessaan altaassa menemään :)
Tänään tekstiviestillä tuli myös kivoja tulosuutisia kun Johanna ilmoitteli tulevan pentueen isän, Lucan, osallistuneen tänään toko-kokeeseen tuloksena ALO1 huikein pistein (193!), paljon onnea Johanna & Luca!
17.4.2008 - Sekalaisia kuulumisia
Kuluva viikko on sujunut enemmän tai vähemmän "eläimellisissä" asioissa lähes joka päivä :) Kun edellisinä viikkoina työnantajani on huolehtinut ettei minulla ole liikaa vapaa-aikaa niin nyt olen ottanut aikaa takaisin harrastusten parissa. Viime lauantaina oli vuorossa tollerikerhon vuosikokous, jossa "normaalien" vuosikokousrutiinien lisäksi ohjelmassa oli PEVISA:n muutosehdotuksen käsittely. Sunnuntaina vuorossa oli tollerikerhon kasvattajapäivä Valkeakoskella. Päivä oli varsin mielenkiintoinen, vaikkakin pitkä - onneksi Annina hoiti ajamisen niin saatoin vaan keskittyä takapenkiltä huuteluun ;-) Kiitokset siis Anninalle kuskaamisesta ja Ninalle kyytiseurasta kuten myös jalostustoimikunnalle erityiskiitokset mielenkiintoisen päivän järjestelyistä!
Tälläisen viikonlopun jälkeen (sekä edelleen edellisten työviikkojen paino mukana) saatoin siis mennä pää täynnä (tolleri)ajatuksia "reippaana" töihin maanantaina - eli istumaan zombiena työpöydän ääressä :) Tiistaina (kuten normaalistikin) ja ylimääräisenä päivänä, keskiviikkona oli eläinohjelmaa, muttei koiraohjelmaa nimittäin ratsastustunti - Kylläpä oli mukava tyhjentää pää taas hetkeksi kaikesta muusta ja keskittyä hikoilemaan Mikko-suokin selässä ja vääntämään herraa pohkeen ja ohjan väliin :)
Ennen keskiviikon ratsastusrupeamaa saimme Kepen kanssa iloista treeniseuraa Kirkkonummelta kun Nina, Mila & Lene saapuivat seuraksemme tutkimaan Hyvinkään koirankoulutuspaikkoja. Menimme tutustumaan Hyvinkään vinttikoiraradan ympäristössä oleviin mahtaviin nurmikenttiin, ohjelmassamme oli TOKOa. Ensin Kepe ja Lene pääsivät treenaamaan paikallamakuuta yhdessä ja sitten kumnpikin koirakko otti omia juttuja omaan tahtiin, eli tokoilua toisen koiran toimiessä häiriönä -> luoksetuloja toisen seuratessa tai hypätessä, jne ja lentihän siellä pallokin välillä palkkana kun toinen oli käskyn alla. Kepe jatkoi vielä tokoiluaan kun Nina vaihtoi koiran Milaan ja toimi häiriökoirana Milan paikallamakuussa. Paikka todettiin varsin hyväksi ja erityisenä plussana oli paikan erittäin runsaat vieraiden koirien hajut - tänne tulemme toistekin! TOKOilun jälkeen otimme suunnaksi tallin ja minä sain normaalin hikoilun lisäksi jännittää kun Nina tuli arvioimaan olenko päässyt ihan hunningolle muuton aiheuttaman ratsastuspaikan vaihdon jälkeen kun emme enää ole samalla tunnilla :)
Niin ja tänään otin yhteyttä eilisten tokojen innoittamana paikalliseen koirayhdistykseen ja kyselin heidän tokotreeneistä. Meidät toivotettiin tervetulleiksi mukaan - käymme tarkastamassa siis josko sitä taas intoutuisi treenaamaan muutakin kuin omaksi ilokseen ihan jossain vakkarivuorolla :)
10.4.2008 - Rillaa ultraamassa
Eilen, keskiviikkona kävimme Rillan kanssa ultrassa ja saimmekin kuulla hyviä uutisia: Rilla on tiineenä. Lääkäri arvioi pentumääräksi n. 6 pentua :) Nyt vaan odottelemme siis toukokuun alkua ja toivomme että loppuaikakin sujuu Rillalla hyvin ja tuloksena on mukava, terve pentue.
16.3.2008 - Mäntän talvinomessa
Eilen oli pitkä, raskas mutta varsin mukava päivä Mäntän talvinomessa. Otin Kepen kanssa osaa epäviralliseen nomekokeeseen samassa joukkueessa Ninan & Lenen sekä Riikan & Intron kanssa joukkueellamme "TolleRiNi". Nina ja Lene tulivat meille yöksi perjantaina sillä lähtö Mänttään oli aikainen ja herätyskello olikin jo soimassa klo 04.15.. Koko joukkueemme osallistui aamupäväryhmään, tehtävät tehtiin dameilla. Tarkoituksena oli lähinnä tarkastaa missä mennään nomen alokasluokan tehtävien suhteen ja saada ajatuksia jatkon treenejä varten. Tämän tarkoituksen koe täyttikin vallan loistavasti. Lisäksi lauantaina paikalla oli paljon muitakin tollereita ihmisineen, joten päivä sujui vallan mukavasti, sen pituudesta huolimatta, erittäin mukavassa seurassa!
Joukkueestamme Kepe oli ensimmäinen starttaaja numerolla 11. Alokasluokan tehtävät olivat jaettu kahdelle tuomarille ja siis kahdelle rastille. Ensimmäisenä oli vuorossa haku. Haussa aikaa oli 5 minuuttia ja alueella oli 6 damia laajalla alueella, puolikaaren muodossa. Meidän haku alkoi kivasti sillä Kepe kaikista monista ulkoiluyrityksistä huolimatta ei ollut kakannut niin tietenkin ensimmäisellä lähetyksellä se ryhtyi kakalle... huoh.. eihän siinä muuten mitään mutta arvokasta hakuaikaa meni ihan hukkaan ;-) "Kakkaepisodista" huolimatta Kepe sai ylös 4/6 damia normaalin, nopean hakutyöskentelynsä ansiosta. Toki mietityttämään jäi että ehkä ilman tuota episodia ylös olisi noussut se viideskin dami :) Mutta muuten olen Kepen työskentelyyn oikein tyytyväinen sillä se työskenteli nopeasti ja liikkui koko alueen kattaen. Lisäksi viereiseltä rastilta tulleet pari laukaustakaan eivät häirinneet juurikaan: ensimmäistä Kepe ei tainnut kuullakaan ja toisella se pysähtyi ja jäi katsomaan minua keskelle hakualuetta. Odotin hetken että jatkaako Kepe työskentelyä itsenäisesti mutta Kepe tuntui kaipaavan minulta apua että tarvitseeko laukaukseen reagoida, joten annoin Kepelle etsi-käskyn ja käsimerkillä lähetin Kepen ruudun takaosaa kohti ja Kepe lähtikin heti kehoituksesta kivasti jatkamaan taas normaalia hakutyötä osoittamaani suuntaan.
Toisella rastilla oli jo ennakkoon miettimäni vaikeimmat tehtävät nimittäin ne markkeeraukset, joihin ammuttiin. Normaalisti en varmistele Kepen paikallapysymistä markkeerauksissa muuten kuin ottamalla sen paikoilleen sivulle. Kuitenkin arvasin ja oikeastaan tiesin että laukaukset heiton yhteyteen tulevat olemaan Kepelle äärimmäisen vaikeita. Kepelle on viimeksi ammuttu syksyllä sorsalla ja arvelin tämä olleen virhe jo kun odotimme omaa vuoroamme. Oikeassa olin, Kepe karkasi täysin ensimmäiseen ykkösmarkkeeraukseen eikä se siinä kiireessä edes ehtinyt katsomaan mihin se dami tipahti - huoh, pikkuidiootti mikä pikkuidiootti. Dami löytyi kuitenkin haulla ja palautuksessa sitä piti käydä näyttämässä myös ampujalle ..senhän ansiota se pudotus oli, eikö vain? Niinpäniin...
Sitten vain yritettiin (tai siis minä yritin) unohtaa katastrofaalisen markkeerauksen ja siirryimme markkeeraukseen. Siirtymät tehtävien välillä tehtiin koiraa vapaana seurauttaen. Ohjaus oli minun erittäin huonon matka-arviokykyni mukaan n. 25m (joku joka tietää ja osaa arvioida paremmin korjatkoon). Linja ei ollut kovin peitteinen, mutta mättäiden ja kumpujen yli siinä piti mennä. Valmistelin ohjaukseen lähetyksen huolellisesti ja lähetin Kepen eteen vasta kun näin Kepestä että se oli rauhoittunut edellisen tehtävän jäljiltä. Olin valmistautunut antamaan Kepelle toisenkin käskyn linjalla sillä ajattelin että maaston kummut voivat ajaa sen sivuun linjalta mutta onneksi tajusin pitää suuni kiinni kun Kepe paineli suoraan damille, nappasi sen suuhunsa ja toi suoraan takaisin. Kyllä olin tyytyväinen pikku-ukkooni ja ilmeisesti tuomarikin kun antoi meille kyseisestä tehtävästä täydet 10 pistettä :D
Lopuksi vielä loppuun toinen ykkösmarkkeeraus ja siihenkin ampuminen, valmistelin Kepen vielä huolellisemmin paikoilleen mutta silti se pomppasi heiton ja laukauksen jälkeen, onneksi kuitenkin sain Kepen takaisin nopeasti ja odotin lupaa lähettää Kepen noutoon. Luvan saatuaan Kepe nouti damin suoraviivaisesti ja nopeasti. Onneksi edes pieni parannus tuli toisen noudon kohdalta ensimmäisen katastrofin jälkeen. Sitten kaikki olikin ohi ja ensimmäisenä mieleeni tuli vain että nyt pitää lähteä metsää ammuskelemaan eikä mitään tapahdu. Harmituksen jälkeen mieleen kuitenkin muistui muuten Kepen hyvä suoritus. Haku oli juuri sellaista mitä se Kepellä normaalisti ja parhaimmillaan on ja ohjaus meni vielä paremmin kuin olin osannut kuvitellakaan! Vaikka paukkunouto harmittaa vietävästi niin onneksi kuitenkin pääosin voin olla tyytyväinen Kepen suoritukseen.
Kepen lisäksi katselin tiimikavereiden, Lenen ja Intron, suoritukset sekä myös tollereista Rasmuksen hakuruudun. Sen jälkeen mahan murina oli niin kova ettei sitä pystynyt jättää enää huomioimatta. Siispä pistimme leirin pystyyn Riikan ja Ninan kanssa ja makkarat paistuivat mukavasti kertakäyttögrillin avulla ja kyllä ne maistuivat hyvälle :D Loppupäivän ajan keskityimme leirielämään ja kuulumisten vaihtamiseen muiden tolleristien kanssa. Tollereita olikin lähtenyt liikkeelle kiitettävä määrä ainakin lauantaina: kahdesta tollerikerhon joukkueesta oli suuri osa paikalla sekä lisäksi mukana oli kaksi "yksityistä" tollerijoukkuetta kun meidän joukkueen lisäksi paikalla oli Intron sisarusten muodostama Siipiveikon joukkue. Ja joukkueiden lisäksi paikalla oli myös pari yksilökisaajaa. Hienoa tosiaan että punaista väriä näkyi melkein joka suunnalla ja koko ajan :) Muutamia kuvia tuli myös otettua ja Kepen tulokset löytyvät toki omalta sivultaan.
11.3.2008 - Treeniä ja astutuksia
Viikonloppu on ollutkin meillä taas täynnä tohinaa. Lauantaina oli taas "perinteiset" treenit Ninan & Lenen kanssa Espoon maisemissa. Ohjelmassa oli ohjauksia sekä muutama markkeeraus. Kepelle vietiin linjaan kaksi damia niin että Kepe näki ensimmäisen damin viemisen, taempi dami vietiin Kepen näkemättä. Ensin otimme etummaisen damin ylös ja veimme uuden siihen paikalle. Toisella kerralla sama dami ensin ja sitten oli tarkoitus hakea se taempi dami. Ensin Kepellä oli hieman vaikeuksia tajuta että voi jatkaa matkaa ekalta damilta myös mutta saimme kuitenkin taemmankin damin ohjauksella haettua. Harjoitus toistettiin, ensimmäinen ja lähempi dami nousi hyvin ja nyt myös taempi dami tuli kivasti takaisin. Ohjaukset siis lopetettiin kivasti onnistuneeseen suoritukseen. Lopuksi otettiin muutama ykkösmarkkeeraus niin että Kepen edessä oli hieman ryteikköä hankaloittamassa markkeerauksia mutta niin vain Kepe sai jokaisen markkeerauksen kivasti ja suoraviivaisesti ylös. Tästä on taas hyvä jatkaa.
Sunnuntaina ohjelmassa oli sitten Rilla-projektin seuraava vaihe eli astutus. Vierailimme Lucan luona ja astutus sujui vallan mallikkaasti. Astutus toistettiin vielä tällä viikolla. Ensimmäisestä astutuskesta laskettuna pentujen laskettu aika olisi 11.5. Tällöin pennut olisivat luovutusikäisiä kesä-heinäkuun vaihteessa. Pennut luovutetaan 7-8 viikon ikäisinä. Nyt vain keskitymme seurailemaan antaako Rilla "oireita" siitä että olisi kantavana ja huhtikuun alkupuolella Rilla tullaan ultraamaan, jotta saamme varmuuden astutuksen tuloksista.
25.2.2008 - Peltotreenit
Eilen sunnuntaina vakkaritiimi, siis me sekä Nina & Lene, suuntasi taas Espooseen nometreeneihin. Tällä kertaa otettiin peltotreenit niin että molemmat koirat oli yhtä aikaa mukana treenaamassa. Ensin otettiin molemmille pientä nome-tottista häiriöllä eli ensin seurautettiin koiraa pellolla ja kesken seurauttamisen heitettiin häiriödami harjoittelevan parin tullessa kohti heittäjää. Tällä välin heittäjän oma koira toki oli "passissa" heittäjän vieressä hiljaa paikallaolossa. Harjoituksia tehtiin pari kolme kertaa molemmille. Ensimmäisellä kerralla Kepe ponkaisi pari metriä eteenpäin mutta pysähtyi käskystäni. Otin sitten Kepen vierelle ja jätin paikoilleen ja kävin itse hakemassa damin. Tämän jälkeen tehdyissä harjoituksissa Kepe pysähtyi damin lentäessä mutta jatkoi matkaa vierelläni edetessäni. Tälläisiä pitää tehdä varmasti lisää että käskyn alla ollessa Kepe saa kyllä markkeerata heitetyn damin, mutta kuitenkin niin että se pystyy hyvin jatkamaan sillä hetkellä tehtävää suoritusta.
Nome-tottiksen jälkeen siirryimme pellolla olevan ojan molemmin puolin niin että kummallakin koirakolla oli n. 40m matkaa ojaan. Tarkoituksena oli harjoitella ojan ylityksiä häiriöttä markkeerauksin ja ohjauksin. Otimme vuorotellen toisille ykkösmarkkeerauksia niin että minä heitin Lenelle meidän puolelle ojaa damin ja vastaavasti Nina heitti heidän puolelle ojaa Kepelle dameja. Markkeerauksien noutomatkaksi tuli siis näin n. 80m ojan ollessa puolessa välissä. Paitsi markkeerauskyvyn ja sujuvan ojan ylityksen lisäksi harjoittelimme rauhallista passissa oloa kun toinen suorittaa vauhdikkaita markkeerauksia suoralla näköetäisyydellä. Saimme molemmat huomata iloksemme että sekä Lene että Kepe molemmat pysyivät kiltisti paikoillaan ja hiljaa niin omien heittojen kuin toisen työskennellessä.
Markkeerausten lisäksi teimme ohjeuksia hieman pienemmällä välimatkalla niin että ohjausdamit olivat ojan tuntumassa. Kepelle ohjaukset tehtiin sokkoina kuitenkin samalla linjalla kuin sille tehdyt markkeeraukset olivat olleet. Kepe suoriutui tehtävästä kivasti, vaikkakin sen näkemät Lenelle viedyt ohjausdamit meinasivat vetää puoleensa mutta ilokseni huomasin että sain silti ohjattua Kepen suunnilleen omalle damilleen vahvasta muistikuvasta huolimatta. Kepelle onkin tehty paljon muistia tukevia harjoituksia jo pennusta asti ja se tuntuukin luottavan helposti omaan muistikuvaansa, joka onkin hyvä muistia vaativissa tehtävissä ja muistia voi hyödyntää tehtävien suunnittelussa kivasti. Mukava kuitenkin oli huomata että kyllä se ilmeisesti edes hieman minun ohjaukseenkin luottaa sillä damit saatiin ohjauksestakin melko suoraviivaisesti ylös :)
Tänän saimme myös kuulla surullisia uutisia sillä Alli-sisko oli jouduttu lopettamaan sterilisaatiota seuranneen epilepsiakohtauksen takia, kohtausta kun ei saatu katkaistua lääkkeillä. Päätös oli varmasti vaikea, suurin osanottomme Allin perheelle suuren surun keskelle! :( Surun keskellä elämme myös jännittäviä aikoja pentu-suunnitelmien kanssa sillä Rilla aloitti juoksunsa eilen. Astutus osuu viikon 10 loppupuolelle ja kaiken mennessä hyvin on toukokuussa odotettavissa pentuja. Allin epilepsian takia Rillan käyttöä mietittiin tarkkaan ja hartaasti niin Tarjan kuin myös Johannan kanssa. Mielestämme kuitenkin K-pennuilla on monipuolisina harrastuskoirina sekä hienon riistavietin ansiosta paljon annettavaa ja Rillan jalostuskäyttöön päädyttiin, jos vain löytyisi uros, joka täyttäisi niin terveyden, terveiden taustojen kuin muiden monipuolisten ominaisuuksien puolesta kriteerimme. Lucan omistajan, Johannan, kanssa Lucan taustoja on selvitelty ja päädytty mielestämme mielenkiintoiseen yhdistelmään, joka astutuksen onnistuessa saa aikaan varmasti monipuolisia pentuja harrastukseen kuin harrastukseen.
21.2.2008 - Kettu hyvinkääläistyi ja treeniä taas
Viime viikonlopun seutu on ollut meidän lauman osalta täynnä tohinaa. Perjantaina 15.2. heräsimme keskelä laatikkovuoria Espoon kodissa. Laatikkovuoria oli kasattu hartaasti koko kuluva viikko ja perjantaina alkoi vuorien siirto kohti uutta kotiamme Hyvinkäällä. Tavaroiden siirtoon saatiinkin kulumaan lähes koko päivä. Onneksi osan päivää apunamme oli ystävämme Vaajakoskelta, jotka olivat kyläilemässä pääkaupunkiseudulla juuri tuolloin. Kiitokset siis Tainalle ja Tepolle korvaamattomasta avusta perjantaina, ilman teitä tavaroita olisi siirrelty varmaan vielä yölläkin! Kepe majaili Espoossa viimeiseen kuormaan asti, että sen ei tarvinnut pyöriä jaloissa koko päivää vaan Kepe sai hieman nukkuakin päivällä :)
Lauantaina aamulla aloitimme uuden asunnon remontoinnin avuksemme saapuneiden vanhempieni kanssa. Kepe toimikin tehokkaana laminaatti-, maalaus- sekä seurakoirana läpi päivän. Illalla kun korkkasimme uuden saunamme Kettu olikin raukeana mukana ylälauteita testaamassa eikä saunan jälkeen unta tarvinnut kenenkään houkutella. Sunnuntaiaamuna laminaatin viimeinenkin lauta saatiin paikoilleen ja suurin yksittäinen remonttivaihe saatiin tehtyä. Loppupäivä vietettiin tavaroiden purkamisessa ja yllättävää kyllä sunnuntaina illalla meidän alakerta alkoi jo muistuttaa etäisesti asuttavaa paikkaa.. Kepe vietti sunnuntain lähinnä nukkuen olohuoneen matolla pois lauantain väsymystä välillä vain kylkeä vaihtaen :D
Maanantaina vietin "vapaapäivää" töistä, eli päivä meni melko pitkälti muuttopuuhia jatkaessa. Onneksi kuitenkin olin sopinut Kepelle ohjelmaa ja suuntasimme Espoon metsiin Ninan & Lenen kanssa treenaamaan. Kepelle ohjelmassa oli ensin piiiiiitkä muistinouto ja kun olimme sitä viemässä paikoilleen Nina vei salaa ohjausdamin paikoilleen. Muistinoudon jälkeen otimme motivoimattoman ohjauksen uudessa paikassa (tosin selkeällä suoralla) n. 20m:n matkalla. Tämän jälkeen toistimme samaan paikkaan ohjauksen (dami vietynä Kepen näkemättä paikoilleen) n. 40m:n matkalla. Ohjausten onnistuttua siirryimme hieman eri paikkaan ja teimme vielä pari kaksoismarkkeerausta. Vauhtia Kepellä oli vaikka muille jakaa mutta aivot pysyivät kuitenkin hyvin mukana eikä mitää sooloiluja tai nykimisiä markkeerausten heitossa nähty, joten lopetimme tyytyväisenä harjoitukset tältä erää tähän.
Muuten Hyvinkäällä olemme tutustuneet hieman lähiympäristöömme. Lenkit hoidetaan tällä hetkellä niin että lähdemme aina eri suuntaan kotiovelta ja sokkona suunnistamme ihmetellen "mitäs täällä onkaan". Alueella tuntuu asuvan melko paljon muitakin koiria ja ainakin remmilenkkimahdollisuudet ovat melkein loputtomat. Alueella on pieniä metsiä ja puistoalueita, joita kävelytiet halkovat eikä meidän siis tarvitse autoteiden varsilla lenkkeillä. Eli "peruslenkkimahdollisuudet" tyyliin aamu- / iltalenkit voivat olla melko vaihtelevia. Isompaa metsää tuntuu myös löytyvän läheltä ja eilen illalla kävimmekin Kepen kanssa testaamassa vapaana juoksentelua myös muiden tekemillä metsäpoluilla ja tallaillen metsässä omia polkujamme. Asumme melko Hyvinkään taajama-alueen reunalla että kovin kauas ei varmastikaan tarvitse liikkua että pääsemme myös ihan umpimetsään. Luottavaisina siis olemme ja uskomme että alueelta löytyy hyviä ja vaihtelevia lenkkipaikkoja. :)
3.2.2008 - Treenipäiväkirja jatkuu taas :)
Meidän kuulumisista on näköjään tullut Kepen treenipäiväkirja.. Noh, ei anneta sen häiritä kun olen kuulut huhuja että joku tätä on erehtynyt lukemaankin ;-) Viime viikonlopun treeni on näköjään unohtunut kirjoittamatta. Viime viikonloppuna saimme Perttelistä treeniseuraa kun Riikka & Intro ajelivat meidän kanssa treenaamaan. Kepelle tehtiin ensin pari ohjausta ja sen jälkeen ohjauksen yhteyteen heitettiin häiriönä markkeeraus. Kepe ei saanut siis noutaa markkeerausta vaan ohjaus oli suoritettava. Markkeeraus veti kovasti Kepeä puoleensa mutta saimme kuitenkin ohjauksen suoritettua ja markkeerauksen jälkeen Kepe joutui malttiharjoituksena odottamaan kun minä noudin markkeerausdamin. Toistimme tämän pari kertaa ja loppuun teimme vielä pari kaksoismarkkerausta. Ensimmäisellä kertaa Kepe nouti vain toisen ja minä toisen mutta toisessa markkeerauksessa Kepe sai noutaa molemmat.
Tänä viikonloppuna meillä on ollut taas aktiivista koiratoimintaa sillä olemme treenanneet molempina päivinä. Lauantaina Tarja tuli Rillan sekä Ronjan kanssa lenkille ja lenkin jälkeen suunnistimme vielä metsään treenaamaan ja molemmat sisarukset pääsivät hommiin, Ronja joutui toimittamaan seuraneidin virkaa autossa, vaikka olisi kyllä ollut sitä mieltä että hänenkin pitää päästä vuorollaan metsään kuten Kepe ja Rillakin pääsi. Kepelle päivän teemana oli markkeeraukset. Olimme nyt tehneet niin paljon hallittuja ohjausharjoituksia että ajattelin vaihtelun tekevän hyvää. Otimme ensin pari ykkösmarkkeerausta ja kun ne sujuivat mallikkaasti otimme myös pari kaksoismarkkeerausta ja loppuun vielä ykkönen. Iloisena sain huomata ettei paikallaolo heittojen aikana tuottanut Kepelle minkäänlaisia vaikeuksia. Kepe oli tarkkaavainen ja markkeerasi jokaisen heiton hyvin, sain siis olla tyytyväinen treeneihin.
Tänään vuorossa oli taasen meidän "perinteinen" treeniseura, eli Nina & Lene olivat mukanamme. Lenen juoksujen takia Kepe pääsi ensimmäisenä hommiin. Teimme Kepen kanssa koemaisen harjoituksen markkeerauksin ja hakuruudun. Täytimme Ninan kanssa 8 damin hakuruudun ja Nina meni valmiiksi markkeerauksien heittoa varten sillä välin kun hain Kepen autosta. Otimme ensin yhden markkeerauksen, jonka jälkeen siirryimme hakuruutuun ja haetutin Kepellä kaksi damia. Tämän jälkeen palasimme takaisin markkeerauspaikalle ja otimme taas yhden markkeerauksen. Markkeerauksen jälkeen jälleen hakuruutuun ja Kepe etsi taasen kaksi damia, jotka palautuivatkin hyvällä vauhdilla. Lopuksi otimme vielä yhden markkeerauksen ja siihen olikin sitten hyvä lopettaa onnistunut harjoitus :)
19.1.2008 - Treenipäivä taasen
Aamulla herätessä kuulin kuinka vesi ropisi vasten ikkunaa... treeni-into ei ollut siis korkeimmillaan. Treenit oli kuitenkin sovittu taasen saman parivaljakon kanssa kuin viikko sitten eli Ninan & Lenen, kellonaikaa ei oltu vielä lyöty lukkoon, joten Nina soitteli aamusella, puhuttiin jopa treenien skippaamisesta kamalan sateen ja tuulen edestä, korvaavaa päivää ei kuitenkaan löytynyt lähipäiviltä, joten nöyrinä tyttöinä ja intoa puhkuvana poikana (huoh..) suunnattiin treenimetsään. Tähän väliin on kyllä kommentoitava että Kepen asenne on kyllä ihailtava: siinä missä Nina & Riikka oli antamassa luovutusvoiton talvimyrskylle, Kepe suuntaa häntä liehuen treenipaikalle eikä huomaakaan että vettä tulee vaakatasossa ja tuulee niin paljon että tolleri muistuttaa pystykorvaa suunnilleen 95% ajasta..
Mutta siis treenattiin sateessa.. paikka oli sama kuin viimeksi, joten käytin samaa "targettia" kuin viimeksikin. Ensin motivoitu ohjaus samaan paikkaan, pidemmältä matkalta tosin heti alkuun. Tämän mentyä moitteettomasti, tein kaksi sokko-ohjausta samaan paikkaan. Ensimmäisellä kerralla puolessa välissä piti poiketa aavistuksen oikealle (sinne minne Lenekin haisteli, mikä lienee siellä tuoksuvan molempien nenään), mutta toisella lähetyksellä Kepe eteni suoraan damille, samoin kuin toinen sokko-ohjaus oli moitteeton. Seuraavaksi pari markkeerausta samaan paikkaan: ensimmäisen nouti Kepe, toisen emäntä ja kolmannen taas Kepe. Sitten tuli ajatus, että otanpa vielä yhden mutta jotain on ilmeisesti emäntäkin oppinut kun hihkaisi heti ajatuksen tultua päähän että meille taitaa jo riittää :) Markkeerauksissa en vahvistanut / valmistellut Kepen paikallaoloa mitenkään ja iloisena huomasin että viime viikon rauhallinen toiminta markkeerauksen lentäessä ei ollut mikään poikkeus vaan Kepe pysyi ilman mitään käskyjä paikalla kunnes annoin käskyn noutaa. Samoin kun itse lähdin hakemaan välissä damia, Kepe jäi rauhallisena paikoilleen yrittämättä lähteä edes perään, vaikka en antanut mitään erillistä käskyä. Kai sitä sitten on jotain kehitystä tapahtunut :) Myös palautukset olivat suoraviivaisia suoraan käteen, joten en keksi mitään negatiivista treeneistä. Seuraavia harjoituksia siis suunnittelemaan ;)
13.1.2008 - Kepen aktiiviviikonloppu
Eilen päivitettiin kiireesti päivän ykkösuutinen - ainakin meidä pentuprojektin silmissä enkä jaksanut eilen vielä muita kuulumisia näpytellä mutta tässä vielä Kepen treenikuulumiset. Eilen ja tänään on meillä ohjelmassa ollut nimittäin noutotreenejä. Eilen ohjelmassa oli Riikan ja Delin kanssa treenausta, treenin jälkeiselle lenkille toki otettiin myös Nekku & Fiona mukaan. Sekä Delille että Kepelle tehtiin target-tyyppistä harjoitusta. Kepen harjoitukset koostuivat lähinnä samaan paikkaan tehdyistä ohjauksista. Ensin tehtiin ohjaukset motivoituina muutamalta eri etäisyydeltä ja kun ne sujuivat mukavasti otimme vielä muutaman ohjauksen sokkona samaan paikkaan parilta eri etäisyydeltä. Kepe teki hommia reippaasti ja intoa löytyi kuin pienestä kylästä, onneksi kuitenkin aivot pysyivät mukana ja Kepe oli kuulolla mukavasti ja damin palautuivat hyvällä vauhdilla suoraan käteen. Treenien jälkeen luvassa oli sitten vauhdikasta spurttailua Vakkoin maisemissa tyttöjen kanssa, mikäs sen mukavampaa :)
Tänään puolestaan seuraamme liittyivät Nina & Lene. Ajatuksenani oli jatkaa siitä mihin eilen jäätiin, vaikka paikka olikin toinen. Ensin siis pari motivoitua ohjausta selkeään muistipaikkaan, tämän jälkeen samaan paikkaan pari sokko-ohjausta. Näiden onnistuttua samaan paikkaan laitettiin neljä damia metrin alueelle ja jälleen ohjaus paikalle. Tarkoituksena oli että Kepe ottaa dameista yhden eikä ala vaihtamaan damia, vaikka kaikki ovat hyvinkin saatavilla. Samaa muistipaikkaa hyödynsimme vielä markkeerauksessa, joka varsinkin aiheutti emännälle iloa sillä Kepe ei edes nytkähtänyt damin lentäessä vaan poika malttoi todella hienosti odottaa lupaa lähteä noutoon ja palautti damin suoraan käteen. Treenien jälkeen oli vuorossa taas vapaata spurttailua Lenen kanssa vuorostaan Myllyjärven maisemissa. Nyt meillä onkin kahden päivän aktivoinnin jälkeen rauhallinen koira kotosalla :) Voimme olla tyytyväisiä viikonlopun kivasti menneisiin treeneihin ja nyt täytyykin vain miettiä mikä onkaan seuraavien treenien teema, sillä viikon päästä olemme taas sopineet treenit Ninan & Lenen kanssa :)
12.1.2008 - Rillan silmät peilattu
Suunnitellun pentueen emä, Rilla, kävi tänään Kirkkonummella Vetsetissä peilauttamassa silmänsä ilman yllätyksiä: silmät ovat siis terveet. Sikiöaikaisista jäänteistä tulee maininta kuten edelliselläkin peilauskerralla, mutta ne eivät ole perinnöllisiä eivätkä vaikuta Rillan näkökykyyn. Pentuprojekti siis etenee ainakin toistaisekseksi suunnitelmien mukaan :)
2.1.2008 - Uusi vuosi, uudet kujeet
Yritän miettiä miten aloittaa kuulumiset kuulostamatta kovin kliseiselle, mutta todettava se silti on: mihin se vuosi 2007 oikein katosi? Nyt kun yritän miettiä mitä vuoden aikana oikein tapahtui niin en edes muista kunnolla (tuskin siis mitään kovin ihmeellistä..). On siis pakko kaivella vanhoja kuulumisia täältä Kepen sivuilta - onneksi johonkin tulee sentään kirjattua jotain ylös :)
Joulu ja uusi vuosi oli ja meni mukavassa seurassa: joulun aikaa vietettiin Savossa sukuloiden ja kavereita moikkaillen. Kuvia ei juuri tullut otettua muuta kuin jo aikaisemmin julkaistut joulun aatonaatto-kuvat Puijolta team-Evessin seurassa. Välipäivä otettiin Ketun kanssa rennosti, isännän huhkiessa töitä. Uuden vuoden aatto meno mukavasti koirapainoitteisessa ohjelmassa kun aamulla aloitettiin lenkkeilemällä Milan & Lenen sekä Ninan kanssa. Alkuillaksi suunnattiin puolestaan Porvooseen, jossa meitä jo odottelikin koko Delite-jengi. Vuoden 2007 viimeinen päivä sujui siis niin ihmisten, kuin varmasti myös Kepen mielestä, vallan mukavasti! Vuoden 2008 ensimmäinen päivä alkoi lupaavasti koirapainotteisella ohjelmalla kun Kepe & Deli pääsivät dameilemaan ja treenaamaan nomeilua vuorohaun muodossa. Damit oli jemmailtu ties mihin kivien koloihin ja kuusien alle ja maltti oli valttia vuorohaussa. Kepe ja Deli tekivät reippaasti hommia tyhjentäen koko ruudun tehokkaasti ja nopeasti - palautukset tulivat Kepelläkin suoraviivaisesti käteen, ilmeisesti syksyn treenit ovat tuottaneet ainakin jotain tulosta ;)
Se Kepen ensimmäinen NOME-startti jäi tekemättä 2007 mutta puolestaan Kepe teki uuden aluevaltauksen MEJÄ-rintamalla ja vallan mainiosti se sen tekikin: tuloksena kolmesta kokeesta 2 x AVO1 ja VOI0 ja tästä palkkiona vuoden mejä-tulokkaan kiertopalkinto Savon Nuuskuilta. Näyttelyissä ei montaa kertaa käyty, kerran Tallinnassa kun oli karvaa, muut reissut enemmän tai vähemmän karvattomana ihan koto-Suomessa :) Treenirintamalla osallistuttiin pitkästä aikaa ohjattuihin toko-treeneihin UMN:n kurssilla syksyllä ja kesän alussa, tollerileirillä, olimme myös toko-ryhmässä. Saimme treenien myötä uutta intoa ja motivaatiota treenata, joka toivottavasti myös kestää ;-)
Noutotreenejä on pitkin vuotta tehty säännöllisen epäsäännöllisesti ja nyt syksystä alkaen taas enemmän sännöllisesti ja uudella innolla. 2008 ensimmäisen päivän treenit ainakin menivät sen verran kivasti, että uskallan sanoa treeneistä olleen jotain hyötyäkin :) Käytännön metsällä Kepe oli jälleen mukana kuten edellisenäkin vuonna. Suoraviivaisia luovutuksia käteen ollaan treenattu ahkerasti niin dameilla, riistalla kuin myös tokon puu- ja metallikapuloilla. Kaikkien kanssa Kepellä tuntuu olevan kivaa, eikä syksyllä ensimmäisen kerran tavattu metallikapulakaan ole tuottanut mitään ongelmaa edes ensimmäsellä kerralla. Tämän peruslajivalikoiman lisäksi pääsimme kokeilemaan loppuvuodesta agilityä ja sehän oli kivaa. Sen suurempaa harrastusta agilitystä meille tuskin tulee mutta, jos Tarja ottaa meidät joskus taas hallille mukaan, varmasti lähdetään ;-)
Vuodelle 2008 en lähde asettamaan mitään tavoitteita, ne vain aiheuttavat emännälle stressiä ;-) Sen verran voin kuitenkin sanoa että tulevan vuoden ohjelmassa on ainakin mejä-, nome- ja toko-treenejä sekä melko varmasti jotain kokeitakin jollain osa-alueella.. Lisäksi ohjelmassa on maiseman vaihdos koko porukalle kevättalven korvalla Hyvinkään nurkille ja ehkä jotain muutakin koiramaista toimintaa, mutta niistä lisää täältä :)
|
|
